Artikkelit

Julkaistu

Rovijoen putous eli morsiushuntu

Rovijoen huntuputous eli Rovijokfossen sijaitsee Skibotnessa n.20km Suomen rajalta kun Kilpisjärveltä ylität rajan.
Tätä kaunista morsiushuntua ei kannata ohittaa näkemättä!

Rovijoen putous

Suomen vaihtuessa Norjaksi edessä aukenevat henkeäsalpaavat vuori- ja rotkomaisemat.
Rovijoen putous on hyvin lähellä Suomen rajaa. Se on myös helppo löytää kun tulee Kilpisjärveltä Norjan puolelle E8-tietä.
Hieman ennen putousta on kyltti Rovijoen putouksesta ja parkkipaikkakin on ihan tien vieressä, joten sen löytää helposti.

Suomen ja Norjan rajalta n.30km Skibotniin päin löydät Rovijoen putouksen.

Putous on yläosasta kapea ja alaspäin laskeutuessa levenee kuin morsiushuntu, minkä takia Suomalaiset on nimennyt tämän morsiushuntu putoukseksi. Putouksen vesi on niin kristallin kirkasta.
Norjassa on myös muita morsiushuntu putouksia (Brudesløret), mutta näillä on usein myös toinen nimi, esimerkiksi joen mukaan.

 
 

Reitti

Reitti lähtee heti parkkipaikalta ja kuulet jo putouksen pauhun parkkipaikalle. Reitti alas on vaikea kulkuinen ja jyrkkä.
Itse en päässyt läbäreissä alas asti koska oli niin isoja kiven lohkareita joiden päältä olis pitänyt pudottautua alas, missä myös kiviä tai lisää lohkareita eli ei ollut tasaista kohtaa mihin hypähtää tai tiputtautua. Ja koska olen niin pikkuinen etten päässyt nätisti tiputtautumaan alas niin etten olisi nilkkaa nyrjäyttänyt.
Harvoin minulla jää joku paikka näkemättä, vaikka olisinkin liikenteessä läbäreissä, mutta nyt oli eka kerta.



Varaudu tälle lyhyelle reitille hieman paremmilla kengillä!
Julkaistu

Nordkapp, Norja

Seikkailuni Pohjois-Norjassa alkoi elokuussa Lyngenistä. Nyt olen päässyt hyvin pohjoiseen!
Nordkapp on Euroopan pohjoisin kohta jonne pääsee autolla.
Pohjois-Norjan yksi kuuluisimpia nähtävyyksiä on maapallo Nordkappin reunalla. Teräksinen maapallo seisoo reilun 300m korkuisen  jylhän kallion päällä. Sen reunalta avautuu upeat maisemat.

Nordkapp, Norja

Nordkapp on Finnmarkin läänissä Pohjois-Norjassa sijaitseva kunta, jonka asutus on keskittynyt Magerøyan saarelle.  Saarelle mantereelta pääsee pitkän merenalaisen tunnelin kautta.
Magerøyan saari on pinta-alaltaan 440 km² ja sen korkein kohta on 417m
Asukkaita saarella on vain noin 3000 ja suurin osa heistä asuu saaren etelärannikolla, Honningsvågenissa.


Välillä tuntee itsensä hyvin pieneksi maailman laidalla!

Altasta kohti Nordkappia

Tie E6 oli myös upeaa pätkää ajaa vaikka merta ei näkynytkään paljoa alkumatkasta. Matkalla oli jylhää ja niin upeeta erämaata, tunturia, järviä, puroja ja poroja. Loppumatkasta meri olikin koko ajan oikealla puolella kunnes saavuimme Magerøyan saarelle.
Pari tunneliakin oli ja kaikki tunnelit oli kaksi kaistaisia sekä valaistuja.



Nordkapp tunneli

Nordkappin tunneli on merenalainen maantietunneli, joka alittaa Magerøynsalmen. Tunneli yhdistää Magerøyan saaren manner-Norjaan. Tunnelin rakennustyöt alkoivat vuonna 1993 ja se avattiin vuonna 1999. Tunnelin pituus on 6 875 metriä, syvin kohta 212 metriä merenpinnan alapuolella ja suurin jyrkkyys 9 % . Tunneli on osa E69-tietä. wikipedia

Aamulla kun päätin lähteä ystäväni kanssa Nordkappiin alkoi jännitys että miten selviän tunnelista meren alla?!
Myöhemmin kun pysähdyimme Altassa, ostaa mulle kaasua Trangiaan, ystäväni luki netistä tunnelista mitä oli siitä löytänyt. Silloin vasta alkoikin jännittämään, sillä pelkkä se että menisimme 212m meren alle oli pelottava ajatus, mutta siihen vielä se lasku meren alle oli todella jyrkkä sekä pitkä.
Miten Ipsini (autoni) siitä selviää?? Ipsi on automaattivaihteinen ja mietin että miten pystyn pitää kierrokset tarpeeksi alhaalla, niin kuin jostain luimme. Miten pystyn ajaa niin että jarrut kestävät? Joku oli kirjoittanut ettei kannata päästää vauhtia kovaksi, vaan pitää matalana.

Päätimme että ystäväni ajaa ekana ja minä tulen perässä. Laitoin nopeuden säätimen 60km/h mutta huomasin heti että nopeuden säädin meni pois päältä ja vauhti oli heti 70km/h kun jarrutin niin että vauhtini tippui 50km/h. Pidin vauhdin 50-60km/h ja silloin pysyi kierrokset matalana sekä Ipsikin “jarrutteli” vaihteilla. (Niin naisen kirjoittamaa juttua autosta 😁)


Ipsi

Vaikka alas meno jännitti niin olihan se ylös nousukin jyrkkää. Siitä uskoin selviäväni, sekä tieto, että olen jo melkein perillä tunnelin toisessa päässä, helpotti myös asiaa.

Myös ennen lähtöä mietin, että jos pääsen tunnelin toiseen päähän ja se on niin ahdistava etten pysty tulee Nordkappilta takas, niin mitäs sitten teen?
Se oli turha pelko, sillä takas tullessa kun tiesin miten hyvin Ipsini suoriutui jo tunnelista, niin ei pelottanut enää yhtään ja myös tunneli tuntui paljon lyhyemmältä.

Tämähän ei ole ainut jyrkkä paikka Norjassa. Norjassa on paljon jyrkkiä nousuja sekä laskuja ja niihin usein yhdistyy myös mutkia sekä kapeita teitä mitkä on ehkä jopa enemmän jännittävämpiä pätkiä kuin Nordkappin tunneli.

Kun olet tunnelista selvinnyt niin matkaa on vielä reilu 45km Nordkappille.

Magerøyan saari

Matka Nordkappille on aivan mahtava!
Tie menee tuntureiden päältä ja välistä kiemurrellen, nousten ja laskien. Välillä on tunne että tie leijuu tuntureiden välissä. Maisemat ympärillä on upeat; merta, tunturi järviä, tuntureita joiden päällä voi olla lunta ja poroja.

Tie on ihan hyvä, mutta onhan se meille Suomalaisille aika kapea kun vielä kiemurtelee paljon. Tiellä menee aamusta iltaan paljon turistibusseja ja pyöräilijöitä, joita saat varoa sydän pampaten. Pyöräilijöitä voi olla useamman pyöräilijän letka, mitä on välillä vaikea ohittaa mutkaisen tien takia sekä vastaan tulijoiden.



Välillä oli hyvin aakeeta ja laakeeta




Paljon näkyi erikokoisia ja näköisiä saaria. Jotkut saaret oli kuin ne olisi päällystetty vihreällä kankaalla.




Levähdys- tai yöpymispaikkoja oli useita ihanilla maisemilla.

Nordkapp

Kuuluisa rautainen maapallo seisoi upealla paikalla reilu 300m merenpinnan yläpuolella, jylhän kallion päällä.
Niin kuin kuvastakin näkee, että ihmisiä oli paljon kuvattavana maapallon juurella, vielä elokuussakin. Mitenköhän täyttä juurella on heinäkuussa?

Maisema oli joka puolella jylhää ja samaan aikaan todella tasaista. Vuoria ei näkynyt ja muutenkin kaikki nyppylät ja kukkulat oli päältä hyvin tasaisia, niin kuin matkan varrella olevat saaretkin, mitä näin tullessa Nordkappille.







Parkkimaksu

Vuonna 2024 tuli uudelleen parkkimaksu. Parkkimaksu on voimassa seuraavaan päivään klo:12 asti. Tämän takia voi jäädä yöksi parkkipaikalle.
Parkkipaikka on iso ja hienolla paikalla, joten sieltä on upeat nähtävyydet jos pääset parkkipaikan reunalle. Parkkipaikan reuna olikin aivan täynnä retkeily- ja asuntoautoja. Myös telttailijoita oli parkkipaikan vieressä nurmikko alueella, mikä on myös sallittua.

Parkkialueen jälkeen on Nordkapphall, mihin on erillinen sisäänpääsy 25€/henk ja perhelippu 60€. Nordkapphallissa on näyttely alueen elämästä sekä ravintoloita ja kuulemma myös elokuvateatteri.

Parkkimaksut:
Henkilö NOK 17,-  (1,5€)
Moottoripyörä NOK 50,-  (4,30€)
Auto NOK 125,-  (11€)
Asunto-/retkeilyauto NOK 175,-  (15€)

Pohjois-Norjan seikkailu jatkuu…

Tämän seikkailun aiempi nähtävyys oli Blåvatnet.
Jäätikköjärvi Blåvatnet/Blåisvatnet, Norja

Julkaistu

Jäätikköjärvi Blåvatnet/Blåisvatnet, Norja

Blåvatnet on yksi suosituin kohde Pohjois-Norjassa, Lyngenin Alpeilla sen kristallin kirkkaan ja turkoosin veden takia, vaikka nimi viittaakin siniseen.
Järven löytää Blåvatnet nimellä, mikä on meille Suomalaisille ehkä tutumpi, mutta useimmat sanovat että sen oikea nimi on Blåisvatnet.

Jäätikköjärvi Blåvatnet/Blåisvatnet, Norja

Pohjois-Norja on yksi hienoimpia paikkoja!
Olin Pohjois-Norjassa elokuussa ja se oli oikein hyvä aika, vaikka euroopassa edelleen on lomakausi. Ei ollut ryysistä missään missä kävin, vaikkakin tämä Blåvatnetin parkkipaikka oli aika täynnä kun saavuin sinne ja koko ajan tuli lisää.

Tulin Norjan puolelle Suomesta Kilpisjärven kautta ja Lyngeniin oli vain vajaa tunti, eli Skibotn Lyngenfjord eli Yykeänperä.
Yykeän keinulta on matkaa Blåvatnetille 100km, n.1h 40min.

Jäätikköjärvi Blåvatnet (”Sininen järvi”, Jiehkkejávri) sijaitsee Lyngenin Alpeilla mikä on suosituin kohde Lyngenissä.
Järvi on syntynyt Lenangsbreen-jäätikön sulamisvesistä. Jäätikön sulamisvedessä on mineraalipitoisia partikkeleita, ja sakea liete peittää koko järven pohjaa. Blåvatnet on vain 189m meren pinnan yläpuolella.
Tämä kohde sopii hyvin päiväretki kohteeksi, sillä sinne on matkaa parkkipaikalta 4,2km yhteen suuntaan. Samalta parkkipaikalta pääset myös Aspenvatnetille, minne on matkaa 1km yhteen suuntaan. Perillä on vessa sekä laavu.

Alueilla telttailu on sallittua, mutta en nähnyt yhtään telttaa ainakaan Blåvatnetilla.


Tämä kuva on parkkipaikalta grillipaikalle ja sen jälkeen otettu missä polut erkanevat Blåvatnetille ja Aspevatnetille.

Parkki ja parkkimaksu

Googlemapsiin jos laitat vain Blåvatnet ja lähdet sitä kohden ajamaan niin ohjeistaa hyvin pienelle parkkipaikalle missä oli lappu ettei se ole oikea parkkipaikka. Mutta kun etit suoraan Blåvatnet pysäköinti/parking niin ohjeistaa oikealle parkkipaikalle.

Parkkipaikalla on vessa sekä sesonkina taitaa olla myös kioski, mikä ei ollut nyt auki.

Parkkipaikalla on parkkimaksu minkä voit hoitaa easyparkilla, mutta nyt se ei toiminut. Tätä oli useampi portilla ihmettelemässä sekä useampi auto ajoi edes takas puomin ohi jotta kamera ottaisi auton rekisterikilven ylös, sillä muuten et voinut maksaa parkkia. Silti tämä ei toiminut vaikka minulla kamera luki, mutta silti ei lähtenyt maksu “pyörimään”. Myös manuaalisesti ei onnistunut laittaa parkkiaikaa.

 

Reitti

Reitti on ensin viitoitettu ja sen jälkeen maalattu punaisia merkkejä kiviin. Polulta et voi eksyä, sillä näet koko ajan jäätikön edessä mitä kohden vaan kuljet ja seuraat punaisia merkkejä.

Alkuun reitti kulki ihanan pikku metsän halki tai oikeastaan kävelit mini puiden lomassa. Se oli kuin menninkäisten satumetsä!




Välillä ylitit puron ja pieni pätkä oli myös pitkospuita.




Sen jälkeen oli kiveä! Oli pientä kiveä ja keskikokoista kiveä ja myös aika isoa kiveä.

Itseä hieman harmitti nähdä matkalla koiria, varsinkin pieniä koiria! Jotenkin mietin että miten ne pystyvät loikkimaan niillä kivillä hihnojen päässä kun itselläkin oli katottava koko ajan jalkoihin ja mitata että ottaako pienen askelen vai hieman isomman harppauksen. Pelkäsin että niiden pienet jalat menevät kivien väliin ja nyrjäyttävät jalkansa tai vielä jotain pahempaa, siinä kivikossa.

Välillä kävelin kivien päällä minkä alla meni soliseva polku! Se oli niin kauniin kuulosta ja askelkin keveni kun loikit solisevaa polkua pitkin.

Reitti ei ole juurikaan nousua tai laskua. Ennen järveä on ehkä vaikein osuus eli ylität pienen nyppylän ja siinä on ne isoimmat kivet joiden kanssa saa ehkä hieman taiteilla että löydät oikeat askelmat.
Hyvä ottaa huomioon että jotkut kivet myös liikkuvat ja heiluvat.

Reitillä meni Suunnon kellon mukaan rauhallisesti kävellen ja kuvaillen sekä kerran otin purosta vettä ja istuskelin hetken siinä, yhteensä vajaa 3,5h ja matkaa tuli 8,5km. Nousua oli 105m.
Tässä ajassa ei ole järvellä evästelyä sekä oleilua.







Varusteet

Itse lähdin veden pitävillä paljasjalka kengillä ja se oli minulle oikein hyvä valinta, vaikka ei ollutkaan yhtään kosteaa kohtaa.
Itse en kaipaa juurikaan tukea nilkkoihin, mutta silti pieni varsi kengissä saattoi olla hyvä hypellessä kiveltä toiselle.
Olisin ehkä pärjännyt myös varrettomilla lenkkareilla, mutta lädet (varvastossut) ei ole ehkä parhaimmat tälle reitille.

Suurin osa reitistä on hyvin aukeaa ja aurinkoisella päivällä voi olla todella kuuma. Hyvä varustautua silloin aurinkorasvalla ja lippiksellä.
Pilvisenä sekä tuulisena päivänä myös huomioitava että aukealla paikalla saattaa tuulla aika paljon.
Joten varustaudu sään mukaan!

Myös jotain evästä hyvä ottaa mukaan. Matka ei ole kovin pitkä mutta siihen voi mennä aikaa hypellessä kiveltä toiselle, sekä paikan päällä on kiva hetki istua ja ihastella uskomattoman turkoosia järveä.

Vettä voi ottaa varmuuden vuoksi vähän matkaan, mutta vieressä ja välillä jopa polun alla kulkee puro, josta voit ottaa juomavettä pulloon.

Uikkarit voi ottaa mukaan sekä pyyhkeen jos haluaa pulahtaa hyiseen järveen. Se tekisi varmaan hyvää, ainakin kuumana päivänä.
Itellä ei harmikseni tullut mukaan, mutta se olisi ollut hieno elämys uida Blåvatnetilla!

ETHÄN POIKKEA POLULTA ETKÄ JÄTÄ ITSESTÄSI MITÄÄN JÄLKIÄ LUONTOON!

KIITOS 💚

Julkaistu

Silfar kanjoni, Pohjois-Norja

Silfarin kanjoni on helposti saavutettava ja silmiä hivelevän kaunis kanjoni.
Silfarin kanjoni on Euroopan suurin vapaana virtaava kanjoni. Kanjoni on myös yksi Pohjois-Euroopan suurimmista kanjoneista.
Parkkipaikalta ei ole kuin muutaman sadan metrin matka nähdäkseen tämä upea kanjoni, joka säihkyy kirkkaan turkoosina.  Alhaalla kanjoni hieman levenee ja siinä on mahdollista myös uida hiljaisessa virrassa.

Silfarin kanjoni, Pohjois-Norja

Kun suunnittelin reittiä ja nähtävyyksiä Pohjois-Norjassa, tämä kanjoni nousi esille useaan otteeseen. Altan kanjoni, joka tunnetaan Pohjois-Euroopan suurimpana valjastettuna kanjonina, on vielä nähtävästi suositumpi kuin Silfarin kanjoni, mutta ne jotka oli käynyt molemmilla kanjoneilla, kertoivat Silfarin kanjonin olevan kauniinpi ja siksi valitsisivat jommasta kummasta Silfarin kanjonin. Ja näin minäkin tein, kun ajattelin etten välttämättä tällä reissulla molempia kerkiä nähdä. Jääpähän seuraavaan kertaan jotain nähtävää.

Silfarin kanjoni sijaitsee Pohjois-Norjassa, lähellä Lakselvin kylää, Porsangerinvuonon rannalla. Lakselvista on vajaan tunnin ajomatka kanjonille.
Kanjoni on Euroopan suurin vapaana virtaava kanjoni mikä on n.80m syvyinen.
Silfarin kanjonin pohjalla kuohuu turkoosinvihreä Børselva eli Pyssyjoki.

Googlemapsin avulla oli helppo löytää paikka ja näin elokuussa parkkipaikalla oli ainakin hyvin tilaa.
Parkkipaikalta oli hyvin opastettu lyhyelle reitille, n.200m, mikä kulki ihanan metsän läpi.
Useasta Norjan metsästä tulee mieleeni menninkäisten, trollien ja keijukaisten satumetsä, niin kuin tästäkin.



Matka kanjonille oli lyhyt ja polulta ei voi eksyä, sillä kuulet pian kanjonin kohinan. Kävelyä voit pidentää kävelemällä kanjonin vartta ensin vaikka ylös ja sen jälkeen laskeutua alas. Polkuja menee hieman kauempana kanjonin reunalta, mutta myös välillä menee hyvin lähellä reunaa, joten saa olla varovainen ettei tipahda.

Polku menee välillä hyvin reunalle. Varo putoamasta!



Kanjonin alapäässä kanjoni hieman leveni ja maisema oli erittäin upea ja se vihertävän turkoosi vesi!
Vaikka vesi tässä kohtaa vielä virtasi, niin tämä kohta oli kuin tehty uimapaikaksi, missä olikin muutamia ihmisiä uimassa. Nuorempia poikia hyppeli ylempääkin kanjoniin, mikä hieman hirvitti. Alempana oli tasainen kohta, mistä muut menivät uimaan ja uivat ensin kanjonia ylös ja sieltä lipuivat virran mukana alas.


Julkaistu

Kirkkonummen 3 suosittua luontokohdetta

Lähellä pääkaupunkia, Kirkkonummella on 3 erilaista ja hyvin suosittua luontokohdetta. Nämä on aivan uskomattoman upeita paikkoja, kaikkina vuoden aikoina.

 

Kirkkonummen 3 suosittua luontokohdetta

Kirkkonummi on merikaupunki, mutta meren ääreen on hieman matkaa keskustasta, minkä takia moni kritisoi, että onko sittenkään merikaupunki.

Mutta kun pääset vihdoin monien mäkien ja mutkien jälkeen meren äärelle, niin sielu lepää oikeasti!

Käy lukemassa hyvät vinkit, neuvot ja ohjeet Luonnossa liikkuminen

Meiko

Meiko ei ole meren äärellä, mutta siellä on upeita järviä sekä lampia ja se on keskustasta katsottuna helpommin saavutettavissa.
Meikossa on upeaa luontoa jylhineen kallioineen, missä myös sielu lepää. On todella upeita maisemia ja niin rauhoittavaa katsoa kallioiden päältä järvelle. Myös metsä on monimuotoista ja niin upeaa.

Reittejä ei ole useita eikä kovinkaan pitkiä, mutta kyllä siellä saa hyvin vietettyy useamman tunnin aikaa.
Reiteiltä löydät myös ihania pitkospuita.
Tuli paikkoja on vain pari. Ensimmäinen on aika lähellä parkkipaikkaa ja myös suosituin. Sille tulipaikalle on esteetönreitti, missä on nousua eli avustajaa tarvitaan sekä myös häneltä vaaditaan hieman kuntoa. Toinen on hieman syrjemmässä ja sieltä varmemmin löytää myös polttopuita.

Kuikankierros 3,2km
Kotokierros 4,4km. Keittokatos ja telttailupaikka.
Meikonkierros 8,3km. Reitillä tulentekopaikka.

Luontoon. fi sivuilta löydät reitit, käymälät ja tulipaikat.

Kaikki reitit on ympyräreittejä ja ei kovin vaativia, mutta korkeuserojen takia vaatii jonkun verran kuntoa. Myös reiteillä on välillä pitkospuita, kivikkoista sekä juurakkoa.












Meikosta löydät ihania metsäpolkuja, välillä hieman kivisiä ja juurakkoisia, suota, jylhiä kallioita, järviä ja lampia ympäri vuoden.




Linlo

Linlo on pieni saari, mutta niin näkemisen arvoinen, missä saa helposti päivän kulumaan retkeillen.

Linloon saareen pääsee sillan kautta Linlon pienvenesatamasta. Linloo on Porkkalanniemen ja Upinniemen välissä.
Saari kuuluu Natura 2000 -verkostoon.

Vaikka saari on pieni niin sieltä löytyy grillikota ja kolme grillikatosta.
Täältä löydät kartan grillikatoksista. 

Linlohon on tullut jo pieni pätkä esteetöntä polkua ja se pian pitenee, joten rattailla ja pyörätuolillakin on kiva tulla retkeilemään.







Linlon olen kiertänyt muutamasti myös jäitä myöten, silloin kun on ollut jäätilanne hyvä.
Jäille mentäessä, muista tarkistaa jäätilanne sekä oikea varustus mukaan! Naskalit on ihan minimi varustus, mutta itselläni on vielä pelastusköysi (yksin sillä ei itseään voi pelastaa, mutta toisia varten) sekä reppu, mikä  on veden kestävä ja siksi auttaa myös kelluttamaan. Repussa on hyvä olla haararemmi, vähän kuin pelastusliiveissäkin. Repussa on evästä sekä kuivapussissa joku vaatekerrasto (vähintään joku kuiva asu, aluskerrasto ja/tai lisäksi vielä sen päälle jotain lämmintä).

Viimeksi tuli jäitä myöten n.4km.

Viime keväänä oli tarkoitus lähteä retkiluistimilla kiertää Linloo, mutta luistimen säädöt oli niin huonot etten pystynyt toisella jalalla potkimaan kunnolla. Retkiluistimeni laitetaan vaelluskengän päälle.

Ensimmäinen retkiluistelu kokemukseni: Löydettiin uusi ja ihana talviaktiviteetti, retkiluistelu

Jää olisi ollut niin hyvä luisteluun kevät auringossa. Useasti jään pinnalla on lumikerros, mikä haittaa luistelussa tai tekee siitä jopa mahdottoman.






Porkkalanniemi

Porkkalanniemi on vienyt mun sydämen! Ja ne uskomattoman kauniit kalliot!
Kalliot on kuin taideteoksia, ihan kuin joku olisi ne tehnyt tai maalannut, ja kallioiden sileys on melkein samettista! Löytyy myös kauniin rösöistä pintaa, mikä on myös todella kaunista, kaikissa niissä ihanissa väreissä.





Parkkipaikkoja löydät Dragetintien, Tullandintien, Omsatuntien ja Källvikintien varrelta.
Keittokatoksia ja tulentekopaikkoja on yhteensä 10.

Porkkalanniemessä on useita merkittyjä polkuja, mitkä välillä menevät ihanaa kalliopolkua pitkin. Jos haluat päästä oikein ihanille kallioille, niin silloin suosittelen poikkeamaan polulta lähemmäksi merta ja kävelemään pitkin upeita kallioita, kunhan muistat olla varovainen, varsinkin sateilla tai kun kalliot on kosteita. Kalliot voi olla todella liukkaita!
Porkkalasta löytyy myös esteetön reitti.

Luontoon.fi sivuilta löydät reitit, käymälät ja tulipaikat.



Nämä käppyrä männyt on niin ihania ja niistä löytyy vaikka mitä hahmoja kun vähänkin mielikuvitus on valpas.
Esimerkiksi ystäväni, Mervi löysi tämän ihanan “Neiti Tuulispään” tai toiselta nimeltä “Neiti Afro”.




Ihania retkiä ja seikkailuja niin lähimetsissä kuin vähän kauempanakin!
Nautitaan luonnosta, muistaen kunnioittaa sitä!!

Käy lukemassa hyvät vinkit, neuvot ja ohjeet Luonnossa liikkuminen

Julkaistu

Viikonloppu Hangossa – Maastopyöräilyä ja telttailua

HANKO! Ihana kotikaupunkini!
Hanko on Suomen eteläisin kaupunki, mikä on tunnettu Hangon Keksistä ja auringosta. Hanko on aina ollut kesäkaupunki, mihin tulee alkukeväästä jo paljon veneilijöitä ja purjehtijoita.
Hanko on tunnettu Hangon Regatta tapahtumasta, mikä on purjehduskilpailu, mutta vetää myös paljon muitakin ihmisiä juhlimaan Regattaa, vaikka eivät tietäisi mitään purjehduksesta, useimmat eivät edes tiedä, että se on purjehduskilpailu tapahtuma.
Nyt toisena isona tapahtumana on ollut Poker Run, mikä on taas kaikkien tiedossa, että siinä kilpailee nopeat formula veneet. Tosin tämä oli viimeistä kertaa viime vuonna, 2023.

Viikonloppu Hangossa – Maastopyöräilyä ja telttailua

Hanko

Hanko on kolmelta suunnalta meren ympäröimänä. Ominaista Hangolle ovat merenrannat ja eritoten hiekkarannat, joita kaupungissa on yli 30 kilometriä.
Hankoon kuuluu myös suuria saaria esim. Russarö, Bengtsär ja Kadermo.

Väkiluku on nyt reilu 7700. Silloin kuin asuin Hangossa, meitä oli parhaimmillaan n.12 000. Muistaakseni kun muutin Helsinkiin lukioon, niin silloin oli n.10 000.
Tällä hetkellä Hangossa asuu myös paljon kakkosasunnon ostajia (enimmäkseen) pääkaupunkiseudulta.

Vähän yli puolet puhuu suomea ja vajaa puolet puhuu ruotsia.

Hangosta Viroon on vaan n.70km.

Ensimmäinen pyöräilypäivä

Ekana päivänä mentiin hangon helppoja havupolkuja ja nautittiin kaverini kanssa, joka lähti oppaakseni. Hän on muutaman vuoden ajellut ristiin rastiin, niin tuntee Hangon polut kuin omat taskut 🙂
Joitain polkuja olen ajellut Hangossa, mutta on niin ihana mennä vaan toisen perässä kun ei tarvitse yhtään miettiä suuntaa tai polkuja. Pyyntöni kaverilleni oli vaan, että helppoja fiilistely polkuja.

Ilma oli hieman pilvinen, mutta lämmin ja aurinko välillä ihanasti paistoi sekä lämmitti.
Ei lähdetty hakee kilometrejä ja kovaa aikaa, vaan fiilisteltiin maisemia eli ajeltiin rauhassa ja pysähdeltiin välillä.



Polkujen jälkeen suunnistettiin Bravakseen, missä Kirkkonummen ystäväni, Mikko Kartano esiintyi.

Hangon kärkeen päin tultaessa sää muuttui paljon. Meri sumu oli vallannut kaupungin. Se oli kaunista ja niin mysteeristä.






Bravas ja Mikko Kartano



Mystinen merisumu


Matkalla näkyi muutamia kauriita, jotka ei ollut moksiskaan meistä.

Kello oli jo kääntynyt iltaan, Hanko painunut merisumun uumeniin ja minun pitäisi lähteä vielä etsimään hammock yöpaikkaa itselleni…
Olimme kaverini kanssa sopinut, että kävisin hänen luona suihkussa pyöräilyn päätteeksi, minkä jälkeen alkoi hieman ramasee päivä ja kaverini alkoi puhua itse tehdystä pizzasta, hmm! Vaikka en ole pizzan ystävä niinkään, mutta itse tehty pizza on kyllä hyvää!
Ja niinhän siinä kävi, että jäin kaverin luokse syömään pizzaa muutaman oluen kera sekä nukuin hänen luona.
Hyvää tässä oli se, että päätimme lähteä vielä seuraavanakin päivänä pyöräilee, vähän eri maisemiin missä en ole ollut pyöräilemässä, saati sitten muutenkaan pitkään aikaan. Tämä osa ei ole niin turistien tiedossa, mutta täällä vietin paljon nuoruudessa aikaa.
Turistit keskittyy enemmän Casino-makasiini alueelle, missä myös paljon huviloita sekä suosituimmat rannat.

Toinen pyöräily päivä

Toinen päivä mentiin paljon teitä pitkin, sillä tämä päivä oli enemmänkin “vanhojen aikojen” -muistelupäivä. Olisi myös ollut mahdollisuus mennä hieman teknisempää pätkää, mutta oli liian märkää minulle sekä näin alku keväästä en vielä ole valmis tekniseen pätkään 🙂
Ehkä ensi kerralla olen valmis!



KONE





Lappohjaan telttailee

Toisena päivänä käytiin katsomassa paikka mihin pääsisi autolla lähelle ja voisi yöpyä autossa tai telttaillen/riippumattoillen.
Vaikka päivä oli edelleen pilvinen, mutta ei niin sumuinen, halusin jäädä vielä yöksi Hankoon joko telttailee tai riippumaan. Kysyin ystävältä haluisiko hän lähteä seuraksi ja hän suostui.

Emme lähtenyt siihen mitä kävimme katsomassa, vaan valitsimme Lappohjan rannan.

Täktomin tiellä näimme hienoja sonneja.

Kuulin ihanan jutun näistä sonneista kun he päättivät lähteä katsomaan maailmaa 🙂
Nämä asuvat rauhallisen Täktomin tien varressa ja olivat yhteis tuumin kerran päättänyt lähteä katsomaan ison tien menoa eli Hangon tien varteen, mihin on kumminkin matkaa useita kilometrejä sekä isosti metsää.
Siellä he rauhakseltaan katselivat menoa porukalla kun heidät haettiin takaisin kotiin. Hieman saattoi ohikulkijoita jännittää ohitta näitä isoja ja komeita sarvipäitä sonneja!

Ilta tuli nopeasti kun olimme pystyttäneet leirin ja syöneet valmiit pasta-ateriat. Oli keväisen viileä-lämmin ilma ja tyyni.


Aurinko paistoi heti aamusta. Aamu oli kaunis ja aivan tyyni!



Oli niin ihanaa juoda kahvia rauhassa, katsella sekä kuunnella muuttolintuja ja yleensäkin lintuja kun visertelivät teltan tuntumassa.
Meri oli niin ihanan tyyni!

Rannalla käveli koiran ulkoiluttajia satunnaisen harvakseltaan ja osa kyseli miten yö oli mennyt.
Tykkään tästä jutustelusta ohikulkijoiden kanssa, samalla kahvia juoden tai jo leiriä purkaessa.

Rannan puita

Nämä puut on aivan uskomattomia!
Miten ne voivat elää rannalla kun alta on lähtenyt jo maa aikojen saatossa ja juuret on esillä maan pinnalla?!
Toisessa päätä rantaa oli ihana kävellä ja katsella näitä uskomattoman hienoja puita ja ihmetellä miten ne kestää vuodesta toiseen.








Muutama kuva on ystäväni, Sakun ottamia.

Pyöräily aiheisia blogejani

Poronpolku -maastopyöräreitti

Pohjois-Italian road trip

Maastopyörä vai sähkömaastopyörä?

 

Julkaistu

Seikkailu Guatemalassa, Semuc Champey

Reippureissu alkoi (-22) Meksiko Citystä pitkin eteläistä rannikkoa kohti Guatemalan rajaa. Kolme viikkoa nautittiin Tyynenmeren aalloista ja lämmöstä.
Guatemalan puolella nautittiin enemmän vuoristosta ja upeista maisemista vajaa pari viikkoa, kunnes palattiin takas Meksikon puolelle tapaamaan ystäviämme.
Ystävien kanssa “lomailu” on loppunut Meksikon turisti osassa eli Cancunissa, Holboxissa ja Playa del Carmenissa ja haluttiin vielä lähteä Guatemalan puolelle, koska se jäi kesken. Loppu reissu oltiinkin Guatemalan puolella.
Guatemala hurmasi meidät niin, että sinne haluisin päästä vielä uudelleen!

Seikkailu Guatemalassa, Semuc Champey

Semuc Champey 19-22.2.22

Otettiin matka Semuc Champeyhin Floresista, hotellimme vastapäätä olevasta matkatoimistosta edellisenä päivänä.
Aamulla 7.45 tapaaminen hotellimme edessä ja siitä yhdessä pari korttelia autolla. Meitä oli vain 4 turistia reissussa. Me maksettiin, pienen tinkimisen jälkeen vain 480 quatzelia yhteensä, mutta lähtöhinta oli paljon enemmän. 

Kuskimme tuli skootterilla vaimonsa ja n.1 vuotiaan poikansa kanssa. Poika lepäsi tyytyväisenä äitinsä sylissä ja joi äidin rinnasta maitoa. Äiti nousi kyydistä, nosti pojan rapulle seisomaan missä jatkoi hetken vielä imemistä. Kun äiti irrottautui pojasta, niin ei tullut huutoa, vaikka ruokailu jäi kesken. Hetken päästä äiti nosti pojan liinaan ja lähti huristelee skootterilla, kun me lähdimme kävelee autolle. Tilanne oli jotenkin absurdi, mutta myös niin luonnollinen.
Täällä reissussa kuulee hyvin harvoin lasten itkevän. Lapset on koko ajan iloisia ja perus tyytyväisiä. 

Matka jatkuu Floresista Semuc Champeyhin.
Semuc Champey on yksi kauneimmista paikoista Guatemalassa, keskellä viidakkoa.

Nyt on niin paljon tilaa et meillä kaikilla on oma penkkirivi. Reissussa on vain neljä turistia, kuski ja apupoika. Joutu apupoika vähän tekee hommiakin, vaikka ensin vähän naurahti kun joutui nousta penkistä. Vähän eri meininki kun paikallisissa busseissa.

Puolessa välissä matkaa selvisi ettei apupoika olekaan vaan apupoika vaan myös meidän bodyguard. Hänellä oli vyötäröllä ase ja pari lipasta.
Guatemalassa meillä ei ole ollut yhtään turvaton olo, sen jälkeen kun päästiin rajakaupungista pois. Meno on lepposan rentoa ja rauhallista sekä ihmiset erittäin ystävällisiä.

Matkan varrella oli joki, mikä ylitettiin lautalla. Mutta ei ihan millään tavallisella lautalla, sillä se liikkui kahdella perämoottorilla mitkä oli lautan ulkopuolella “koreissa”, mistä myös ohjattiin lauttaa.

Lanquin

Saavuimme pieneen Lanquin kylään, mistä jatkoimme pick-upilla alas laaksoon, keskelle viidakkoa. Kyydissä oli  muutama muu reppureissaaja, myös tytöt, jotka tulivat Floresista samalla kyydillä  ja saimme huomata että meidän yhteinen matka jatkuu vieläpä samaan majapaikkaan.

Majapaikkamme, Pachamaya Eco Lodge oli reilun 30min päässä erittäin huonoa ja mutkaista tietä vuoren rinnettä pitkin laaksoon. Muutaman kerran kuului kiljahduksia ja sydän hakkasi hurjasti koko matkan. Mietin jopa muutaman kerran, että taidan kävellä lähtö päivänä kylään mieluummin kun tulen pick-upin kyydillä, mutta silti jotenkin nautin siitä jännityksestä.






Ovi oli sillai kevyesti kiinni, parilla hakasella




Kuntosali

Maisemat oli niin upeat ja henkeä salpaavat, sen mitä niistä uskalsi nauttia matkan aikana. Ja se meidän majapaikka oli niin taivaallinen Cahabón joen varrella! Vaikka oli hyvin alkeellinen, mutta juuri sen takia se oli niin viehättävä.

Cahadón-joki ja Mirador

Ilta meni aika aamutunneille, sillä omistaja innostui tarjoamaan paikallista viinaa ja pelattiin korttia sekä tietysti tanssittiin ihanien rytmien tahdissa. Siinä iltaa istuessa omistaja järjesti meille aamuksi retken.

Aamupalan syötyämme omistajan ystävä tuli hakemaan meidät ja pyysi pukemaan vaan uima-asun eli bikinit sekä sellaiset kengät mitkä sai kastua. Hieman jännityksellä lähdin häntä seuraamaan kävellen ja hetken päästä olimme luolan suulla missä odotti n.10 muuta reppureissulaista.

Semuc Champey

Semuc Champey (jossa joki piiloutuu kivien alle) on luonnonmuistomerkki Alta Verapazin departementissa Guatemalassa lähellä Q’eqchi’ Maya -kaupunkia Lanquínissa.  Se koostuu luonnollisesta 300 metrin pituisesta kalkkikivisillasta, jonka alta kulkee Cahabón-joki.  Sillan huipulla on joukko porrastettuja, turkooseja altaita mikä on suosittu uimakohde. 

Paras ja suosituin tapa nähdä Semuc Champey kaikessa loistossaan on “El Mirador” -näkökulmasta.  Vaikka se on noin 45 minuutin kuuma ja ylämäkeen viidakkovaellus pysäköintialueelta, näkymät laaksoon ovat vertaansa vailla.

Ensin luolaan

Jokainen meistä sai kynttilän käteen, mikä oli meidän ainut valon lähde kun lähdimme luolaan (tai näin ainakin luulin…) missä Cahabón joki kiemurteli.

Luola ahdisti mua pimeydellään ja pelkäsin että meillä jokaisella sammuu kynttilät. Miten sit selviydymme?! Myös liukkailla luolan kivillä oli välillä vaikea tasapainotella.
Hetken päästä joki muuttui niin syväksi, että jouduimme välillä uimaan ja vieläpä kynttilä kädessä. Välillä menimme vesiputouksen läpi ja välillä “tiputimme” kapeasta reiästä itsemme alas pitkin vesiputousta, kohti tuntematonta eikä ollut varmuutta mihin sitä tippuu ja miten syvää siinä kohden on joki. Ja kynttilät vaan pieneni koko ajan.

Jonkun ajan päästä huomasin että puhelimeni oli tippunut kaulasta. Ainut paikka missä se on voinut tippua niin oli luolan pimein ja syvin kohta missä piti ihan kunnolla uida joessa.
Toinen oppaista kaivoi jostain otsalampun ja lähti sukeltelee, mutta ei löytänyt puhelinta.

Kun tulimme takas luolasta niin opas kertoi, että on yksi poika, joka tuntee luolan hyvin ja voi lähteä etsimään puhelintani, mutta se maksaa tietysti, ilman muuta! Sovimme hinnan, n.50€.

Luolan jälkeen lähdimme hiukan ylemmäksi, missä joki virtasi kovempaa ja laskimme sen renkailla, meidän majapaikan rantaan asti, missä virtaus väheni. Noustiin siinä kohden ylös ja kävelimme takas luolalle.

Renkailla meno oli alun jälkeen ihanan rauhallista ja rentoa. Vähän piti varoa ja kiertää kiviä, mitä opas ilmoitteli etukäteen sekä kummalta puolen pitää/kannattaa kiertää.
Juttelimme muiden kanssa liplatellessa jokea alas sekä juotiin kaljaa, mitkä opas oli “kehottanut” meitä ostamaan, ennen kun lähdettiin luolalta.
(Tästä ei ole yhtään kuvia, sillä puhelimeni oli luolan pohjalla, eikä tullut pyydettyä keneltäkään muilta kuvia joen laskusta.)

Lähdimme lounaalle. Lounas paikka oli tehty vuoren rinteen alas vaan pressuista ja pellistä ja siellä oli seisovapöytä mistä saatiin syödä niin paljon kun haluttiin. Kesken lounasta sain tietää että puhelimeni on löytynyt ja lähdin sitä hakemaan luolalta. Sinne kun pääsin, niin joku mies kertoi ettei sitä oltu löydetty, mutta poika on nyt lähdössä etsimään sitä toistamiseen ja haluaa lisää rahaa. Hieman siinä keskusteltiin asiasta, sillä mies paljasti kertomalla pankkikortistani, mikä paljasti että he ovat löytänyt puhelimeni. En ollut kertonut, että samassa pussissa oli myös pankkikorttini. Sanoin että voivat pitää puhelimeni ja pankkikorttini, sillä en usko että puhelimeni edes toimii koska se on ollut useamman tunnin joen pohjassa. (Reissussa aina pari pankkikorttia mukana ja olisin vaan kuolettanut sen kortin.)
Oppaan avulla sain puhelimeni ja pankkikortin sovittuun hintaan ja puhelimeni vielä toimi!

Mirador vuori

Sen jälkeen oli vuorossa patikoiminen Mirador vuorelle.
Märillä tennareilla lähdimme kapuamaan viidakkoista polkua ylöspäin apinoiden johdattelemana ja maisemat oli todella upeat!
Saavuimme luonnon kalkkikivi altaille. Vesi oli uskomattoman turkoosi. Altaita oli useampi peräkkäin missä uimme ja nautimme upeista maisemista.








Ihana oppaamme

Oli aivan uskomattoman mahtava päivä! Ja olin niin ylpeä itseeni sekä tyytyväinen että uskaltauduin lähteä luolaan!
Jännitystä ja seikkailua riitti koko päiväksi!


Kaakaopuu

Majapaikassa kasvoi kaakaopuita, joita saimme maistella.
Koostumus oli hieman ällöttävä, mutta tykkäsin mausta, joten en välittänyt koostumuksesta.

Kaakaopuu eli kaakao on trooppinen kasvi, joka tarvitsee kasvamiseen 25–28 c lämpötilan ja 1 000–2 000 millimetrin vuotuisen sademäärän. Kaakaopuu kasvaa luonnonvaraisena trooppisessa Etelä-Amerikassa ja viljeltynä kuuman vyöhykkeen kaikissa maissa. (wikipedia)

Kaakao on kaakaopuun siemenistä eli pavuista valmistettua raaka-ainetta, jota käytetään muun muassa suklaan ja kaakaojuoman valmistuksessa sekä tupakan lisäaineosana. Kaakaopuu kasvaa luonnonvaraisena trooppisessa Amerikassa ja viljeltynä kaikkialla tropiikissa.

Sana kaakao tulee espanjan kautta Mesoamerikan intiaanikielten (erityisesti mayojen kielen) sanasta kakaw. Kaakaoiden suvun Theobroma nimi tarkoittaa ”jumalten ruokaa”. (wikipedia) 

Lanquin

Kun oli aika jatkaa matkaa, mutta ei vielä tiedetty minne, nousimme takas kylään suunnittelemaan sekä selvittelee muutenkin kyytejä. Olimme niin pienessä kylässä, ettei sieltä joka päivä lähde kyytejä.
Uudet ystävämme lähti meidän kanssa ja päätimme jatkaa vielä yhteistä seikkailua.

Matka takas kylään oli ihmeellisen siedettävä, vaikka yhtä “vaarallinen” silti. Nyt se kutkutti ja pelotti sopivasti 😉


Grutas de Lanquin

Eräänä iltana lähdimme kävelee Grutas de Lanquiniin. Se on kalkkikiviluolajärjestelmä, joka sijaitsee n.1 kilometri Lanquínista länteen Alta Verapazissa. Luolan sisäänkäynnin lähellä on Lanquin-joki, joka kulkee 12km Cahabon-jokeen asti.





Lähdimme hyvissä ajoin ennen auringonlaskua, jotta keretään tutustua ensin luolaan, minkä jälkeen jäimme odottelee lepakoiden heräämistä kun auringonlasku alkaa.

Luola oli valtava ja teki suuren vaikutuksen. Luola jatkui pitkälle ja kaarteli sinne tänne. Mahtavat kalkkikivi muodostelmat esitti vaikka minkälaisia eläimiä ym. vain mielikuvitus oli meillä rajana.
Kävelyä vaikeutti hieman suuri määrä guanoa, joka on peräisin luolassa asuvista lepakoista.






Odotimme aikamme luolan suulla kunnes luolasta lähti tuhansittain lepakoita yöhön saalistaa. Näky oli uskomaton ja se ääni!

Tuhannet lepakot lähtee luolasta yhtä aikaa auringon laskettua.
Grutas de Lanquin

Aika sanoa hyvästit uusille ystävillemme ja meidän matka jatkuu Rio Dulceen!
Matka kesti n.6-7h.




Melkein koko matka oli hiekkatietä ja isoja pudotuksia heti tien vierestä. Kerran kuski oli huolimaton ja jarrutti liian myöhään eikä jarrut pitänytkään vaan liusuttiin ihan reunan lähelle suoraan nokka edellä. Silloin kerkesin vaan ajatella että nyt se on menoa!

Kerran pysähdyttiin vessaan vuoren rinteillä. Vessassa oli “pönttö”, mutta reikä meni suoraan alas vuoren rinnettä.



Rio Dulce. Matka jatkuu veneellä tästä 🙂

 

Täältä pääset lukemaan muut seikkailut Väli-Amerikassa ja Guatemalassa:
Seikkailu Guatemalassa, Flores ja Tikal
Seikkailu Meksikossa ja Guatemalassa, Chetumal-Belize
Meksikon seikkailu, Playa del Carmen ja Tulum
Meksikon seikkailu, Cancun ja Holbox
Seikkailu Guatemalassa, Antigua ja Guatemala City
Seikkailu Guatemalassa, Lake Atitlán 
Seikkailu Väli-Amerikassa, Guatemala – Tajumulco, Väli-Amerikan korkein tulivuori
Meksikon seikkailu, Salina Cruz
Meksikon seikkailu, Mazunte
Seikkailu Meksikossa, Chacahua
Seikkailu Meksikossa, Puerto Escondido
Seikkailu Meksikossa, Acapulco
Seikkailu Meksikossa, México City 

Tässä tiivitetysti seikkailu:
Ensimmäinen reppureissuni – Mitä ottaa huomioon? Mitä tekisin toisin… vai tekisinkö?

Miten selvitä ilman nettiliittymää ulkomailla? -Tässä 7 vinkkiä

 

Julkaistu

Suomen road trip – pakuilua ja retkeilyä

Suomi ja meidän kaunis luonto!
Nautin niin paljon olla luonnossa sekä yöpyä siellä ja nyt on tarkoitus lähteä Ipsilläni eli pakullani tutustumaan uusiin paikkoihin Suomessa.
Mitä sen parempaa kuin kesä ja Suomen road trip!
Meillä on niin paljon upeita paikkoja ja niin kuin lukemasi jälkeen huomaat, että miten upean, erilaisen ja monipuolisen reissun saa järjestettyä meidän koto Suomessa.
Matkassa on myös teltta sekä hammock (riippumatto), mutta tarkoitus myös testata millaista nukkua pakussani.
Ja miten se toimii ns. kevyt retkeilyautona.

Suomen road trip – pakuilua ja retkeilyä

Ostin keväällä -23 ensimmäisen pakuni, Ipsin 🤍
Kesäloma alkoi mutta mitään suunnitelmia en oikein ollut tehnyt. Kaikkea kivaa kumminkin mielessä ja yksi niistä olisi seikkailu Ipsillä, johon olin jo jotain retkeilykamaa pakannut.

Edellisenä päivänä kun loma alkoi katoin Suomen säätiedotusta, että onpa pilvistä, mutta Vaasassa paistaa ainoastaan aurinko. No sinne sitten, sillä en ole ikinä käynyt Vaasassa ja siellä ainoastaan paistaa aurinko tällä hetkellä.
Laitoin Puskaparkki-ryhmään että laittavat mulle kaikki ihanat puskaparkit Helsinki – Vaasa välillä ja mielellään sellaisia missä pääsis vesistön lähelle.

Seikkailu alkakoon!


Kuuntelen usein autossa musiikkia ja välillä nautin vain hiljaisuudesta

Ténérén neitsyt reissu ja Suomen road trip moottoripyörällä.

Puskaparkit

Sain pian muutamia puskaparkkeja mitkä merkkasin googlemapsiin. Ensimmäinen oli jo Somerolla, ja kun en päässyt heti aamusta lähtemään vaan sen jälkeen kun olin hakenut pyöräni huollosta klo:17, niin Somero oli oikein sopivan matkan päässä.

Puskaparkki face-ryhmä on ollut todella hyvä, mistä oon saanut hyviä vinkkejä ympäri Suomen! Myös googlen kautta oon löytänyt hyviä paikkoja.
Mulle uutena sovelluksena on tullut park4night, mitä en ole vielä testannut.

Tänä vuonna puskaparkki-ryhmissä on kohuttu jonkun verran kun on tullut portteja useihin paikkoihin sekä siitä että nykyään kaikki paikat on enemmän roskaisia tai että kesäiltoina lähettyvillä asukkaat on alkanut valittaa metelistä (ei näille puskaparkki-ryhmässä olleille).

Kesä iltojen negatiivinen puoli on se, että porukka metelöi ja roskastaa.
On harmi että aina on niitä jotka pilaavat hienot asiat roskaamisella sekä asiattomalla käytöksellä!

Onneksi vielä löytyy ympäri Suomen hienoja paikkoja, myös sellaisia mihin lähelle pääsee autolla. Sekä pitkin eurooppaa löytyy, minkä takia otin lisäksi tuon park4naight sovelluksen mistä löytyy ympäriinsä puskaparkkeja.

Muita road trip:eja
Baltian road trip
Meidän road trip Sveitsi-Italia-Liechtenstein
Pohjois-Italian road trip

Puskaparkkien varustelu

Monesta löytyy vessat ja tulipaikat sekä jopa puutkin. Myös asuntoautoilijoille tärkeä harmaavesi tyhjennyspaikka.

Aiemmin on ollut muutamia paikkoja missä ollut maksu mutta tänä vuonna moni, ennen ilmainen, muuttunut maksulliseksi. Tämä on herättänyt paljon keskustelua sekä ne puomit. Paljon keskustelua, että onko kenelläkin oikeus vaatia/pyytää maksua.

Pääasia että niitä löytyy!
Nyt vaan kaikkien on muistettava muiden kunnioitus!! JA, mitä jaksat kuljettaa mukana sinne niin jaksat kyllä viedä mennessäkin eli EI roskasteta luontoa!!! Varsinkin jos haluat nauttia näistä paikoista ja luonnosta!!

Somero, Iso-Valkee

Puskaparkki ei ollut ihan isomman tien vieressä. Murjuntielle oli isommalta tieltä n.5km eli n.10min matka. Käännyin tieltä 280 Kaskintielle ja siitä Murjuntielle hiekkatietä pitkin.



Välillä nämä hiekkatiet tuntuvat todella pitkiltä kun odotat jännityksellä millainen paikka sua odottaa.

Vaikka on heinäkuun alku, niin ei ole yhtään hyttystä.
Iso-Valkee on kyllä puskaparkkeilijan unelmapaikka, sillä siellä on kaunis järvi, huussi, paljon hyvää tilaa vaikka millaiselle autolle (ei monelle isolle yhdistelmälle) ja vieläpä järven ympäri menee hieno luontoreitti.

Järvi on uskomattoman kirkas ja vesi oli lämmintä.



Hiidenlinna ja Sisumetsän seikkailupuisto, Somerniemi

Pysähdyin vain kahville täällä kun oli lähellä ja matkan varrella 🙂




Aina ei tiedä minne joutuu kun lähtee seikkailee 😉

Pori, Reposaari, Siikarannan camping

Kävin ensin kattomassa Googlen puskaparkki paikan mutta ei soveltunut hammockille tai teltalle enkä vielä ollut valmis nukkuu autossa. 


Tämä ei oikein soveltunut meille Ipsinkään kanssa, koska autokin olisi ollut liian lämmin, sillä ei ollut oikein minkäänlaista suojaa auringon porotukselta.

Sitten päädyin lähellä olevaan Siikarantaan. 





Nautin niin tästä seikkailusta sekä merestä!

Tykkäsin tosi paljon tästä leirintäalueesta!!
Se oli siisti, rento ja kotoisa sekä ne ihanat kalliot 😍
Mielestäni Siikaranta on kivempi kuin Yyteri.

Illallinen



Rantakäärme oli eksynyt aika kauas rannasta ja löytyi kuolleena huoltorakennuksen luota.




Aamulla alkoi sataa, joten en lähtenyt pyöräilee (ei innostanut tässä vaiheessa alkaa kuivattelee kamoja autossa) vaan pakkasin leirini samalla kun tein aamiaista ja katoin kartasta kivan näköisen paikan Porista, Vaasaan päin. Löysin Kristiinankaupungin!

Haapalaisen Wanha kauppa

Matkalla pysähdyin kahville ja munkille Haapalaisen wanhaan kauppaan, Ahlaisissa. Ihana paikka!
Tää on just sitä mitä haen Road tripiltä!
Rentoa menoa, rauhassa katsellen maisemia sekä nähdä ihania paikkoja ja asioita!



Ahlainen oli niin upea pieni kylä 😍
Tie meni aivan uskomattomien pihojen ohi sekä niin ihanaa merimaisema reittiä. 


Merikarvia, Krookani 

Seuraavaksi pysähdyin Merikarviassa, koska rakastan merta ja päivä oli liian ihana olla vaan auton ratissa. Ja mihinkä mulla kiire!



Kristiinan kaupunki

Kristiinan kaupunki vei mun sydämen!




Suunnistin kohti Pukinsaari Campig:iä


Leiri pystyyn ennen päivällistä, sillä sellaisia pilviä alkoi tulee taivaalle, että saattaa hieman sataa vettä.

Kokeilin tälläistä uutta valmisruokaa, mikä tuli nopeasti Trangialla.
Oli ihan syötävää mutta ainakin hieman suolaa piti lisätä ja ehkä jotain muutakin lisäisin…




Illasta tuli silti hieno


Aurinkokenno valot tuo ihanaa fiilistä alkuiltaan. Harvemmin ne on enää päällä yöllä, jos kommit vaikkapa vessaan. Otsalamppu oltava lähettyvillä sitä varten.

Hyvää yötä!

Ja huomenta!

Pyöräily

Pakkasin leirin ja ajoin lähemmäksi keskustaan, sillä seuraavaksi ajattelin tutustua ensin pyörällä nähtävyyksiin ja sen jälkeen kaupungin ihanaan keskustaan kävellen.



Lähdin takas Pukinsaarta vaikka sieltä just tulin… Halusin nähdä siellä suunnalla olevat Kanuunankalliot.
Mutta ensin kahvit että jaksaa.





Kahvilla ihanan idyllisessä kahvilassa

 




Tämän lähemmäksi en päässyt kallioita sillä pyörä olisi pitänyt jättää ja jatkaa kävellen loppumatka. En uskaltanut jättää pyörääni, Sarvikuonon poikasta ilman lukkoa kun sellaista en tajunnut ottaa mukaan.

Mutta siltä oli hienoa pyöräillä niemeen ja ihastella ihania juttuja matkan varrella.


Tämä pariskunta oli niin hauska, että oli pysähdyttävä ja kysyttävä pihalla olleelta omistajalta lupa kuva pariskunta.

Sitten autolle viemään pyörä ja kävellen etsimään ensin lounas paikkaa.


Merikaupunki ja kalakeitto!


 

Nämä katujen kyltit on niin ihanalla fontilla kirjoitettu! Mutta millainenkohan ihminen tällä kujalla joskus asunut…




Tässä vanhusten kodissa olisi ihana vanheta!

Heillä on näin ihana maisema kun tulee ovesta ulos.

Vaasa

Vaasa oli se mitä kohden lähdin ajamaan ja sinne myös pääsin.

Oli muutama puskaparkki katsottu valmiiksi. Pysähdyin ensin yhdelle, Mustasaareen, minkä lähellä oli ranta. Tämä ei vaikuttanut sellaiselta paikalta missä olisin viihtynyt yön. Parkkipaikka ei ollut edes ihan lähellä rantaan ja ranta oli ehkä liian vilkas makuuni yöpyä lähettyvillä.



Pysähdyin kumminkin mustikalle rantaan.

Seuraava paikka oli rauhallinen ja viihtyisä. Rannalla oli myös huussi.
Todella hyvä idea rakentaa katto muovista mistä tulee päivän valo läpi.


Kukas se siellä pyllistää 🙂

Rannalla oli lapsia leikkimässä. He kyllä varmaan lähtisivät kotia kohta puoliin mutta katoin googlesta ympäristöä ja huomasin siinä vieressä ihanan niemen kärjen mihin päätin ajaa.


Ipsi järjestelty niin että nukun seuraavan yön autossa.

Ipsissä takana ei ole kunnon ilmastointia, joten olin ajatellut nukkua etuikkunat auki, mutta ensin pitää viritellä hyttysten varalta hyttysverkot.



En uskalla jättää pyörää ulos joten virittelen sen mustekaloilla “lipastoa” vasten. Viereen jää hyvää tilaa vielä patjalle.
Hyvää yötä!

Näin jo illalla roskapussin kallioilla, mutta en halunnut sitä ottaa autooni, joten ajattelin ottaa sen lähtiessä. No linnut oli kerinnyt sen käydä repimässä yön aikana.

Vaasan keskusta ja tori

Aamusta lähin keskustaan ja torille aamiaiselle.

Petyin kun saavuin torille, sillä olihan viikonloppu ja odotin kunnon tori menoa.
Tori oli hiljainen ja siellä oli kyllä ohjelmaa, mutta en usko että se oli useimmille sitä mitä odotti, sillä siellä oli erilaisia puheenvuoroja ja kaikki liittyi uskontoon. Siis viikonloppu aamulla!!

Tampere

Saavuin Tampereelle ja menin keskustan kautta.

Finlaysonin Palatsissa söin keiton.

Wilhelm Von Nottbeckin puistossa oli Petri Kiviniemen kiva veistosnäyttely.



Vähä-riutta, Lempäälä

Valitsin yöpymispaikaksi hieman kauempaa tunnelmallisen laavun. Olin tästä saanut vihiä muistaakseni facebookin puskaparkki -ryhmän kautta. Ja silloin tieto oli että autolla pääsee lähelle.

Loppu matka, reilu 6km oli hiekkatietä ja sen näköinen oli Ipsikin 🙂

Ihan lähelle ei kummiskaan päässyt. Matkaa oli vielä 1,2km, mikä ei ole paha, mutta kun pitää kaikki yöpymistavarat kantaa myös.

Pakkasin rinkan ja ajattelin että polkasen pyörällä laavulle. Jos sinne on ennen päässyt autolla, niin eiköhän sinne pääse myös pyörällä.

Hyppäsin pyörän selkään. Se ei ollutkaan niin helppoa pyöräillä, koska aina kun nostin jalkaa, niin nousi myös lantiovyö ja koko rinkka kellahti sivulle. Hieman vaati alkuun tasapainoilua, mutta en kaatunut enkä ollut mehtässä 🙂

Vähä-Riutta oli upea paikka!
Laavussa mahtuu isompikin porukka yöpymään. Vieressä oli myös kiva nuotiopaikka, mistä löytyy roskikset niille roskille mitä ei voi polttaa.
Vesi oli ihanan kirkasta.



Viritin hammockin lähelle järveä ja sen jälkeen laitoin tulet ja söin iltapalaa.


Pakkasin Kajka rinkkaan tavarat.
Tykkään tästä sen takia että sen saa sivulta kokonaan auki, niin kuin matkalaukun. Tämä helpottaa tavaroiden löytämistä, eikä tarvitse koko rinkkaa purkaa.


Pyynikki

Aamulla heräilin hammockista vasta 9 aikoihin. Rauhassa söin aamupalaa ja laitoin tavarat kasaan. Ilma oli aurinkoinen ja ajattelin että voisin ajaa lähemmäksi Pyynikkiä ja pyöräillä kahville sekä munkille.



Kun tulin vesitornilta alas parkkipaikalle ja näin jo kaukaata Ipsin niin hymy tuli huulille 🙂 Olen niin iloinen että mulla on Ipsi 🤍
Sen jälkeen istuskelin ja mietin että minne seuraavaksi…

Porvoo, Köttboda

Porvoosta olen aina tykännyt, varsinkin vanhasta Porvoosta.
Olen yöpynyt siellä parikin kertaa ja ensimmäisen kerran tässä ihastuttavassa majatalossa, Ida-Maria Bed & Breakfast


Köttbodan kuulin facebookin puskaparkki -ryhmän kautta.
Tämä on hyvin suosittu puskaparkki ja täällä myös käy paljon vaan uittamassa koiraa.

Vanhasta Porvoosta on 23km, n.35min Köttbodaan.
Matka tuntui pitkältä ja loppumatka varsinkin kun tuli hiekkatie osuus.
Köttboda oli ihana! Ja siellä oli niin paljon tilaa.







Viritin hammockini rantaan missä voisin nauttia rauhassa merestä, vaikka saatankin nukkua autossa.

Ipsin ja hammockin välissä, ylempänä rannasta löysin oikein hyvän keittiö paikan.



Köttboda on lähellä pääkaupunkiseutua, joten tulen tänne varmasti uudestaan ja otan pikkumieheni mukaan!

Hurahtanut retkeilyyn! Hammock vs teltta vs paku

Unelmat ja nokka kohti uusia seikkailuja ❤️

 

Julkaistu

Ensimmäinen talviretki

Nautin luonnosta ja seikkailuista!
Lähi vuosina olen saanut nauttia ihania hetkiä vaellellen ja telttaillen erilaisissa maisemissa alku keväästä pitkälle syksyyn, mutta vielä talvella en ole uskaltautunut telttailemaan.
Nyt päätin että haluan toteuttaa sen!

Ensimmäinen talviretki

Vuosi 2022 oli vaihtumassa ja mietin mitä haluan tulevalta vuodelta 2023?
Ensimmäinen mitä mietin niin tietysti uusia seikkailuja ja siitä tuli mieleen talviretki.
Mutta onko musta siihen? Mitä kaikkea joudun hankkimaan? Pitääkö ilmoittautua johonkin maksulliseen retkeen?

Olin ihan täpinöissä ja tuntui että vaan mietin koko ajan tulevaa retkeä.
2024 alkuvuodesta ensimmäinen yön yli  talviretkeni vihdoin onnistui Pallas – Yllästunturin kansallispuistossa!

Mistä aloittaa?

Vaikka olen vaeltanut ja retkeillyt, niin eihän mulla ole varusteita talvikeleille yön yli retkeilyyn.
Talvella paljon ulkoillut ja harrastanut, joten vaate puoli on aika kunnossa, mutta kaikki muu puuttuu.

Aloin tutustua netin kautta talviretkeilyyn sekä etsin paikkoja mistä saisin vuokrattua osan välineistä. En halunnut heti ostaa kaikkea, sillä eihän sitä tiedä jatkuuko mun talviretkeilyt, sekä varusteisiin saisi menemään valtavasti myös rahaa.
Netistä löysin paljon sivuja esim. luontoon.fi ja Partioaitta mistä sain tietoa, sekä näiden kautta on myös mahdollista vuokrata välineet. Myös paljon muitakin vuokraus paikkoja löytyi ympäri Suomen. Yksi vaihtoehto oli, että vuokraan välineet myös pohjoisesta.
Itse vuokrasin tunturisukset Tales&Tents kautta (Kivistö, Vantaa), myös ahkio oli tarkoitus vuokrata jos olisin lähtenyt pidemmälle talvivaellukselle.


Vuokraamani tunturisukset.

Suunnittelut ja valmistelu

Suunnittelu ja valmistelu on yksi osa retkeilyä ja se on ihanaa kun saa suunnitella jotain uutta sekä valmistautua siihen jo henkisesti. Myös niitä huonoja ajatuksia tullut muutamasti mieleen…
On uutisoitu lumivyöryistä, kuolemista, noroviruksesta ym. mitkä välillä kummittelee mielesssä.
Siksi suunnittelu ja valmistautuminen on hyvin tärkeää!

Kilometrejä en lähde hakemaan, vaan hyvää fiilistä ja nauttimista ihanista maisemista sekä rauhallista puuhastelua leirissä.
Rauhallinen meno, aikaa nauttia maisemista ja kuvaamisesta,  levähdys evästelyyn ja ajoissa paikkaan laittamaan leiriä pystyyn sekä illallisen tekoon.

Ensimmäinen retki suunnittelu oli 4-6 yön retki UKK:n kansallispuistoon. Yövyttäisiin teltassa, mutta myös erätuvissa.
Erätuvat siksi hyviä että saa tavaroita kuivatettua.

Tämä ei kumminkaan onnistunut tällä kertaa, mutta ehkä olikin hyvä lähteä vain yhdestä yöstä ja totutella näin talviretkeilyyn.
Lähdin ystäväni kanssa Pallasjärvelle.


Hyvä lukea kansallispuistoista ja niiden säännöistä:
Luontoon.fi – Kansallispuistot

Mitä pakata mukaan?
-vaatteet ja varusteet

Vaatteet

Ensimmäisiä asioita mitä mietin niin vaatteet sekä makuupussia ja -alustaa sillä inhoan kylmyyttä! Vaatteet oltavat mukavat, mutta lämpimät sekä niitä oltava riittävästi.
Talviretkellä on tärkeää kerrospukeutuminen ja että vaatteet olisi hengittäviä sekä nopeasti kuivuvia jos kastuvat hikoilusta tai lumesta.

Muutama lämmin merinovillainen kerrasto mukaan päiväksi sekä yöksi oma kerrasto. Varalla hyvä olla 1 kerrasto, koska jos kerrasto pääsee kastumaan tai vaikka häviämään ym niin hyvä olla varakerrasto mukana.

Fleecepaita mulla on toisena päällä.
Yksi lämmin villapaita lisänä, mikä varalta illaksi. Koska nämä tulee aina kerraston päälle niin näitä ei tarvitse useampia.

Muutamat erittäin hyvät ja lämpimät sukat. Jotkut suosivat myös vedenpitäviä sukkia, mutta itse tykkään villasta joten muutamat merinovilla sukat vaellukseen päivisin sekä kunnon villasukat yöksi.
Luin jostain hyvän vinkin, että yövillasukat kannattaa pakata jo valmiiksi makuupussin sisään, niin niitä ei tarvitse erikseen etsiä rinkasta.
Itse tein pussukan yötä/iltaa varten sekä pussukka päivävaatteita varten.

Yöksi laitan makuupussin sisään, jalkopäähän pussukan mihin tulee vaatteita sekä tavaroita mitä haluan että on lämpiä yöllä (tarvittaessa lisä vaatteet) ja aamulla, esim. aamuiset vaatteet, hygienia tarvikkeita ym. Myös lamppu ja puhelin on lähellä ja mahdollisimman lämpimässä, sillä pakkanen syö akkua sekä pattereita. Makuupussissa tasku näitä varten, mutta yleensä laitan nämä jonkun lämpimän vaatteen, sisään makuupussin viereen, mistä helppo ottaa ne jos tarvitsee.

Kunnon talvitakki!
Mulla on pitkä Helly Hansen vanutakki. Se on erittäin paksu ja niin upeasti tehty, että se istuu kuin aamutakki päällä sen kauluksen takia ja siksi haluankin sen mukaan, että voin heti aamulla pukea sen päälleni kun kömmin makuupussista. Takki on hieman pidempi ja ylettyy puoleen reiteen asti.
Toinen takki on Peak Performance kevyt-untuvatakki. Takki menee hyvin pieneen tilaan, on kevyt sekä niin ihana ja lämmin päällä sellaisenaan tai mahtuu hyvin vaikka minkä takin alle lisälämmikkeeksi.


Leiriin illaksi ja kuiva merinokerrasto yöksi

Kuoritakki päivällä, mikä oli nyt Helly Hansenin. Se pitää tuulen ja tuiskut, mutta myös hengittää.

Jaloissa oli kaksi kerrosta eli kerrastohousut sekä toppahousut. Toinen vaihtoehto olisi ollut myös kuorihousut.
Illaksi voin laittaa väliin fleecehousut.


Näillä mennään päivällä.
Takki vaihtui kevyempään Helly Hansenin kuoritakkiin.

Kaksi pipoa. Yksi pipo voi olla makuupussissa jo valmiiksi villasukkien ja yökerraston kanssa. Päivällä pipo voi kastua hiestä tai lumesta minkä takia on hyvä olla toinen pipo varalta kun pääset leiriytymään. Itse käytän paljon pantoja joten päivisin enemmän käytän pantaa ja tarvittaessa laitan hupun päähän.

Kengät oltava sellaiset mitkä kestävät kosteutta, sillä lumi sulaa kengän pintaan viimeistään illalla leirissä.
Tietysti lumikenkä tai retkisukset määräävät millaiset jalkineet tai monot pitää olla.

Kun etsin tietoa talviretkeilystä niin törmäsin toppahameesee. Tämä on loistava löytö koska tätä voi käyttää vaikka mihin ja milloin vaan.
Leiriytyessä ja pysähtyessä evästämään, hame on ihana lisä, mikä suojaa selkää ja peppua. Yöllä sen voi laittaa vaikka jalkojen ympärille lisä lämmikkeeksi.

Koska meillä on ahkiot niin uskaltaa pakata vähän enemmän tavaraa.

Tässä vielä listaa vaatteista:

  • merinovilla kerrastoja 2-3 (päivisin ja yöksi)
  • villaa ja/tai fleeceä (välikerrokseen)
  • untuvatakki (päivälle kevyempi/liivi ja illalle paksumpi)
  • kuoritakki/joka sään takki (kestää vettä ja tuulta, ei tarvitse olla lämmin)
  • housut (päivälle kevyet ja illalle toppahousut)
  • sukkia (merinovillaa ja villaa)
  • alusvaatteita
  • panta
  • kypärämyssy
  • pipo x2
  • kauluri
  • sormikkaat
  • kynsikkäät
  • rukkaset
  • käden lämmittimet
  • vaelluskengät/monot ja leirikengät
  • toppahame

Varusteet

Varusteet talviretkeilyyn mitkä hyvä olla mietittynä tarkkaan: makuupussi, alusta, lumikengät/liukulumikengät/retkisukset (tunturi-tai metsäsukset), ahkio ja teltta sekä keitin.

Makuupussi

Ostin viime vuonna ensimmäisen untuvapussin, HelSport Rago junior, mikä on ollut ihanan lämmin ja kevyt sekä menee todella pieneen tilaan mutta ei ole tarpeeksi lämmin talviretkeilyyn. Tykästyin untuvapusseihin sillä ne on kevyitä kantaa, menee pieneen tilaan ja niissä on kiva nukkua.
Kun kävin testailee makuupusseja niin kuitumakuupussit ahdisti kun ne laittoi kokonaan kiinni, sen painon takia. Siksi päädyin taas untuvapussiin.

Talvi käyttöön mulla on Rab untuvapussi, naisten malli. Jos oikein kylmät kelit sattuu, voin laittaa sen sisään mun pienemmän (juniorimalli) makuupussin.

HelSport Rago junior confort 0c
Rab Ascent 1100 W confort -18c

Rab makuupussi

Makuupussit ja makuualusta sekä makuualustan täyttöpussi.
Makuualustaa ei kannata puhaltaa, sillä silloin menee kosteutta alustaan ja kosteus jäätyy.


45l pussi menee näin ahkion suojiin

Makuualusta

Makuualustan eristävyys ilmoitetaan R-arvolla. Vaativaan talvikäyttöön tarkoitetussa alustassa R-arvon pitää olla yli 5 tai varauduttava lisäalustoihin.

Mulla on Exped ultra 7R alusta, missä R-arvo on 7,1.
Lisäksi mulla on teltan pohjalla teltan levyinen routamatto (solumuovi 6mm), mikä eristää hyvin koko teltan lattian ja siksi teltassa on hyvä hääriä kun on eristystä lattiassa.

Alusta ja sen alla täyttöpussi

Teltta

Talviteltat on laadultaa lujempia sekä vesipilariarvot on suurempia. Siksi ne on myös kalliimpia. Ne on tarkoitettu kestämään kovia tuulia sekä lumen painoa.

Talviteltassa on hyvä olla myös enemmän tilaa, koska tavaraa ja vaatteita on enemmän mukana kuin kesällä. Apsidi eli eteinen on hyvä olla, mihin on helppo laittaa tavarat suojaan.

Kolmen vuodenajan teltoissa ulkoteltta on irti maasta, jotta ilmanvaihto toimisi mahdollisimman tehokkaasti. Talviteltassa tarvitaan toki tehokasta ilmanvaihtoa, mutta myös suojaa kovemmilta tuulilta ja tuiskuavalta lumelta. Tästä syystä talviteltan ulkoteltta ulottuu maahan asti. Lisäksi joissakin talviteltoissa on lumiliepeet, joiden avulla teltan saa entistä tiiviimmäksi ja suojaan tuiskuavalta lumelta ja kovilta tuulilta. Vaell.us 

Itse lähdin kolmen vuoden ajan teltalla, The North Face Stormbreak 2, minkä testasin alkutalvesta. Se kesti hyvin kun yöllä oli tullut märkää lunta. Pohja kesti hyvin kosteuden myös, koska lattiassa teipatut saumat. Se on tilava kahden hengen kupoliteltta. Siinä on kaksi ovea ja apsidia. Teltta on helppo pystyttää, myös tuulessa. Tämän takia uskalsin lähteä tällä.

Kaverini teki mulle aurauskepeistä telttakepit koska teltan omilla kiinnitys kepeillä ei tee lumessa yhtään mitään.


Aurauskepit teltan kiinnitykseen.

Teltta, pussukoita, istuin alustoja sekä vähän järeemmät yhdet varakiinnitykset sisätelttaan.

Lapio on hyvä olla mukana millä voi kaivaa kepit aamulla. Muutenkin lapiolla voi olla vaikka mitä käyttöä retkellä.

Lumikengät/liukulumikengät/metsäsukset/tunturisukset

Nämähän kannattaa valita sen mukaan missä meinaa retkeillä. Niin kuin nimetkin kertoo, metsä- ja tunturisuksi, niin toisella parempi mennä metsässä ja toisella tunturissa.
Mutta ei se näin helppoa ole, sillä kaikkia on nykyään joka lähtöön ja valitseminen on siksi hyvin vaikeaa, ennen kuin itse pääsee kokeilemaan.

Valintaan vaikuttaa paljon onko alkutalvi eli upottavaa lunta vai kevättalvi milloin on jo aurinko sulattanut sekä jäädyttänyt uudelleen lumen pinnan. Myös keväisin on liukkaampaa.
Näistä mulla ei ole paljoa tietoa eikä kokemusta. Kokeilu on vielä kesken.

Tunturisukset

Tunturisukset on minun ystäväni “eräjorman” valinta ja siksi valitsin nämä.
Lähdin itse tunturisuksilla, ilman skinejä eli pitokarvoja ja siksi niissä ei ollut yhtään pitoa nousuissa ja kumpareissa. Tein ehkä huonon valinnan etten ottanut niitä matkaan, sillä vaikka mentiin pääsääntöisesti tasaisella, niin en päässyt edes pieniä nousuja ylös… muuta kuin voimalla sauvojen kanssa.
Myös tasaisella ne alkuun lipsui sivuille, ennen kun pääsin vauhtiin ja aloin hallitsee niitä. Tunturisuksissa on kantit, joiden tehtävä on pitää sukset kiinni lumessa ja jäässä.
Tunturisukset on leveämmät kuin metsäsukset sekä lyhyemmät, mistä itse tykkäsin. Näihin tarvitsee monot.

Metsäsukset

Kaverini metsäsuksia kokeilin retken päätyttyä vaan muutaman metrin. Metsäsuksilla oli helpompi mennä heti kun ne pisti jalkaan, vaikka ne ei liukunut niin kuin tunturisukset.

Liukulumikengät

Eräs kova talviretkeilijä tykkää liukulumikengistä. Kuulemma ne ei ole missään hyvät, mutta niillä pärjää joka paikassa 🙂
Liukulukengät on leveämmät sekä lyhyemmät kuin metsäsukset sekä tunturisukset. Niissä on yleensä valmiiksi pohjassa nousukarvat ja niissä on kantit. Näihin sopii kaikki kengät, tietysti kannattaa valita tukevat sekä varrelliset kengät, mitkä tukee nilkkoja.
Liukulumikenkiin on mahdollista vaihtaa myös siteet.

Vaihtoehtoja on niin paljon!
Täällä hyvää tietoa ainakin liukulumikengistä ja tunturisuksista:
Liukulumikengät vs. tunturisukset (Tales&tents)

Ahkio

Vetokyösi vai -aisa? Molemmissa hyvät ja huonot puolet.
Köyden kanssa voi liikkua vapaammin. Voi vetää sen lähelle ja ottaa ahkiosta tavaraa tai vaikka istua vaan päälle lepäilemään.

Alamäessä se tulee helposti nilkoille, mutta voi ottaa sen narusta vierelle tai päästää menemään edellä.
Jos ja kun ahkio kaatuu, niin se on itse helpompi nostaa myös pystyyn.

Vetoaisassa on se hyvä puoli, että se liikkuu vakaammin epätasaisessa maastossa eikä se kaadu niin helposti kuin vetoköysillä oleva ahkio.
Vetoaisoilla oleva ahkio ei tule myös nilkoille alamäessä.
Jos vetoaisoilla oleva ahkio kaatuu, niin aina kaveri joutuu nostaa sen tai joudut irrottaa sen vyötäröstä. Myös tauoilla joutuu irrottamaan valjaat.

Ahkiossa on joko valmiina kiinni kiinteä kuormapeite tai sitten tavarat on pakattava isoon laukkuun, mikä kiinnitetään kuormaliinoilla ja mustekaloilla.
Kannattaa pakata joko yhteen isoon tai vaan muutamaan laukkuun, pienet laukut/tavarat tippuvat ahkiosta helposti ja muutama isompi nyssäkkä helpompi purkaa telttaan tai tupaan.

Lähdin laina ahkiolla. Se oli enemmänkin pilkkimiseen tarkoitettu eli aika leveä pohja. Mulla kun ei ole mitään kokemusta vetää ahkiota niin ajattelin että ihan sama vaikka leveempi olisi raskaampi vetää.
Ostin Biltemasta pari mustekalaa klipseillä millä kiinnitän ahkion rinkkaani. Mustekala auttaa myös pehmeään liikkeelle lähtöön sen venymisen takia.


Valitsin rinkaksi Kajkan 55l koska se on niin hyvä selkään ja siihen oli hyvä lisätä ahkion vetoremmit.  Kajka on turhan iso koska ahkiossa kulkee kaikki tavarat, rinkassa vain päivän tavarat esim. lounas, välipalapatukoita, juoma ja istuin alusta sekä toppaliivi ja toiset rukkaset jos kylmä yllättää pysähtyessä. Myös rinkastasta löyty EA-kassi, paperikartta ja paperia eli mitä tarvitsee nopeasti ja yllättäen.

Ite pakkasin kuivapusseihin kaikki tavarat. Pienemmät kuivapussit sekä telttakamat pakkasin Ikean isoon kassiin.
Alle laitoin vedenpitävän ison peitteen, minkä kiepautin tavaroiden ympärille ja sit vaan kiinni liinalla ja mustekaloilla tiiviiksi paketiksi.

Tavarat on hyvä suojata tuulelta, lumelta ja vesisateelta sekä otettava huomioon ettei tavarat tipu jos ahkio kaatuu tai ettei tuuli vie niitä.

Jos jatkan talviretkeilyä, niin ajattelin ostaa Paris pulkan minkä itse teen valmiiksi. Paris pulkka on vain ahkio, ilman mitään muuta.



Ystävälläni oli Paris pulkka (oranssi, takana).
Omani musta edessä.

Mitä muuta pakata mukaan?

  • EA-pakkaus (laastaria, rakkolaastari, avaruuslakana, nitriini-hanskat, sakset, pinsetit, haavapyyhkeitä (yksittäin pakattuja), ensiapuside, kolmioliina, rasvaside, haavansulkuteippi, desinfioivia pyyhkeitä, särkylääkettä, nesteytysjauhetta) Muista että osa jäätyy!
  • pieni lapio
  • pieni lumiharja
  • istuin alusta
  • karabiinejä
  • otsalamppuja
  • telttalamppu
  • pattereita
  • varavirtalähde
  • paperia
  • kosteuspyyhkeitä (jäätyy talvella siksi pieni paketti mikä menee taskuun)
  • muovipusseja (roskis ym varten)
  • tulitikkuja ja sytykkeitä
  • termospulloja
  • ruokatermari
  • kulho, muki (astioita)
  • aterimet (tai vaan lusikka)
  • puukko
  • (kirves)
  • routamatto
  • narua
  • jäänaskali (+heittoköysi)
  • kestokassi (kuljettamiseen ahkiosta leiripaikkaan, mulla Ikean kassi)
  • aurinko- ja/tai myrskylasit
  • keitin
  • keittimen alusta ja tuulisuoja
  • nokikattila (lumen sulatusta varten)
  • hygienia tavarat: hammasharja, hammastahna/fluoritabletteja, vaselimainen rasva (vesipohjaiset jäätyvät)

    Sytykkeitä hyvä olla millä saa kaminan ja nuotion syttymään
    Lamppuja ja varavirtalähteet


Tulitikut, “tulikeppi”, sytytyspalat, Leatherman, varapattereita, hygienia tarvikkeita, aurinkolasit, käden- ja jalanlämmikkeet


Ensiapulaukku vaihtui järeempää, pelastuslakana ja naskalit 


Termareihin vettä ja ruokaa sekä Nalgene 


Primuksen Spider keitin, kattila, kaasu (kuvassa kesä kaasu), sekä astiasto, mikä vaihtui muoviseen (pakkasen takia muovinen kivempi) 


Muuta tavaraa: maitojauhe, pari pyyhettä (yksi toimii patalappuna myös) ja muovipusseja 


Pienet pussit helpottavat löytämistä kun pakkaa tavarat lähtiessä suunnitelmallisesti.
Muissa kuvissa (kuvissa pussit tavaroiden alla) suuntaa antavaa mitä olen pakannut mihinkin.


Bepanthen on hyvä rasva minkä pakkaan takin taskuun pieneen näytepurkkiin. Sopii huulirasvana ja vaikka mihin!

Ruoka

Ite oon jo hetken retkeillyt valmis kuivaruuilla. Oon ostanut muutamia kalliita retkiruokia, mutta paljon menen ihan markettien valmis pussiruuilla. Välillä lisään niihin tonnikalaa, mistä saan lisää proteiinia ruokaan.


Tää on helppo pakata sekä hyvän makuinen

Joku päivä kokeilen ruokien kuivatusta ja valmistan koko retken ruuat maukkaista resepteistä.
Hyviä ohjeita kuivatukseen sekä reseptejä löytyy:
Viimeistä murua myöten 
Luontohaaste

Ensimmäisen ruuan löhtiessä laitan valmiiksi ruokatermariin “valmistumaan”. Se on niin helppoa ja kätevää kun on valmis ruoka valmiina kun pysähdyt johonkin ruokailemaan.

Myös muut ruuat on helppoja tehdä leirissä eli voin vaan keittää veden ja kaataa sen pussiin tai kippoon kuivaruuan sekaan, mistä voi syödä ruuan.

Ruoka on hyvä annostella valmiiksi päiväannoksiin pusseihin. Pieniin pusseihin pakattu ruoka mahtuu hyvin taskuun sulamaan, jos on sellaista mitä on hyvä sulattaa ennen valmistumista.
Jos on useamman päivän, niin hyvä tehdä pusseja missä on koko päivän ruuat pienemmissä pusseissa valmiiksi annosteltuna.

Aamupalana mulla oli valmiiksi annosteltu mylsi-maitojauhe-proteiinijauhe pussi, minkä kaadoin kulhoon ja vettä päälle.
Kahvina käytän murukahvia, sekin pakattu uudestaan suljettavaan pussiin, koska se on niin paljon helpompaa.


Tähän lisäksi vielä vararuoka, marketin pastapussi, vaikka mulla on aina Lämmin Kuppi keittoja muutama varalta mukana.

Aamulla keitin keittimellä veden kahviin, sekä samaan aikaan aloin lämmittää autiotuvan kaminan päällä kattilassa vettä lounaaksi ruokatermariin ja sekä termariin juotavaksi, mihin lisäsin vähän mehutiivistettä. Näin mulla oli myös lounas valmiina rinkassa.
Kun aamupala oltiin syöty sekä saatu kamat kasaan, niin alkoi vasta vesi kiehua kattilassa, just sopivasti. Tämän takia on keitin nopeampi tapa saada keitettyä vettä sekä tehtyä ruokaa.

Hossan kansallispuisto

Primuksen Spider keitin ja kattila menee pieneen tilaan ja kaasu menee kattilan sisään (kuva syksyltä)



Myös pussikeitot on hyviä ja helppoja.

Lisänä mulla on pähkinöitä, rusinoita ja välipala patukoita. Myös suklaa on helppo energialisä ja hyvä jälkiruoka kahvin kanssa tauolla.
Retkellä kulutat paljon, joten silloin on hyvä myös herkutella 😉

Muista myös juoda. Nestehukka vaanii talviretkellä, koska kylmässä ei välttämättä tule samanlainen janontunne kuin lämpimässä säässä.
Oppaat talviretkeilyyn – Partioaitta 

Juomat laitan termariin, ainakin osan, sillä muuten ne jäätyy. Myös lumen sulatus vie oman ajan, sillä isosta määrästä lunta tulee aika vähän vettä ja siihen menee aikaa paljon.
Ainakin yhteen termariin lähtiessä laitan jotain lämmintä juotavaa, mitä on ihana juoda kun pysähtyy ja pysähtyessä alkaa helposti tulla vilu. Lämmin ruoka ja juoma on aika bueno talviretkellä!


Itse tein solumuovista eristyksen Nalgene pulloon. 
Nalgene pullo kestää keitettyä vettä hyvin ja se sopii myös makuupussiin lämmittämään sitä.
Illalla kuumaa vettä Nalgene pulloon ja pullo makuupussiin lämmittämään. Näin sulla on myös aamulla juotavaa vettä, ei enää kumminkaan kuumaa kovilla pakkasilla.

Jos energiat on alhaalla niin silloin herkästi alkaa paleltaa. Siksi hyvä syödä hyvin ja usein, sekä lämmin ruoka ja juoma lämmittää.
Aina hyvä olla ainakin yksi ylimääräinen ateria mukana!

Leiriytyminen

  • Pitää etsiä sopiva paikka. Paikan oltava suojaisa jos ilma yön aikana muuttuu, mutta silti varottava ettei puista tipu lunta teltan päälle. Myös aukea paikka voi olla hyvä hyvällä säällä, sillä silloin ainakin ilman saa hyvin kiertää teltassa ja näin on vähemmän kondensiovettä.
  • Tampata suksilla sopiva, mieluummin isompi alue ja antaa sen tasaantua sillä aikaa kun laitat tulet ja sulatat vettä.
  • Teltan pystyttäminen.
  • Avaa alustat ja makuupussit pöyhiytymään.
  • Varusteet suojaan tai niin ettei tuuli vie niitä tai ettei ne peity lumeen. Ahkio, sukset ja sauvat pystyyn johonkin ja mielellään suojaisaan paikkaan.
  • Valmistaudu aamuun! Kaada vettä termospulloihin, jotta aamulla vettä on sulana. Järjestele ja suunnitele asiat jo valmiiksi aamua varten.
  • Makuupussiin tavarat mitkä on hyvä olla lämpimässä. Esim kosteuspyyhkeet jos haluat tehdä niillä “aamupesut”  sekä hammastahna ym. mitkä haluat ettei ole jäässä. Jopa ruuat, mitkä on hyvä olla sulana aamulla esim. aamupalaleivät.
  • Pakkaan erilaisiin kevyihin pusseihin asioita mitä tarvitsen ehkä yön aikana ja eri pusseihin mitä tarvitsen aamulla niin että tunnustelemalla sekä värin mukaan löydän oikean pussin eikä tavarat seilaa pitkin makuupussia.

Vessassa käynti

Jos leiripaikan lähellä ei ole vessaa niin on syytä kaivaa ja rakentaa lumivessa. Se voi olla kuoppa, joka kaivetaan lumeen ja suojaksi voi rakennetaan lumesta pieni tuulimuuri.

Polta vessapaperi tai ota mukaan ylimääräinen suljettava muovipussi, johon laitat käytetyt paperit. WC-paperin maatuminen voi viedä parikin vuotta, joten niitä ei saa missään tilanteessa jättää luontoon.
Oppaat talviretkeilyyn – Partioaitta  


Autiotuvan lähellä oli vessat. Matkalla vessaan tipahdin kunnolla, reittä myöten lumeen. Aamulla tajusin että jäätä pitkin vessaan pääsee helpommalla. Olisi kannattanut mennä vessaan tunturisuksilla 🙂

Kartat

Nykyään on vaikka minkälaisia sovelluksi ja appejä mitkä helpottavast suunnistamaan sekä retkeilemään. Näitä on hyvä tutkiskella ja opetella, että mikä on itselle hyvä. Mulla on vielä kesken tämä asia ja säädän useamman sovelluksen ja appin kanssa, mutta ehkä pian löydän sen omani.

Meidän retki oli valittu helpommasta päästä, koska oli ensimmäinen talviretki eikä suunnistamiseen haluttu käyttää meidän voimavaroja. Halusimme päästä luontoon sekä mielellään rauhalliseen paikkaan missä ei ole juurikaan ketään muita. Ja näin myös oli, ei näkynyt kuin pariskunta jotka tuli kävellen meitä vastaan kun tulimme autolta järvelle.

Varauduimme kumminkin siihen että meillä oli puhelimessa pari sovellusta, molemmilla kellot jotka auttavat ainakin takaisin pääsyn lähtöpisteeseen sekä paperikartta.

Jäällä liikkuessa huomioi virtaukset, laskevat joet ja sillat varsinkin!
Kartassa ei näy virtauksia. Siksi hyvä lukea hieman paikasta, jossa aiot retkeillä. Kaverini oli lukenut että erätuvalle mennessä pitää varautua kesällä joen ylitykseen, joten tiesimme että on joki mikä laskee järveen.
Näimme jo kaukaa että on iso sula kohta jäällä. Se oli juuri se joki mikä laski järveen. Kiersimme sen kohdan hyvin kaukaa.

Myös sää karttoja hyvä katsoa etukäteen, lähtiessä sekä retken aikana.
Sää voi muuttua yllättäen!

Muista naskalit jäällä liikkuessa!

Ihanan piristävä miniloma Ahvenanmaalla, pyöräilyä vetten päällä

Miten kävi?

Olimme ystäväni kanssa suunniteltu ja varustauduttu kaikkeen huolella, mutta ihan tähän ei oltu henkisesti valmistauduttu…
Paikaksi olimme valinneet Pallasjärven.

Lähdimme lumisateessa hiihtää kohti suunniteltua erätupaa järveä pitkin. Emme oikein nähnyt pitkälle, joten päätimme mennä rannan tuntumassa niin on helpompi suunnistaa, vaikka matkaa tulee enemmän. Järven jään paksuus kuuleman mukaan oli 120cm.
Hetkeä ennen erätupaa ilma selkeni ja näimme kuinka ihanissa maisemissa menimme, näimme upeat lumihuippuset tunturit järven toisella puolen.





Erätuvalla purkasimme äkkiä vähän tavaroita tupaan ja aloimme tampata teltan pohjaa. Ihan muutamassa minuutissa alkoi lumimyräkkä mikä peitti meidän tampatun teltan pohjan sitä mukaan kun kerettiin tampata, joten luovutettiin ja päätettiin laittaa tuvan kaminaan tulet, jotta saadaan lumiset tavarat kuivaksi.



Siinä odotellessa syötiin ja purettiin tavaroita pikkuhiljaa. Lumimyräkkä loppui, mutta alkoi olla jo hämärää. Oltiin jo kotiuduttu tupaan ja oli tosi vaikea alkaa miettiä pystyttää telttaa hämärässä otsalampun kanssa. Silti mietittiin että pystytetäänkö edes yksi teltta, ihan vaan opettelun takia, mutta nukutaan tuvassa kun kaikki kamat on jo siellä levällään. Sekä yöllä tulisi lisää lunta vielä. Joten se kumminkin jäi…



Joka tapauksessa, aivan huippu talviretki, vaikka se ei mennytkään ihan suunnitelmien mukaan! Mutta tätä se retkeily on… välillä suunnitelmat muuttuu 🙂

Tämä oli hyvä alku talviretkeilyyn ja niinhän se onkin hyvä aloittaa vähän kerrallaan, varsinkin talvella. Mitään pitkiä retkiä ei kannata heti suunnitella, ennen kuin on varmistanut miten kamat kestää ja miten itse kestät pakkasta ym mitä talviretkeily tuo tullessaan.
Itse olin lähdössä melkein heti useamman päivän vaellukselle, mutta mulla olisi ollut erittäin hyvä ja luotettava ystävä joka juuri valmistui eräoppaaksi.
Talviretkeily on erilaista kuin muina vuoden aikoina.

Näin ensimmäiset revontulet mitkä myös kruunasi retken

Toisena päivänä saimme hieman nähdä aurinkoa ja pystyimme ihailla upeita maisemia alkutaipaleesta kunnes taas alkoi lumisade.





Retkeilyn jälkeen on aina ihana päästä juoksevan veden ääreen ja suihkuun sekä saunaan. Näitä ei retkellä kaipaa, mutta retken jälkeen arvostaa!
Retkellä rähjääntyy 😉

Muista että talviretkellä kaikki jäätyy!

Julkaistu

Meksikon reppureissu tyttöjeni kanssa

Reppureissu tyttöjeni kanssa suuntasi tällä kertaa Meksikoon.
Lensimme Cancuniin mistä otimme taksin Playa del Carmeniin. Paluulento kotiin oli myös Cancunista.
Muuta emme vielä olleet suunnitellut etukäteen, vaan menemme fiiliksen mukaan!

Meksikon reppureissu tyttöjeni kanssa

Lensimme Cancuniin joten seikkailemme muutaman viikon tällä kertaa enemmän Karibian meren tuntumassa.

Cancunista menee tie 307 aina Chetumaliin asti, Karibian meren suuntaisesti, mitä pitkin on helppo matkustaa. Meidänkin matka jatkui heti lentokentältä tietä 307 pitkin Playa del Carmeniin mistä välillä poikettiin muutamaksi päiväksi Cozumel saarelle. Vietimme Cozumelin jälkeen vielä muutaman päivän Playa del Carmenissa mistä jatkoimme matkaa lähelle Chetumalia, Meksikon ja Belizen rajakaupunkia. Jäimme kumminkin aiemmin Bacalariin mikä ei ole Karibian meren rannalla, vaan sisämaassa, missä oli upea laguuni.
Lähdimme Bacalarissa vietetyn ajan jälkeen takas Cancuniin päin, Tulumiin mistä reissu jatkui vielä muutamaksi päiväksi Cancuniin.

Tämä reppureissu meni enemmän tyttöjeni ehdoilla eli paljon rentoa ranta- ja pooli-päiviä 😄
Oli meillä vähän aktiviteettiakin ja nähtävyyksiä sekä paljon ihania maisemia, aurinkoa ja lämpöä!

Täältä pääset lukemaan meidän edellinen reppureissu: Thaimaan seikkailu – Koh Chang ja Bangkok 

Olin helmikuussa 2022 Cancun-Playa del Garmen-Tulum sekä Holbox missä vietimme viikosta suurimman ajan, joten nämä muut kaupungit jäivät vähemmälle. Oli kiva palata tänne taas mutta myös hämmästytti miten lyhyessä ajassa oli muuttunut asiat. 

Paikalliset sanoivat Tulumissa että verot oli noussut ja Tulumin yksi alue muuttunut National parkiksi joten osa alueesta oli muuttunut maksulliseksi. 

Koko reissun ajan oli olo että pitää olla rahapussi levällään joka paikkaan ja asiaan. Olin edellisellä Meksikon reissulla (Tyynenvaltameren puolella) tottunut että kaikki oli halpaa sekä pääsit rantaan milloin halusit sekä näit upeita paikkoja ilman että piti maksaa niistä. 

Playa del Carmen

Täällä lisää Playasta:
Playa del Carmen

Cozumel

Täältä lisää Cozumelista:
Cozumel, paratiisi saari 

Bacalar

Täältä lisää Bacalarista:
Bacalar ja upea 7 sävyn laguuni 

Tulum ja Cancun

Täältä lisää Tulumista ja Cancunista:
Tulum ja Cancun 


Miten selvitä ilman nettiliittymää ulkomailla? -Tässä 7 vinkkiä

Raha

Meksikossa käytetään pesoja.
Kurssi vaihtelee, joten hyvä katsoa esim. Forexin sivuilta tarkemmin.

10 pesoa = n.0,50 €
50 pesoa = vajaa 3 €
100 pesoa = reilu 5 €
500 pesoa = reilu 25 €

1 € = n.18 pesoa
5 € = reilu 90 pesoa
25 € = reilu 450 pesoa

Ruoka ja vesi

Meksikolainen ruoka on hyvää! Se on myös usein hyvin tulista mutta kun pyytää vähemmän tulista niin se kyllä aina järjestyi ja vaihtoehtoja löytyi useita. Myös ilman lihaa sai useita annoksia.



Näissä kaupungeissa missä oltiin, oli paljon ravintoloita turisteille ja ne on myös turistihinnoissa eli annokset on 140-300 (jopa enemmänkin) pesoon. Ravintolat oli kalliita paikalliseen hinta tasoon nähden turistialueilla, mutta jos lähdit vähän kauemmas, varsinkin iltaisin, niin löysit edullisia ja erittäin maukkaita paikkoja, missä oli vieläpä ihana ja aito meksikolais tunnelma sekä paikallisia. Annokset oli n.20-70 pesoa.
Suositummat ruuat on tacoa, paljon kalaa, guacamolea, nachoja

Kojuista ostimme paljon hedelmiä, mitkä ei maksanut juuri mitään. Usein saimme jopa valmiiksi kuorittuna ja pilkottuna jos pyysi, ellei siellä ollut jo valmiina.


Vettä ei voi juoda kraanasta vaan se pitää ostaa.
Joissain paikoissa oli myös automaatteja mistä sait isoja määriä vettä edullisesti, mutta näitä näkyi hyvin harvakseltaan, vain muutamassa paikassa. Paikalliset hakivat näistä paikoista veden.


Liikkuminen

Liikkuminen oli aika helppoa ja edullista kun otti vähän selvää mistä lähtee mikäkin. Paikalliset kyllä auttoivat jos kommunikoit heidän kanssa googlekääntäjän avulla. Monikaan ei osannut auttaa englanniksi.

Bussi

Ado bussit oli käteviä pitkillä matkoilla, mutta paikallisten bussi oli melkein yhtä mukava ja useita pesoja halvempi.

Ilmastoidut penkit 😉


Colectivo

Colectivot oli edullisia, niin lyhyillä kuin pitkilläkin matkoilla.
Colectivoon pystyi melkein mistä vaan hypätä ja jotkut ottivat kyytiin vaikka kyydissä olisi ollut jo toista kymmentä. Sopu sijaa antaa!
Aina ei näin kumminkaan käynyt ruuhkaisilla pätkillä ja saatoit joutua odottaa muutaman colectivon verran että mahduit kyytiin. Siksi oli hyvä kysyä mistä colectivo lähti ja kävellä sinne että varmasti mahtui kyytiin.
Colectivoja meni kumminkin hyvin tiheästi.
Colectivot on useimmiten Toyota Hiaceja, van-busseja.

Me liikuimme paljon Colectivolla jos mahdollista. Playassa päästiin 10 pesolla/henk iso tie päästä päähän ja Cancunissa bussilla koko reitti mitä bussi kulki eli periaatteessa päästä päähän oli 12 pesoa matka kuin matka. Cancunissa myös Colectivon hinta taisi olla 10 pesoa matka kuin matka sillä menin vain kerran yhden lyhkäsen matkan.
Colectivot ei liiku missä tahansa, yleensä vain isompia teitä kaupungin sisällä. 

Taksi

Näissä paikoissa on paljon turisteja joten taksit on hyvin kalliita/turistihintoja. Pieni matka esim. Tulumissa (n.1km) maksoi meillä 150 pesoa mutta olisi halunnut siitä 200 pesoa. Tulumissa sanoivat että minimi hinta olisi 100 pesoa.

Cancunissa menimme lyhyitä matkoja 50 pesolla, ne muutamat kerrat kun tulimme kaupasta hotellille. Lentokentälle oli 600 pesoa keskustan alueelta.

Eräs paikallinen sanoi Tulumissa että voivat pyytää Hotel zonalle eli turistialueelle mentäessä 500-600 pesoa.
Siksi monet vuokraavat pyörän, skootterin tai auton millä liikkua.

Taksi on useimmiten halvempaa ottaa lennosta. Takseja liikkuu joka paikassa paljon.

Lautta

Saarille pääsi helposti lautalla ja niitä meni usein.
Menimme Playa del Carmenista Cozumel saarelle 260 pesolla. Matka kesti n.45-50min.

Auton vuokraaminen

Auton vuokraaminen oli helppoa, sillä samalla kun ostat lauttamatkaa niin monen monta miestä parveilee ympärilläsi ja tyrkyttää erilaisia paketteja lautasta sekä auton vuokraamisesta. Pystyt vähän jo ennen saarelle pääsyä tinkimään hinnoista, mutta myös saarella on joka paikassa mahdollisuus vuokrata auto.

Olisimme saaneet myös hyvän tarjouksen vuokrata auto pidemmäksi ajaksi ja luovuttaa se Cancuniin, mistä meidän lento takas Suomeen lähti.

Auto on hyvä tarkistaa ennen kun lähdet ajaa sekä kuvata! Sekä tarkistaa kaikki sopimusehdot.

Cozumel saarella vuokrasimme auton, koska siellä oli välimatkat pitkiä, vaikka oli pieni saari ja ainut mahdollisuus oli liikkua taksilla. Taksit oli kalliita ja auton vuokraaminen oli edullisempaa, vaikka maksoimme muutamasta päivästä n.100€. Näin olimme vapaampia liikkua missä vaan ja milloin vaan sekä pysähdellä missä vaan kun lähdimme tutustuu saareen.
Saaren toisella puolella ei olisi ollut niin helppoa saada edes taksia.

Pyykkihuolta

Pyykin pesu oli helppoa joka paikassa. Hinta vaihteli kovasti paikasta riippuen, mutta oli silti edullista.
Välillä maksoimme kappale määrän mukaan ja välillä maksoimme painon mukaan. Playa del Carmenissa maksoimme 3 ihmisen pyykeistä 88 pesoa ja sitä oli kertynyt jo iso kassillinen.
Pyykit saattoi saada jo samana päivänä viikattuna, mutta viimeistään seuraavana päivänä.


Rannat

Muuttuneet melkeinpä näissä paikoissa, Karibian meren äärellä, maksulliseksi.
Ne rannat missä oltiin oli kyllä ihania ja niin upean väristä vettä! Ja niin lämmintä, että siinä oli ihana vaan olla ja nauttia!

Playa del Garmenissa suurin osa oli niitä, että otat varjon ja tuolin ja sitoudut ostamaan n.1000 pesolla ruokaa ja juomaa (per. henk). Mutta löysimme myös sellaisen paikan missä saimme syödä ja juoda sen mitä halusimme ja saimme jatkaa matkaa. Minulle tämä sopii paremmin koska en jaksa olla yhdessä paikassa, maata vain aurinkotuolilla koko päivän, vaan tykkään kävellä, katsella maisemia sekä pysähdellä juomaan ja syömään silloin kun löydän jonkun kivan paikan. 

Tulumissa oli vain maksullisia rantoja, 50 pesoa mikä nyt ei ollut paljoa mutta kyllä sekin tulee pidemmän päälle kalliiksi kun meitä on kolme. Entä paikalliset?!

Vaikka kävelin ja pyöräilin ristiin rastiin Tulumia sekä kysyin paikallisilta että miten pääsen rantaan niin en löytänyt kuin sen yhden pienen pätkän. Kävelin kyllä aika pitkän pätkän sen jälkeen rantatietä mutta en nähnyt vilaustakaan rantaa, sillä edessä oli upeita aitoja, pensas aitoja, portteja tai sademetsää. Tämä oli hotelli alueella eli hotellit olivat tehneet alueesta niin ettei rantaa ja merta edes nähnyt vilaukselta ellet asunut niissä kalliissa hotelleissa. 



Nähtävyydet

Googlemapsin arvosteluja kun lukee niin monesta sanotaan että nähtävyydet ovat ylihinnoiteltu ja/tai ihan liikaa ihmisiä sekä että nähtävyydet ei ehkä vastaa sitä mitä odottavat. Ja näin oli!

Cenotet on kyllä Meksikon yksi inanimpia nähtävyyksiä ja niitä riittää niin maksullisia kuin ilmaisiakin.


Tämä cenote on Bacalarista.

Ja luonto on yksi parhain nähtävyys Meksikossa! Sademetsää on paljon ja joka puolella.

Katutaide

Meksikossa aivan ihana kävellä missä vain sillä rakennukset on värikkäitä sekä joka paikassa on niin upeita maalauksia! Nämä on jo ihan nähtävyyksiä.

 

Ilmasto

Ilmasto on subtrooppinen eli lämpöä riittää!
Meillä meni pari päivää tottua lämpöön eli kun pää, iho ja kroppa tottui siihen että oli todella lämmintä. 

Eräänä iltana säätiedotuksissa oli varoitus viileästä sää rintamasta ja niin sinä iltana oli n.24 astetta, normaaliin 28 asteeseen, ja ite ainakin kävelin kädet puuskassa ja palelin. 

Huoneessa meillä oli ilmastointi 27-29 koko ajan ja välillä pitänyt laittaa jopa ilmastointi päältä pois kun tuntuu et puhaltaa vain kylmää. 

Ilmaston takia myös muurahaiset ym. ötökät tulevat pian jos jätät astiat pesemättä tai ruokaa ympäriinsä. Parempi pitää roskat roskiksessa ja ainakin huuhdella astiat sekä pyyhkiä pinnat jos hedelmistä valuu nestettä pöydälle.  

Turvallisuus

Olin vuonna 2022 Meksikossa, Acapulcossa mikä on toiseksi tai kolmanneksi vaarallisin kaupunki maailmassa.
Meillä ei ollut siellä mitään ongelmia.
Mexico cityssä meitä huijattiin ja antoivat feikki rahan takas.
Meksikon ja Guatemalan rajoilla meno oli hurjaa ja siellä voidaan kusettaa ja yrittää pelotella poliisilla. Poliisit jopa tuli kerran kun mentiin Guatemalan puolelle, pyytää bensa rahaa. Sattui olee vähän pesoja taskussa, muutaman euron edestä, niin olivat tyytyväisiä niihin.
Mutta aina ei näin ole, joten ei kannata tuudittautua ettei mitään kävisi!

Päästin nyt Meksikossa, Playa del Carmenissa jopa tyttöni (17v ja 20v) käymään 2km päässä keskustassa McDonaldsissa kun halusivat testata sen.

Varmistettiin että heillä offline-kartta, missä majoitus “täppänä”, sekä offline kääntäjä että pärjäävät espanjalla, mutta puhelimet ei saa olla lentokone-tilassa, jotta voidaan soittaa toisillemme hätätapauksissa.
Myös majoituksesta kuva sekä osoite vielä varmuuden vuoksi, vaikka mapsistä sen löytävät. 

Kyllä mä vähän vilkuilin kelloa, koska oli perjantai ilta.
Paikalliset on kyllä tosi avuliaita auttamaan, vaikka eivät osaisi englantia, mutta onhan niitä “ei-avuliaita” aina joukossakin.

Poliiseita sekä armeijan väkeä on Meksikossa joka paikassa pyssyjensä kanssa.

Muita Meksikon seikkailuja

Olin vuonna 2022 parin kuukauden reppureissulla Meksikossa ja Guatemalassa ja siitä ajasta noin viikon verran Karibian meren puolella.

Tulumissa edellisen kerran 2022:
Meksikon seikkailu, Playa del Carmen ja Tulum

Cancunissa edellisen kerran 2022:
Meksikon seikkailu, Cancun ja Holbox

Mun ensimmäinen reppureissu mikä alkoi Meksikosta: Ensimmäinen reppureissuni – Mitä ottaa huomioon? Mitä tekisin toisin… vai tekisinkö?

Tietosuoja ja rekisteriseloste Palvelun tarjoaa WordPress