Poronpolku on Lopella missä on järjestetty jo 1960-luvulta alkaen suosittua Poronpolku-tapahtumaa mikä pidetään syyskuun viimeisenä sunnuntaina, paitsi nyt Korona aikana on jo toistamiseen peruttu. Reitti on n.30km pitkä. Myös lyhyempiä reittejä on valittavana.
Täältä löydät reitit.
Poronpolku -maastopyöräreitti
Oon puhunut noin vuoden verran Poronkusema-reitistä mut eihän se niin lyhyt voi olla koska poronkusema on vain 7,5km (max.). Tiedätkö mistä poronkusema tulee? Täältä voit lukasta mikä on poronkusema.
Pitkään puhuttu ja mietitty lähtevämme ajaa maastopyörillä Poronpolun maastopyöräreitti, mutta aina vaan jäänyt, sillä sinne on kumminkin meiltä matkaa sekä varattava hyvin aikaa kiertää n.30km lenkki.
Vihdoin päästiin ja ilmakin oli hyvä maastopyöräilyyn, vaikka olikin luvattu alkuviikosta todella huonoa keliä. Oli kuivaa ja aurinkokin näyttäytyi useasti ja lämmitti hyvin, reilu 10˚c lämmintä.
Lähdimme pyöräilee 2832 tien ja Laakasalon tien risteyksestä. Siellä oli useampi muukin auto ja useassa autossa oli pyörätelineet eli reitillä taisi olla moni muukin.
matkaa tuli reilu 30km ja kesto 3h, keskinopeus 10,2
Sopiva pätkä
Näin aloittelijan silmin reitti oli sopivan haastava/helppo vaikka kyllä siellä oli n.10km kohdilla niin jyrkkiä nousuja ja laskuja et hermo meni. Varsinkin pyörää työntäessä jyrkkää, kivikkoista ja kiemurtelevaa rinnettä ylös. Alas aina pääsi vähän helpommalla jarrutellessa, mutta oli siellä pari missä oli haastetta jopa taluttaa pyörä alas.
Harjulla oli muutamia kivikkoisia pätkiä missä talutin kun polkimet osui kiviin. Yrittäminen loppui välillä näissä kohdin kun tuli väsy ja energiat vähissä.
Vaikka moni ajattelee että mikäs noilla sähkömaastopyörillä on mennä mäkiä ylös, mutta ei se niin vaan onnistu!
Luonnossa/maastossa ei paljoa tule käytettyä avustusta koska siellä mun on helpompi keskittyä maastoon pienellä vaihteella ja mennä ilman vastusta ettei lähde ”mopo käsistä”. Joka polkaisulla vastus tulee avustaa ja jos on tiukka mutka tai paikka kivien ja juurien takia, niin silloin oon helposti lepikossa avustuksen takia. Näin on muutamasti käynyt…
Tietysti avustusta laitan ylämäkiin ja helpommilla pätkillä vähän. Mäkiin sopivasti koska jos on mulle taitoa vaativa mäki niin siinä pitää väistellä kiviä, juurakoita ja vielä kiemurrella mutkia. Avustusta käyttäessä en pysty ohjaamaan jos pyörä ”sykäsee” joka polkaisulla. Ja vaikka olisikin helpompi mäki niin kyllä siinä saa polkea niin että hengästyy avustuksellakin ja syke helposti yli 130.
Tuossa näkyy hyvin missä on ollut mulle se vaikein pätkä sekä se että kyllä sitä saa sähkömaastopyörälläkin sykkeen nousemaan
Pari kertaa myös käynyt että pyörä lähtee ”keulimaan” kun on liian iso avustus jyrkemmässä mäessä tai että juuri juuren päällä oon polkaissut.
Vaikka 10km jälkeen tuntui pyörää työnnellessä mäkiä ylös että käännyn takas autolle koska en tiiä monta kilometriä tätä maastoa vielä jatkuu, niin olin iloinen että J sai mut jatkamaan. Meno helpottui ja pidettiin välipalatauko. Tästä lähin pidän huolen että pidetään taukoja sopivasti ja nautitaan myös maisemista 😄
Melkutin
Lenkin jälkeen lähdimme Melkuttimen laavulle laittamaan ruokaa ja jäimme sinne yöksi.
Laavulla oli retkeilijöitä ja muutama teltta kun saavuimme sinne.
Täältä voit lukea yöpymisestä Melkuttimella Hammockissa.
Eväs tauko ja yöpyminen Iso-Melkuttimen laavulla
Maisemat oli kauniita ja ymmärrän miksi tämä on yksi suosituimpia maastopyöräilyreittejä 😄
Myönnän itse kuuluvan tuohon porukkaan, joka ajattelee, että mikäs noilla sähköpyörillä on mennä mäkeä ylös. Monesti patikoidessa ylämäessä joku tulee aina sähköpyörällä ohi ja surina vain käy 😀 Mutta ei koko lenkki tietenkään ilman sykkeen nousemista mene, se on selvä.
Juu, ei se aina niin helposti käy edes sähkömaastopyörällä 😅
Tykätään myös patikoida eli tiedän fiiliksen kun joku suhauttaa ohi 😂