Kiitos, kun jaat eteenpäin!

Reippureissu alkoi (-22) Meksiko Citystä pitkin eteläistä rannikkoa kohti Guatemalan rajaa. Kolme viikkoa nautittiin Tyynenmeren aalloista ja lämmöstä.
Guatemalan puolella nautittiin enemmän vuoristosta ja upeista maisemista vajaa pari viikkoa, kunnes palattiin takas Meksikon puolelle tapaamaan ystäviämme.
Ystävien kanssa “lomailu” on loppunut Meksikon turisti osassa eli Cancunissa, Holboxissa ja Playa del Carmenissa ja haluttiin vielä lähteä Guatemalan puolelle, koska se jäi kesken. Loppu reissu oltiinkin Guatemalan puolella.
Guatemala hurmasi meidät niin, että sinne haluisin päästä vielä uudelleen!

Seikkailu Guatemalassa, Semuc Champey

Semuc Champey 19-22.2.22

Otettiin matka Semuc Champeyhin Floresista, hotellimme vastapäätä olevasta matkatoimistosta edellisenä päivänä.
Aamulla 7.45 tapaaminen hotellimme edessä ja siitä yhdessä pari korttelia autolla. Meitä oli vain 4 turistia reissussa. Me maksettiin, pienen tinkimisen jälkeen vain 480 quatzelia yhteensä, mutta lähtöhinta oli paljon enemmän. 

Kuskimme tuli skootterilla vaimonsa ja n.1 vuotiaan poikansa kanssa. Poika lepäsi tyytyväisenä äitinsä sylissä ja joi äidin rinnasta maitoa. Äiti nousi kyydistä, nosti pojan rapulle seisomaan missä jatkoi hetken vielä imemistä. Kun äiti irrottautui pojasta, niin ei tullut huutoa, vaikka ruokailu jäi kesken. Hetken päästä äiti nosti pojan liinaan ja lähti huristelee skootterilla, kun me lähdimme kävelee autolle. Tilanne oli jotenkin absurdi, mutta myös niin luonnollinen.
Täällä reissussa kuulee hyvin harvoin lasten itkevän. Lapset on koko ajan iloisia ja perus tyytyväisiä. 

Matka jatkuu Floresista Semuc Champeyhin.
Semuc Champey on yksi kauneimmista paikoista Guatemalassa, keskellä viidakkoa.

Nyt on niin paljon tilaa et meillä kaikilla on oma penkkirivi. Reissussa on vain neljä turistia, kuski ja apupoika. Joutu apupoika vähän tekee hommiakin, vaikka ensin vähän naurahti kun joutui nousta penkistä. Vähän eri meininki kun paikallisissa busseissa.

Puolessa välissä matkaa selvisi ettei apupoika olekaan vaan apupoika vaan myös meidän bodyguard. Hänellä oli vyötäröllä ase ja pari lipasta.
Guatemalassa meillä ei ole ollut yhtään turvaton olo, sen jälkeen kun päästiin rajakaupungista pois. Meno on lepposan rentoa ja rauhallista sekä ihmiset erittäin ystävällisiä.

Matkan varrella oli joki, mikä ylitettiin lautalla. Mutta ei ihan millään tavallisella lautalla, sillä se liikkui kahdella perämoottorilla mitkä oli lautan ulkopuolella “koreissa”, mistä myös ohjattiin lauttaa.

Lanquin

Saavuimme pieneen Lanquin kylään, mistä jatkoimme pick-upilla alas laaksoon, keskelle viidakkoa. Kyydissä oli  muutama muu reppureissaaja, myös tytöt, jotka tulivat Floresista samalla kyydillä  ja saimme huomata että meidän yhteinen matka jatkuu vieläpä samaan majapaikkaan.

Majapaikkamme, Pachamaya Eco Lodge oli reilun 30min päässä erittäin huonoa ja mutkaista tietä vuoren rinnettä pitkin laaksoon. Muutaman kerran kuului kiljahduksia ja sydän hakkasi hurjasti koko matkan. Mietin jopa muutaman kerran, että taidan kävellä lähtö päivänä kylään mieluummin kun tulen pick-upin kyydillä, mutta silti jotenkin nautin siitä jännityksestä.

Ovi oli sillai kevyesti kiinni, parilla hakasella




Kuntosali

Maisemat oli niin upeat ja henkeä salpaavat, sen mitä niistä uskalsi nauttia matkan aikana. Ja se meidän majapaikka oli niin taivaallinen Cahabón joen varrella! Vaikka oli hyvin alkeellinen, mutta juuri sen takia se oli niin viehättävä.

Cahadón-joki ja Mirador

Ilta meni aika aamutunneille, sillä omistaja innostui tarjoamaan paikallista viinaa ja pelattiin korttia sekä tietysti tanssittiin ihanien rytmien tahdissa. Siinä iltaa istuessa omistaja järjesti meille aamuksi retken.

Aamupalan syötyämme omistajan ystävä tuli hakemaan meidät ja pyysi pukemaan vaan uima-asun eli bikinit sekä sellaiset kengät mitkä sai kastua. Hieman jännityksellä lähdin häntä seuraamaan kävellen ja hetken päästä olimme luolan suulla missä odotti n.10 muuta reppureissulaista.

Semuc Champey

Semuc Champey (jossa joki piiloutuu kivien alle) on luonnonmuistomerkki Alta Verapazin departementissa Guatemalassa lähellä Q’eqchi’ Maya -kaupunkia Lanquínissa.  Se koostuu luonnollisesta 300 metrin pituisesta kalkkikivisillasta, jonka alta kulkee Cahabón-joki.  Sillan huipulla on joukko porrastettuja, turkooseja altaita mikä on suosittu uimakohde. 

Paras ja suosituin tapa nähdä Semuc Champey kaikessa loistossaan on “El Mirador” -näkökulmasta.  Vaikka se on noin 45 minuutin kuuma ja ylämäkeen viidakkovaellus pysäköintialueelta, näkymät laaksoon ovat vertaansa vailla.

Ensin luolaan

Jokainen meistä sai kynttilän käteen, mikä oli meidän ainut valon lähde kun lähdimme luolaan (tai näin ainakin luulin…) missä Cahabón joki kiemurteli.

Luola ahdisti mua pimeydellään ja pelkäsin että meillä jokaisella sammuu kynttilät. Miten sit selviydymme?! Myös liukkailla luolan kivillä oli välillä vaikea tasapainotella.
Hetken päästä joki muuttui niin syväksi, että jouduimme välillä uimaan ja vieläpä kynttilä kädessä. Välillä menimme vesiputouksen läpi ja välillä “tiputimme” kapeasta reiästä itsemme alas pitkin vesiputousta, kohti tuntematonta eikä ollut varmuutta mihin sitä tippuu ja miten syvää siinä kohden on joki. Ja kynttilät vaan pieneni koko ajan.

Jonkun ajan päästä huomasin että puhelimeni oli tippunut kaulasta. Ainut paikka missä se on voinut tippua niin oli luolan pimein ja syvin kohta missä piti ihan kunnolla uida joessa.
Toinen oppaista kaivoi jostain otsalampun ja lähti sukeltelee, mutta ei löytänyt puhelinta.

Kun tulimme takas luolasta niin opas kertoi, että on yksi poika, joka tuntee luolan hyvin ja voi lähteä etsimään puhelintani, mutta se maksaa tietysti, ilman muuta! Sovimme hinnan, n.50€.

Luolan jälkeen lähdimme hiukan ylemmäksi, missä joki virtasi kovempaa ja laskimme sen renkailla, meidän majapaikan rantaan asti, missä virtaus väheni. Noustiin siinä kohden ylös ja kävelimme takas luolalle.

Renkailla meno oli alun jälkeen ihanan rauhallista ja rentoa. Vähän piti varoa ja kiertää kiviä, mitä opas ilmoitteli etukäteen sekä kummalta puolen pitää/kannattaa kiertää.
Juttelimme muiden kanssa liplatellessa jokea alas sekä juotiin kaljaa, mitkä opas oli “kehottanut” meitä ostamaan, ennen kun lähdettiin luolalta.
(Tästä ei ole yhtään kuvia, sillä puhelimeni oli luolan pohjalla, eikä tullut pyydettyä keneltäkään muilta kuvia joen laskusta.)

Lähdimme lounaalle. Lounas paikka oli tehty vuoren rinteen alas vaan pressuista ja pellistä ja siellä oli seisovapöytä mistä saatiin syödä niin paljon kun haluttiin. Kesken lounasta sain tietää että puhelimeni on löytynyt ja lähdin sitä hakemaan luolalta. Sinne kun pääsin, niin joku mies kertoi ettei sitä oltu löydetty, mutta poika on nyt lähdössä etsimään sitä toistamiseen ja haluaa lisää rahaa. Hieman siinä keskusteltiin asiasta, sillä mies paljasti kertomalla pankkikortistani, mikä paljasti että he ovat löytänyt puhelimeni. En ollut kertonut, että samassa pussissa oli myös pankkikorttini. Sanoin että voivat pitää puhelimeni ja pankkikorttini, sillä en usko että puhelimeni edes toimii koska se on ollut useamman tunnin joen pohjassa. (Reissussa aina pari pankkikorttia mukana ja olisin vaan kuolettanut sen kortin.)
Oppaan avulla sain puhelimeni ja pankkikortin sovittuun hintaan ja puhelimeni vielä toimi!

Mirador vuori

Sen jälkeen oli vuorossa patikoiminen Mirador vuorelle.
Märillä tennareilla lähdimme kapuamaan viidakkoista polkua ylöspäin apinoiden johdattelemana ja maisemat oli todella upeat!
Saavuimme luonnon kalkkikivi altaille. Vesi oli uskomattoman turkoosi. Altaita oli useampi peräkkäin missä uimme ja nautimme upeista maisemista.

Ihana oppaamme

Oli aivan uskomattoman mahtava päivä! Ja olin niin ylpeä itseeni sekä tyytyväinen että uskaltauduin lähteä luolaan!
Jännitystä ja seikkailua riitti koko päiväksi!

Kaakaopuu

Majapaikassa kasvoi kaakaopuita, joita saimme maistella.
Koostumus oli hieman ällöttävä, mutta tykkäsin mausta, joten en välittänyt koostumuksesta.

Kaakaopuu eli kaakao on trooppinen kasvi, joka tarvitsee kasvamiseen 25–28 c lämpötilan ja 1 000–2 000 millimetrin vuotuisen sademäärän. Kaakaopuu kasvaa luonnonvaraisena trooppisessa Etelä-Amerikassa ja viljeltynä kuuman vyöhykkeen kaikissa maissa. (wikipedia)

Kaakao on kaakaopuun siemenistä eli pavuista valmistettua raaka-ainetta, jota käytetään muun muassa suklaan ja kaakaojuoman valmistuksessa sekä tupakan lisäaineosana. Kaakaopuu kasvaa luonnonvaraisena trooppisessa Amerikassa ja viljeltynä kaikkialla tropiikissa.

Sana kaakao tulee espanjan kautta Mesoamerikan intiaanikielten (erityisesti mayojen kielen) sanasta kakaw. Kaakaoiden suvun Theobroma nimi tarkoittaa ”jumalten ruokaa”. (wikipedia) 

Lanquin

Kun oli aika jatkaa matkaa, mutta ei vielä tiedetty minne, nousimme takas kylään suunnittelemaan sekä selvittelee muutenkin kyytejä. Olimme niin pienessä kylässä, ettei sieltä joka päivä lähde kyytejä.
Uudet ystävämme lähti meidän kanssa ja päätimme jatkaa vielä yhteistä seikkailua.

Matka takas kylään oli ihmeellisen siedettävä, vaikka yhtä “vaarallinen” silti. Nyt se kutkutti ja pelotti sopivasti 😉

Grutas de Lanquin

Eräänä iltana lähdimme kävelee Grutas de Lanquiniin. Se on kalkkikiviluolajärjestelmä, joka sijaitsee n.1 kilometri Lanquínista länteen Alta Verapazissa. Luolan sisäänkäynnin lähellä on Lanquin-joki, joka kulkee 12km Cahabon-jokeen asti.

Lähdimme hyvissä ajoin ennen auringonlaskua, jotta keretään tutustua ensin luolaan, minkä jälkeen jäimme odottelee lepakoiden heräämistä kun auringonlasku alkaa.

Luola oli valtava ja teki suuren vaikutuksen. Luola jatkui pitkälle ja kaarteli sinne tänne. Mahtavat kalkkikivi muodostelmat esitti vaikka minkälaisia eläimiä ym. vain mielikuvitus oli meillä rajana.
Kävelyä vaikeutti hieman suuri määrä guanoa, joka on peräisin luolassa asuvista lepakoista.

Odotimme aikamme luolan suulla kunnes luolasta lähti tuhansittain lepakoita yöhön saalistaa. Näky oli uskomaton ja se ääni!

Tuhannet lepakot lähtee luolasta yhtä aikaa auringon laskettua.
Grutas de Lanquin

Aika sanoa hyvästit uusille ystävillemme ja meidän matka jatkuu Rio Dulceen!
Matka kesti n.6-7h.

Melkein koko matka oli hiekkatietä ja isoja pudotuksia heti tien vierestä. Kerran kuski oli huolimaton ja jarrutti liian myöhään eikä jarrut pitänytkään vaan liusuttiin ihan reunan lähelle suoraan nokka edellä. Silloin kerkesin vaan ajatella että nyt se on menoa!

Kerran pysähdyttiin vessaan vuoren rinteillä. Vessassa oli “pönttö”, mutta reikä meni suoraan alas vuoren rinnettä.



Rio Dulce. Matka jatkuu veneellä tästä 🙂

 

Täältä pääset lukemaan muut seikkailut Väli-Amerikassa ja Guatemalassa:
Seikkailu Guatemalassa, Flores ja Tikal
Seikkailu Meksikossa ja Guatemalassa, Chetumal-Belize
Meksikon seikkailu, Playa del Carmen ja Tulum
Meksikon seikkailu, Cancun ja Holbox
Seikkailu Guatemalassa, Antigua ja Guatemala City
Seikkailu Guatemalassa, Lake Atitlán 
Seikkailu Väli-Amerikassa, Guatemala – Tajumulco, Väli-Amerikan korkein tulivuori
Meksikon seikkailu, Salina Cruz
Meksikon seikkailu, Mazunte
Seikkailu Meksikossa, Chacahua
Seikkailu Meksikossa, Puerto Escondido
Seikkailu Meksikossa, Acapulco
Seikkailu Meksikossa, México City 

Tässä tiivitetysti seikkailu:
Ensimmäinen reppureissuni – Mitä ottaa huomioon? Mitä tekisin toisin… vai tekisinkö?

Miten selvitä ilman nettiliittymää ulkomailla? -Tässä 7 vinkkiä

 

Kiitos, kun jaat eteenpäin!