Olen ihan aloittelija maastopyöräilyssä, mutta sen tiedän että se on todella hauskaa! Se on myös aika haastavaa välillä, mutta pikku hiljaa opin ja tulen taitavammaksi siinä. Pää asia että nautin siitä sekä nautin luonnosta ja maisemista. Sekä että päästään yhdessä J:n kanssa maastoon ja jaksaa odotella mua jopa munamankelilla 😅. Pyöräilemällä pääsee niin paljon nopeammin sekä pidemmälle kuin kävellen ja siksi helpompi lähteä etsimään uusia maastoja pidemmältäkin.
Pääset heti alusta asti seikkailee aloittelijan kanssa ja yhdessä opitaan… vaikka kantapään kautta 😄
Maastopyörä vai sähkömaastopyörä?
Viime vuonna lainasin kaverini pyörää useamman kerran ja tykästyin kovasti. Se oli hikistä, mutta myös niin antoisaa kun voitti ne tuskastuttavat mäet ja samalla nautti luonnosta.
Tänä vuonna -20 päätettiin mieheni J:n kanssa ostaa pyörät. Hän haaveili sähkömaastopyörästä ja minä olin vastaan. Sanoin että se oli huijausta ja sillä ei saa niin paljon irti siitä fiiliksestä mikä tulee kun pääsee hampaat irvessä mäen ylös 💪 Ja yksi iso asia- sähkömaastopyörät on ihan älyttömän kalliita!
Pääset tästä lukee 2021 ensimmäinen maastopyöräily yritys tammikuussa.
Viola romuluinen-kaunotar
Niin J meni ostamaan yhden hänen työvuoron aikana sähkömaastopyörän itselleen, Viola romuluinen-kaunottaren. Petyin ja tuli tosi pahamieli, koska nyt kulkisimme eri polkuja 😢. Eihän me mitenkään voida yhdessä pyöräillä ja tämä piti olla yhteinen harrastus?!
Magma
Ostin Magman mihin ihastuin kovasti heti. Bianchi, Magma 9,1.
Päätimme kumminkin heti lähteä yhdessä reissuun eikä yhtään vaatimattomasti valittu kohteeksi Ruka ja Syöte kun niistä J oli lukenut niin paljon hyvää.
Ruka
Olimme katsoneet reittejä valmiiksi. Olin ladannut outdooractive app:in ja sen avulla nähtiin esim. vaativuus, etäisyys, arvioitu kesto. Valittiin heti aika pitkä reitti, mutta sen piti olla helppo, Kouvervaaran XC maastopyöräreitti 43km.
En osannut vielä käyttää noita app:ejä minkä takia lähdettiin vaan innoissamme polkemaan johonkin suuntaan toivoen että jotain kylttejä tulee, mutta ei. Kysyimme apua ja pääsimme vihdoin reitille.
Yli 60km tuli täyteen heti ekana päivänä koska heti ei löydetti reitille. Ja jaksoin sen joten kuten vaikka loppu matkasta kramppasi reisi sekä nivusessa jänne alkoi vihoitella.
J joutui odotella aika paljon mua vaikeissa ja mäkisissä paikoissa. Loppu matkasta, kun tuli ihan valtavan pitkiä mäkiä, J työnsi mua selästä, samalla kun yritin itse polkea ylös, koska muuten olisin kävellyt mäet ylös.
Eihän se ole yhtään sama lähteä vuoristoisille reiteille kun toisella munamankeli ja toisella sähköavusteinen, niin kuin jo alkujaan pelkäsin. Hienosti J jaksoi mua odotella ja hienosti jaksoin yrittää pysyä perässä noinkin pitkällä matkalla. Kyllähän se vähän kiukutti mua, enkä niin nauttinut koska meillä ei ollut yhteistä “haastetta” matkalla.
Syöte
Vaikka hienosti selvisin ja pärjäsin omasta mielestä J:lle ja sähkömaastopyörälle niin J päätti vuokrata seuraaviksi päiviksi sähköfatbiken mulle.
Ja niin mentiin pari päivää Syötteellä erilaisissa maastoissa ja kyllä nautin. Ei menty kuin reilu 37km ekana päivänä ja toisena vajaa 20km mutta vasta tuon 20km lenkin jälkeen aloin tuntee et alan olee sinut jo vähän pyörän kanssa. Mielestäni heti liian pitkä reissu menee suorittamiseen eikä niin siihen opetteluun ja hyvään fiilistelyyn.
Sanotaan että kun oppii pyöräilee niin sen osaa aina ja ihan samaa mieltä olen, mutta kyllä pyörissäkin on eroja, myös sähköpyörissä.
Tämän muutaman pyörän sekä muutan reissun jälkeen osaan aloittelijanakin sanoo että niissä on eroa vaikka samaa reittiä ei mentykään. Ekana päivänä oli pyörä joka ”hyökki” ja ”keuli”. Ei sekään paha kunhan siihen tottuu ja oppii.
Olin pari kertaa ihan suht helpossa ylämäessä katajassa koska lähti lapasesta liian tehokkaalla vaihteella, mutkassa ja ehkäpä vielä syynä liukas juuri pyörän alla. Eli kun polkaisin hieman räväkämmin niin unohdin sähkön mikä sit vei mut liian vauhdikkaasti… suoraan katajaan.
Tästä jäi pieni pelko, mutta ei lannistanut 😆
Ylämäet on aina haaste kun alkaa vähän himmailee eikä osaa valita sähkövastusta sekä vaihdetta oikein. Kun meno loppuu niin silloin mennään kanervikkoon 🙈
Tästä toisen päivän pyörästä tykkäsin enemmän. Se on ”pehmeämpi” mulle eikä niin hätänen.
Molemmat oli ehkä hivenen liian isot, mutta pienenä ihmisenä on vaikea löytää sopivaa eli sitä on sitten itse sopeuduttava 😉
Hanko ja Kirkkonummi
Vielä jatkettiin yhdessä yhteisiä polkuja Viola romuluinen-kaunottaren ja Magman kanssa ja mun mielestä oli kivaa ja meni ihan hyvin vaikka olinkin munamankelilla.
Varsinkin Hangossa oli hienoa kun siellä oli niin paljon neulaspolkua. Kyllähä sielläkin J joutui mua odottelemaan kun pystyi päästellä lujempaa.
Kirkkonummella maasto oli vaihtelevaa. Kallioista, juurakkoa, mutaa ja helppoja polku pätkiä. Sillä reissulla mulla ehkä rohkeutta oli tullut hivenen lisää koska myös eniten sattui… ei muualle kuin alapäähän koska tuli niin paljon ja usein äkkipysähdyksiä kivien ja juurakkojen takia eli en enää ihan helposti taluttanut vaikeita paikkoja vaan otin riskejä ja sit sattui kun töksähti…
Nautin edelleen reissusta, mutta totesin että Magma on liian iso mulle koska en uskalla yrittää mäkiä missä saattaa ehkä sattua. Päätin luopua Magmasta mikä oli muuten niin ihana maastossa 😢
Onneksi Magma pääsi heti uuteen ja hyvään kotiin.
Uuden pyörän metsästys
Se ei ollut helppoa näin sopivan pienelle kropalle!
Etsimme netistä niin uusia kuin käytettyjä. Joka paikasta loppu tai käytetyt pienet meni samantien ettei niitä kerinnyt edes yrittää ostaa. Käytiin liikkeissä sovittaa ja kyselemään kevään vaihtoehtoja.
J oli sitä mieltä että ostetaan sähkömaastopyörä ja annoin vähän periksi että katellaan myös niitä kunhan hinta on sopivan pieni. Tosi helppo homma löytää… ei mitään ja annoin jo periksi. Sitten yksi liike näki vaivaa ja etsi mulle sopivan sähkömaastopyörän ja tilasi sen tänne pääkaupunkiseudulle sovitettavaksi. Hinta ei ollut ihan sitä mitä olin laittanut rajaksi.
Duro
J osti mulle joululahjaksi tämän Duron, Sarvikuonon poikasen 🤎
Meidän yhteiset polut jatkuu 😍
Onhan se selvää että miehet, varsinkin kun J on ikuinen pikkupoika, ovat rohkeampia maastossa. Hän varmaan välillä kiroaa mun varovaisuuden kuuseen, mutta silti J jaksaa odotella ja antaa mun rohkeuden kasvaa sekä opetella tulee yhtä rohkeaksi kannustamalla mua!
Nyt mulla on se pyörä jonka opin ja tulen sinuksi sen kanssa maastossa kuin maastossa.
Nautitaan luonnosta!
Heh, meillä on myös pyörien hankinta tässä pian ajankohtaista ja ihan samoja pohdintoja täällä, että sähköllä vai ilman. Ehkä se sähkö kuitenkin voisi olla sitten kätevä…
Suosittelen sähköä koska on niin paljon monipuolisempi! Helppo myös reissuissa lähteä ajelee pidempiäkin matkoja ja tutustua paikkoihin, niin kuin esim. Porissa tehtiin.