Seikkailu Guatemalassa, Lake Atitlán

Meidän Meksikon seikkailu jatkuu Guatemalan puolella Lake Atitlánin ihanissa maisemissa. Olemme kohta ollut kuukauden reissussa ja keritty nähdä ja kokea vaikka mitä. Tähän mennessä reissu mennyt erittäin hyvin ilman mitään stressiä.
Yksi jännitys momentti oli kun tultiin rajan yli Guatemalaan mutta siitäkin selvittiin hienosti. Eikä ihan parhaalla tavalla alkanut elämä Guatemalassa mutta loppujen lopuksi se olikin hyvä asia että sopeuduttiin elää hieman korkeammalla, ohuemmassa ilmassa.
Täältä pääset lukemaan meidän edellisen postauksen missä tullaan rajan yli. Seikkailu Väli-Amerikassa, Guatemala – Tajumulco, Väli-Amerikan korkein tulivuori

Tajumulcom huipulla

Panajachel ja Lake Atitlán 27-30.1.22

Otettiin taas hotellimme läheltä, San Marcosissa ensimmäinen bussi mikä menisi lähelle Sololáa. Sitä ennen googletimme Lake Atitlán ja katsoimme mitä kaupunkeja siinä ympärillä on ja sen mukaan etsimme sopivan bussin. Sololá oli aika lähellä isoa tietä. Bussien lähellä hoimme ihmisille ”Sololá” ja niin meidät vietiin oikeaan bussiin. Sololásta oli vielä lyhyt matka alas järvelle mikä  mentiin tuk tukilla Panajacheliin.

Sololásta tuktukilla alas Lake Atitlánille.

Panajachel oli ihana ja kaunis pieni kylä järven liepeillä. Kaduilla näkee pientä Maya kansaa sekä turisteja, mutta sopivasti.
Eka yö asuttiin pikku kopissa missä ei ollut taas ikkunaa mut tähän mennessä paras suihku. Toka yö vaihdettiin Hotel El Chaparral mikä oli ihan mukava, erittäin tilava ja lähellä järveä.

Ikkuna oli vain käytävään. Kuja jatkui hyvin kapeana.

Kujalla tehtiin nuorten kanssa hienoa katutaidetta.

Ensin kuja oli täynnä luonnoksia ja parin päivän päästä upeita ja värikkäitä taideteoksia mitä saatiin ihailla.

Lake Atitlán

Atitlánjärvi on järvi Guatemalan keskiosassa lähellä Sololan kaupunkia. Järvi on suosittu matkailukohde. Järven tekee erityisen kauniiksi kolme sitä ympäröivää korkeaa tulivuorta: San Pedro (3020m) Tolimán (3158m) ja Atitlán (3537m)

Atitlánjärven paikalla on alkuaan ollut tulivuori, joka on purkautunut ja romahtanut tyhjiöön. Näin syntyi järvi.

Ihan kuin tulivuori palais.

Järven rannalla on useita kyliä, joihin pääsee pienillä laivoilla Panajachelista, joka on suurin kylä ja jonne järjestetään matkoja maan suurista kaupungeista. Sinne kulkee myös yleisiä busseja.
Panajachelissa osattiin myös englantia jonkun verran ja sitä myös kuuli ympärillä puhuttavan.

Lake Atitlán  1500m, wikipedia.

Vene- ja maastopyörä- retki

Venepäiväretki maksoi Q50/henk eli n.6€. Matka kesti n.40min. tulivuorten väliin, Santiago Atitlán kylään.

Santigo Atitlán on pienempi ja köyhempi paikka mutta hyvin sympaattinen silti. Ihanaa Maya kansaa.

Kujat kapeita eli on vaikea saada autoa parkkiin, mutta ei hätiä! Jos ravintolassa on tilaa niin he järjestävät myös parkkipaikan autolle ravintolan “sisältä” raivaamalla pöytiä syrjään 🙂

Lounas meillä oli yleensä kevyt keitto joko katukeittiöistä tai ravintolassa välillä.

Venekyyti oli aika hurja kun oli vastatuuli ja aallot löi niin kovaa että meinas munuaiset irrota. Jopa hieman jännitti että miten vene kestää liitoksissaan kun mentiin vauhdilla suoraan aaltoja päin. Takas päin oli meno mukavampaa kun oli myötä tuuli.

Toiseksi päiväksi oltiin varattu maastopyöräretki vaikka olin ensin hyvin vastaan. Sanoin et mieluummin kävelen ihan saman reitin kun lähen sotkee pyörällä näitä vuoristoteitä.

Aamulla, klo:9:30 kumminkin oltiin sovittelemassa kypäriä ja pyöriä.
10 jälkeen lähettiin oppaamme Jorgen ja Saksalaisen pariskunnan kanssa yksityisellä venekyydillä San Marcos La Laguna kylään.
Siitä lähdettiin San Juan ja San Pedro kylään, kohti tulivuori San Pedron juureen.

Pienet mäet jaksoi just ja just polkea, mutta pidemmät niin ei mitenkään pystynyt ja kaikki talutimme pyörämme ylös. 

Mun menopeli

Matkalla pysähdyttiin näköalapaikalla, katsomassa mistä ja miten kaakao tulee sekä miten Maya kansa valmistaa langat ja vaatteensa.
Sain jauhaa kaakaopapuja sekä kokeilla tehdä lankaa.
Jäi meille aikaa ihastella upeaa ja värikästä San Juan La Lagunan kylää sekä San Pedro La Laguna kylää mistä meiän vene lähti takaisin Panajacheliin.
Mielenkiintoinen päivä!

San Juan La Lagunan näköalapaikka. Upeita maalauksia portaissa!

Face Hill ja minä 🙂 Lounaalla opas kertoi meille Face Hill historiaa. Face Hill.

San Pedro kylästä veneemme tuli meiät hakee takas Panajacheliin.

Panajachel taidetta

Panajachelin elämää

Saimme taas nähdä ihanan maya kansan elämää ja tutustua ihaniin ihmisiin! Niin värikästä ja erilaista elämä kuin meillä Suomessa.

Kadulta ostettu mehu oli aina juuri puristettua, tuoretta mehua mikä laitettiin aina muovipussiin.



Meiän naapurissa oli iltaisin ihana koju, La Clinika jossa oli ihana omistaja loihtimassa mahtavia drinksuja. Eräänä iltana oli myös hänen poikansa joka oli Chavo ruco (old person with young thing) niin kuin hän itseään kutsui  😉 ja lauloimme hänen kanssa Mikael Gabrielin Riippumattoa.

Matka jatkuu

Tässä vaiheessa on ihana huomata että olemme seikkailleet jo kuukauden ja vielä kuukausi jäljellä seikkailua 💛

Meno ollut rentoa vaikka olemme kerinneet nähdä valtavasti! Mutta kun ei ole aikataulua niin voi mennä rauhassa eteen päin fiiliksen mukaan.

Seuraavaksi matkamme jatkuu bussilla hienoon kaupunkiin, Antiguaan. Aamulla aamupalan jälkeen otimme kassit ja lähdimme kävelee isommalle tielle missä tiedustelimme bussia Antiguaan ja niin joku taas viittoili mihin mennä odottelemaan bussia.
Antigua tai Antigua Guatemala on vanha Guatemalan pääkaupunki, kuten nimikin viittaa.

Oletko lukenut jo aiemmat seikkailut? Täältä löydät jos et ole vielä lukenut.
•Seikkailu Meksikossa, México City
•Seikkailu Meksikossa, Acapulco
•Seikkailu Meksikossa, Puerto Escondido
•Seikkailu Meksikossa, Chacahua
•Meksikon seikkailu, Mazunte
•Meksikon seikkailu, Salina Cruz
•Seikkailu Väli-Amerikassa, Guatemala – Tajumulco, Väli-Amerikan korkein tulivuori
•Ensimmäinen reppureissuni – Mitä ottaa huomioon? Mitä tekisin toisin… vai tekisinkö?

Jos tykkäsit tästä postauksesta, jaathan sitä eteenpäin, kiitos!

Meidän ensimmäinen kesälomapäivä 2020  ja lähdettiin heti Baltian road tripille kohti Nidaa, Liettuaan. Nidasta tultiin takasin päin Palangaan, siitä Latvian puolelle Riikaan, Viroon Pärnuun ja siitä takas Tallinnaan mistä lautalla Suomeen 😎
2022 tehtiin pieni road trip Pärnuun ja Saaremaalle.

Baltian road trip

Näillä reissuilla meni tietysti polttoaineisiin rahaa, mutta asuttiin edullisesti koska emme ajatellut viettävän aikaa majapaikoissa vaan halusimme nähdä nähtävyyksiä ja paikkoja. Majapaikat yllätti ja enimmäkseen olivat viihtyisiä. Ruoka Baltiassa, varsinkin Latvian ja Liettuan puolella on edullista, jopa ravintoloissa. Syötiin usein Borschkeittoa joko alku- tai pääkeittona kun haluttiin esim kevyempi lounas syödä ennen illallista. Borschkeitto on enemmän venäläinen klassikko.

Nida

Nida sijaitsee ihan venäjän rajalla, Kuurinkynnäällä, Neringan kaupunkikunnassa. Kuurinkynnäs on 98km pituinen kapea niemimaa, jonka pohjoisosa kuuluu Liettualle ja eteläosa Venäjälle. Kynnään mantereesta erottavan vesiväylän yli kulkee lauttoja Klaipedasta ja kansallispuiston alueella peritään ajoneuvon koosta riippuen pääsymaksu.

Nidassa oli isot ja unohtumattomat hiekkadyynit sekä mäntymetsät. Ihana ja kaunis pieni kaupunki! Vietettiin siellä pari yötä kun matka jatkui Palangaan.

Hiekkadyynien päältä näki molemmille puolille ja molemmilla puolilla oli merta koska Nida on kapeaa niemimaata.

Palanga

Palangan ranta on todella kaunis, hiekkarantaa riittää silmän kantamattomiin. Sanotaan että se on Baltian parhain ranta.

Ranta-alueen maamerkki on pitkä puulaituri, Palangos tiltas, joka on suosittu kävelylenkkien kohde. Laituri on jopa 470m pitkä. Laiturille johtaa kävelykatu J Basanaviciaus gatvé, jonka varrella on ravintoloita ja olutterasseja.

Tuolla kaukana näkyy Palangan kuuluisa puulaituri.

Palangan rantabulevardille kerääntyy kesäpäivinä satoja kauppiaita myymään ja usein varsin edullisesti.
Liettua on Baltian edullisin maa, ja sen todella huomaa Palangassa.

Palangassa oltiin taas pari yötä sympaattisessa majapaikassa minkä jälkeen suunnattiin Riikaan, Latvian puolelle.

Riika

Riika on Latvian pääkaupunki. Riikaa kutsutaan pohjoisen Pariisiksi. Se on hyvin suosittu viikonloppu/miniloma kohde.
Kaupunki on hyvin kaunis mukulakivikatuineen, vanhoine rakennuksineen ja keskustan läpi menee kaunis joki.

Vietimme täällä vain yhden yön hotellissa mistä suunnattiin Pärnuun.

Pärnu

Pärnu on Viron yksi suosituimmista kylpyläkaupungeista.
Sen kadut oli niin puhtaat ja kaikkien pihat niin viimeisen päälle laitettu ja nurmikot ajettu sekä ne kauniit rakennukset! Todella kaunis pieni kaupunki.

Pärnu on hyvin tunnettu myös rannasta mikä on todella upea ja sitä riittää silmän kantamattomiin.
Kesällä voi olla rannalla kymmeniätuhanseja uimareita ja auringonottajia. Vesi on hyvin matalaa pitkälle joten soveltuu myös perheen pienimmille hyvin ja siksi myös lämpenee nopeasti.

Rantapromenadi on uusittu 2021 ja sen varrella on paljon ravintoloita ja kahviloita.

Saaremaa

Saarenmaa on Viron suurin saari. Saaren pinta-ala on 2 672 km², ja se on varsinaisen Itämeren toiseksi suurin saari Gotlannin jälkeen. Saaren väkiluku on noin 30 000. Saarenmaan ainoa kunta on Saarenmaan kunta, johon saaren pääkaupunki Kuressaare kuuluu. Wikipedia

Saaremaa oli myös hyvin kaunis ja puhdas.
Vaikka lautalla oli ihmisiä niin ne hävisi ympäri saarta sillä joka paikassa oli hyvin rauhallista, jopa aution rauhallista.

Yksi lautta mikä lähti Virtsusta ja kesti n. 25min sekä maksoi 20,60€. Toinen ylitys saarelle oli tietä pitkin.

Yövyttiin Kuresaaressa mikä oli aivan upea ja erittäin siisti pieni kaupunki niin kuin Pärnu mutta pienempi.

Kuresaari on Saarenmaan maakunnan pääkaupunki ja Saarenmaan kunnan pääpaikka. Kaupunki sijaitsee Riianlahden rannalla. Kuressaaressa asuu noin kolmasosa koko Saarenmaan maakunnan asukkaista. Wikipedia

Miksi kannattaa lomailla Alanyassa?

Ostimme meidän perheelle joululahjaksi loman Alanyaan minkä toteutimme heti kun koulut loppui. Saimme Deturin kautta 149€ / henk mikä sisälsi lennon, hotellin ja aamiaisen.

Olimme ollut jo kerran aikasemmin J:n kanssa Alanyassa edellisen vuoden marraskuussa ja silloin ihastuimme paikkaan ja siihen kuinka edullista siellä on.
Alanya on upeiden vuorien ympäröimä ja kaunis Kleopatran ranta on keskiössä.

Täältä pääset lukee meidän ensimmäisen seikkailun Alanyassa Rantaelämää ja aktiviteetteja Alanyassa

Ensin lakkiaiset

Samana päivänä oli vähän kiirettä koska aamusta alkoi koulun päättäjäiset ja lakkiaiset minkä jälkeen pidettiin tyttäreni yo-juhlat. Ei ehkä ihan loppuun asti oltu suunniteltu tätä kun varattiin matka samalle päivälle.

Kerettiin kuin kerettiin kentälle juhlien jälkeen vaikka hieman jännitin koko päivän asiaa. Kun tultiin kentälle niin kuultiin että kone ei ole edes lähtenyt Antalyasta millä meiän pitäisi lähteä takas Antalyaan. Kone piti lähteä klo:21.20 mutta nyt uusi aika oli klo:03.10 ja tiedettiin ettei kone voi olla mitenkään vielä siihen aikaa lähdössä. Myöhemmin kuultiin että päästään lähtee ennen klo:05 ja niin myös kävi. Onneksi saimme lentoyhtiöltä lippuja millä saimme ostaa ruokaa ja juomaa ainoasta aukiolevasta ravintolasta odotellessa kentällä.

Hotellille kun pääsimme niin ei ollut enää aamiaista tarjolla ja olimme n.18h jo reissannu.
Asuimme Kleopatra Bebek hotellissa ihan Alanyan ytimessä. Hotelli ei ole mikään Hilton mutta sijainti oli erittäin hyvä sillä joka paikkaan oli lyhyt kävelymatka.
Hotelli ei ole saanut hirveän hyviä arvosteluja mutta me kaikki tykkäsimme silti hotellista. Myös ne kaksi ihanan pirteää ja hassuttelevaa baari/ravintolatyöntekijää tekivät viikostamme ihanan. Aamiainenkaan ei ollut mikään luxus mutta sillä jaksoi aloittaa päivän eikä lihottanut.

Yksinäinen riikinkukko asusteli hotellimme lähettyvillä.

Hotelli kissa makoili aina tuossa.

Hamam

Ensin lähdimme hotellin lähelle dönerille ja sen jälkeen pienille päikkäreille.
Olimme jo bussissa (Antalyasta Alanyaan n.2h + pysähdys) Deturin oppaalta varanneet Hamamin sekä edestakas kuljetukset Hamamiin mikä maksoi 35€ / henk. Se sisälsi kuljetukset, saunat, kylvetykset, kuorinnan, hiusten pesun, hieronnan sekä kuumakivi hieronnan ja kasvonaamion.

Hamamit on ihania! Ne tuo luxusta elämään. Paikat on kauniita; kiveä, marmoria ja pehmeitä sohvia missä istut hetken hoitojen välissä ja nautit turkkilaista teetä.

Ensin olimme kaikki yhdessä saunassa minkä jälkeen menimme vielä höyrysaunaan. Siitä suihkuun ja viileään altaaseen. Odottelimme hetken omia pesijöitä kivassa odotusaulassa. Saimme valita haluammeko naisen vai miehen pesijäksi.
Omat pesijämme hakivat meidät ja johdattivat kädestä pitäen kauniiseen pesusaliin missä kuorivat ihon sopivan karhealla kintaalla ja sen jälkeen valitsemallamme kuorinta-aineella sekä sen jälkeen vielä vaahtopesivät. Naisilta pestiin myös hiukset jos halusivat.

Pesun jälkeen odottelimme teetä juoden pehmeillä sohvilla kunnes pesijämme hakivat meidät hierontoihin.

Olo oli erittäin rento ja teki hyvää pitkän reissaamisen jälkeen.
Otimme varman päälle ja menimme sen jälkeen syömään jo edellisellä reissulla hyväksi todettuun ravintolaan, Mezze Grill Restaurant.

Beachvolley, paragliding ja Kale kukkula

Ensimmäisen hyvin nukutun yön jälkeen lähdimme ostaa beachvolleyta ja lähdimme Kleopatra beachille pelaamaan.

Hiekka oli erittäin kuumaa ja osalla paloi jalkapohjat alkuun ennen kuin tajusimme kastella kentän. Pelistä ei oikein tullut mitään mutta pallottelimme aikamme kuluksi. Musta on kiva vaan pallotella koska niin sitä oppii paremmin koska kosketuksia tulee palloon enemmän. J on niin himo pelaaja ja muutenkin tykkää aina kaikki tehdä täpöillä sekä halu voittaa niin hänen on vaikea vaan pallotella 😄

Itellä osui pallo ranteeseen ehkä jo puolen tunnin kuluttua, niin että siitä katkesi verisuoni ja nousi kunnon muutaman sentin kokoinen, sininen patti. Vaikka heti nostin ranteen ylös ja hain naapuri ravintolasta jäätä niin patti pysyi siinä yli vuorokauden ja jomotti myös. Kipu helpotti jossain vaiheessa mutta iso mustelma oli yli viikon.

Suomessa pelatessa näin ei ole käynyt mutta kerran aikasemmin samanlailla kävi Kreikassa pelatessa beachvolleyta. Silloin katkesi verisuoni peukalon nivelen päältä.
Johtuisiko lämmöstä?

Iltapäivästä meitä oli hakemassa kuljetus toiseen päähän Kleopatran rantaan missä osa nuorista ja J:n isä, 76 vuotias lähtivät vuorelle liitelemään varjoliidolla, Paragliding Eaglen kanssa.
Me ei tällä kertaa liidelty koska olimme jo edellisellä reissulla kokeiltu vaikka tykkäsimme kovasti siitä. Kerran (ainakin toistaiseksi) riittää koska maksaa n. 50€/ henk, videot ja kuvat 20€/ henk.
Myös nuoriso ja J:n isä tykkäsivät.

Kuva on marraskuulta -21 ja eri firma. Pilotti muistaakseni Sunny.

On J:llä kova isä kun vielä tuon ikäisenä uskaltaa noin hurjiin juttuihin lähteä! 💪

Illalla lähdimme hissillä Kale kukkulalle illalliselle. Hissi lähti aivan meidän hotellin luota.

 
Kales on 1200-luvulla rakennettu linnoitus. Historiallinen kohde sijaitsee noin 250 metrin korkeudessa, joka jakaa Alanyan rannat kahteen osaan. Länsi puolella on Kleopatra ranta ja linnoituksen itäpuolella on Keykubat-ranta ja satama.

Merirosvo risteily

Olimme myös bussimatkalla  Antalyasta Alanyaan varattu Deturin oppaalta risteily 22,50€ / henk mikä sisälti koko päivän risteilyn, juomat ja lounaan sekä ohjelman laivalla, unohtamatta kuljetuksia edes takas!

Aamupalan jälkeen kohti seikkailua merirosvolaivalla.
Lähdimme Alanyan satamasta missä oli kymmeniä laivoja ja suurin osa niistä oli mahtavia merirosvolaivoja.

Matkasimme kauniissa merimaisemassa ja upeassa säässä rantoja pitkin toiseen päähän Kleopatran rantaan. Välillä pysähtelimme upeisiin paikkoihin uimaan. J ja hänen poika jopa hyppäsivät yli 5m korkeudesta laivan kannelta uimaan mihin oli tehty hyppypaikka.

Kale kukkula näyttää tästä kulmasta lintuliskolta.

Nautimme päivän hyvästä seurasta, juomista, auringosta, maisemista, lounaasta ja henkilökunnan järjestämästä ohjelmasta. Lapset oli otettu hyvin huomioon ohjelmalla mutta myös meidät vanhemmat oli myös huomioitu ja oli mahtava tuli-show sekä vaahtobileet.

Tapasimme Norden Restaurant omistajan laivalla ja teimme hänelle pöytävarauksen samalle illalle. Taas oli auto noutamassa meitä hotellilta sovittuun aikaan ravintolaan.

Pöytä oli hienosti koristeltu meitä varten Suomen lipulla. Ruoka oli erittäin maukasta sekä suht edullista, Mezzen luokkaan vaikka oli kauempana Alanyan ydin keskustasta missä oli yleensä kalliimpaa. Suosittelen myös tätä paikkaa!

Mezzestä ja Norden restaurantista saa erittäin hyviä pihvejä myös!

Olimme lähellä  Heikin baaria mikä oli näytettävä myös meidän perheelle koska on hyvin suosittu ja tunnettu. Heikin baarissa on hyvä ja rento karaoke meininki.

Shoppailua ja auringon ottoa

Pari nuorista lähti yöllä Cappadociaan yöbussilla mikä on kuulemma aivan mieletön paikka aamuyöstä kun kuumailmapallot nousevat uskomattoman kauniista maisemasta kohti taivasta auringon nousun aikaan. Tämä meidän pitää vielä kokea!

Osa meistä lähti aamupalan jälkeen kävelee ja shoppailee ja osa lähti  Alaaddin beachille ottaa aurinkoa ja nauttii päivästä. Deturin asiakkaille aurinkotuolit ja varjo oli ilmaisia (saatiin oppaalta liput).

Varsinkin J löysi paljon vaatteita poikansa kanssa ja J löysi minulle upean iltapuvun 900 liiralla eli alle 55€. Puku löytyi häämekkoja myyvän kaupan näyteikkunasta ja ensin olin vastaan mennä sovittamaan koska ajattelin siellä olevan niin kallista.

Begüm abiye oli täynnä upeita hää- ja ilta-asuja. Kun näytimme mitä haluisimme katsoa ja ehkä sovittaa niin alkoi kuhina. Palvelu oli aivan mahtavaa ja hieman nolona huomasin myöhemmin että joku nainen joutui istumaan iltamekko päällä sen aikaa kun sovitin mekkoja ja odottamaan omaa vuoroaan. Hän odotti vuoroaan sen aikaa kun sovitin mekkoa ja sen jälkeen vielä kun mekkoa lyhennettiin neuloilla minulle sopivaksi. Mekko olisi ollut valmis jo samana iltana mutta sovimme hakevamme sen seuraavana päivänä.

Skobailua

Vuokrasimme aamusta kolme skootteria (800 liiraa/skoba, n.15€) eli n.45€ yhteensä. Viisi meitä lähti, mutta J otti poikansa kyytiin ja sanoin että mielelläni olen toisen tyttöni kyydissä.

Mulla oli hieman iso kypärä… alkuun paremman kokoinen mut muuten huonompi 🙈

Meille oli kerrottu hotellissa että hieman kauempana on basaari päivä joten suuntasimme ensin shoppailemaan lisää sinne ja nauttimaan aidosta basaari meiningistä.

Sen jälkeen lähdimme joelle mitä oltiin myös kehuttu kun olimme Norden ravintolassa.
Dimcay eli Dimjoki oli kaunis paikka. Dimjoki laskee korkealta Taurusvuorilta laskien mereen Tosmurin kylän kohdalla Alanyassa.
Ensimmäinen, ihan joen alapäässä oli hyvin mainostettu piknik paikka, mutta meille ihan liian tehty paikka joten käännyttiin parkkipaikalta pois ja lähdimme ajelee kohti vuoren huippua.

Muitten skootterit vielä nousi ylempänäkin vuorella, mutta meidän skootteri meni tasaisella 50km/h, alku vuoresta 30km/h ja lähemmäksi huippua mentäessä niin meno hyytyi niin että mietin jo yhdessä mutkassa joutuvani työntää skootteria. Ihan huipulle ei siis päästy mutta pääsimme ihailemaan maisemia aika korkealta.

Sukellusta

Osa lähti viettää beachi päivää ja viisi meistä lähti sukeltelee. Saimme erittäin hyvän tarjouksen 2 sukelluksesta ja siihen kuului vielä lounaskin sekä tietysti kuljetukset ja maksoi vain 27€/ henk.

Rakastan ja pelkään yhtä aikaa merta! Nautin merellä olosta ja ollut pienestä asti merellä, olenhan Hangosta kotoisin.
Olen halunnut kokeilla sukellusta ja nyt ajateltiin ettei juurikaan maksa mitään jos en sukella vaan vietän päivän veneellä kun muut sukeltavat.

Päivä oli erittäin kaunis ja lämmin eikä maissa huomannut yhtään tuulta mutta kun lähdettiin satamasta niin vene keikutti aika paljon. Siihenkin olen tottunut mutta nyt kun istuin lattialla kuunnellen sukellus oppaan ohjeita alkoi huono olo enkä kehdannut nousta ylös.

Oppaamme joka oli mun kanssa sukeltamassa.

Ohjeiden jälkeen nousin penkille pötköttelee ja olo hieman helpotti. Kun oltiin ankkuroiduttu lähelle Kale kukkulaa niin edelleen keikutti kovasti.

Ensimmäinen sukellus

Kun meidän vuoro oli siirtyä alakannelle vaihtaa kamoja päälle olo oli kohtalainen. En tiedä osasinko olon takia edes paljoa jännittää koska keskityin vaan että olo paranisi ennen sukellusta.

Märkäpukua ja räpylöitä laittaessa mietin vaan että toivottavasti vesi olisi lämmintä koska puku ei ollut ranteisiin ja nilkkoihin asti. Puku ja räpylät tuntui kummiskin hyvältä päällä.

Maskia pukiessa mietin että hengittelen vaan suun kautta ja niitä käsimerkkejä jos tulee jotain ongelmaa esim. maskin kanssa tai paineen tasauksen kanssa.

Kun päälle alettiin pukee sukelluspainoja niin hieman ahdisti koska ne vedettiin tiukkaan vyötärön ympärille ja yhtäkkiä tuli myös happi selkään ja nyt oli erittäin painava olo.
Regulaattori tuntui hyvältä suussa enkä sitä sen enempää miettinyt kun opas jo näytti miten nousen ja hän auttaa mut “putoamaan” veteen koska sanoin etten halua hypätä.

J oli jo valjastanut minulle oppaan joka oli heti vastassa kun “tipahdin” veteen ja tarkisti että kaikki on hyvin. Hän otti heti tiukasti kiinni ja kokeiltiin yhdessä miten maski ja regu toimi vedessä ja kaikkihan toimi yllättävän hyvin. Vaikka ensin tuntuu pahalta laittaa kasvot veden alle mutta heti olo rauhoittuu koska veden alla regun kanssa on paljon helpompi hengittää kuin veden päällä.

Jotenkin sitä vaan rentoutuu kun kaikki paino häviää selästä ja oli luotettava opas joka piti koko ajan kiinni sekä varmisteli käsimerkein että kaikki on hyvin.
Vedessä oli hyvä olla ja katella kauniita kaloja.

Ekan kerran mentiin vähän syvemmälle kokeilemaan koralleja mutta hetken päästä halusin olla enemmän lähellä pintaa enkä tiedä syytä miksi.

Oli lounas aika ja oli aika hakea ruoka alakannelta. Silloin taas tuli huonompi olo ja pari kertaa istuin rappusilla ja oksensin aamupalan mereen. Kauniita kaloja tuli parveittan syömään aamupalaani. Oloni helpottui ja siirryin yläkannelle syömään lounasta.
Lepäilin hetken sen jälkeen kunnes meidän porukkaa pyydettiin alakannelle vaihtaa varusteet.

Toinen sukellus

Olimme lounaan jälkeen vaihtaneet hieman paikkaa. Menin ensimmäisenä veteen oppaani kanssa. Pinnan päällä tuntui tosi pahalta hengittää regun kanssa ja siksi odottelin enimmäkseen pinnan alla muiden saapuvan veteen. Se ehkä jopa auttoi sukeltamaan nyt toisella kerralla syvemmälle muun porukan kanssa ja jopa oppaani kanssa noudettiin koru pohjasta vaikka ensin hieman jännitin sitä aika paljon.

Tämä paikka oli laajempi ja kauniimpi kuin aikaisempi paikka missä ensin sukellettiin. Rentouduin ja jopa unohdin regun ym muun ja meinasin jossain vaiheessa pudottaa regun suusta koska en enää purrut sitä niin kuin ensimmäisellä kerralla kun oppaani taas halusi huomioni varmistaakseen että kaikki oli hyvin.

Saimme kokeilla pallokalaa ja eräs opas järjesti hienon shown pohjalla.
Olimme ehkä olleet n.6m syvyydessä parhaimmillaan. Pinnan alla häviää suuntavaisto sekä syvyyden taju.

Oli mahtava ja kokemuksellinen seikkailupäivä! Ehkä vielä uskaltaudun J:n kanssa ihastelemaan kunnon koralleja. J on käynyt kaikki kurssit ja luotan häneen ❤️

Seikkailuja ja maanjäristyksiä

Jälleen kerran mahtavia kokemuksia ja seikkailuita rakkaani sekä rakkaitten tyttöjeni kanssa ❤️

Ja koinpa ensimmäisen kerran maanjäristyksen. Ihmettelen miten siihen edes heräsin koska yleensä en herää mihinkään ja nukun missä vain ja milloin vain.
Istuin yöllä sängyssä ja heiluin. Heräsin siihen kun J nousi istumaan ja sanoo että on varmaan maanjäristys. Muistan kuinka sen jälkeen kaaduin takas selälleni ja jatkoin unia.

Täällä myös meidän seikkailuja Polarsteps

Seikkailu Väli-Amerikassa, Guatemala – Tajumulco, Väli-Amerikan korkein tulivuori

Guatemala 22-27.1.22

Guatemalan tasavalta eli Guatemala on noin 16,2 miljoonan asukkaan maa Väli-Amerikassa. Se on asukasluvultaan Keski-Amerikan suurin valtio. Sen rajanaapureita ovat Meksiko, Belize, Honduras ja El Salvador. Guatemalan nimi tarkoittaa nahuatlin kielellä ”puiden maata”. Noin puolet Guatemalan maa-alasta onkin edelleen metsien peitossa. Wikipedia.

Tänään päästiin Guatemalaan ja oli aika säätöä. Tulimme rajakaupunkiin, Tapachulaan (Meksikon puolella) yöbussilla n.8h.

Kaikki meni hyvin nopeasti:
Pe.21.1 lähettiin Salina Cruzista, Meksikosta yöbussilla Tapachulaan.
La.22.1 oltiin n.6 perillä. Heti linja-autoaseman vieressä oli onneksi kahvila jo auki. Siihen jäätiin pariksi tunniksi syömään, lataa puhelimet sekä suunnittelee pääsyä Guatemalaan.

Luin UM:n sivuilta kuinka hurja maa Guatemala on. UM:n sivuilla kerrottiin että turisteihin kohdistuu väkivaltaa, raiskauksia ja ryöstöjä. Mulle tuli paniikki ja itkukin. Ehkä hieman väsymyksellä myös vaikutusta vaikka nukuin melkein koko bussimatkan. Ja ehkä reissuväsymys yleisesti vaikka rennosti ollaan menty.
J sanoi että jos en halua mennä rajan yli niin suunnitellaan jotain muuta. Hetken punnitsin vaihtoehtoja ja tuntui pahalta kääntyä nyt takaisin ku rajalla jo oltiin ja lukenut myös blogeja missä hehkutettiin Guatemalaa.
J lupasi pitää musta huolta ja jos vähänkin tulee huono fiilis niin käännytään takasin Meksikon puolelle.

Klo:10 oltiin Covid testissä Meksikossa.
Klo:11.11 oltiin Guatemalan puolella leimat passissa.

Jouduimme käymään koronatestissä, 800pesoa/henk ja sen etsimiseen meni hetki. Kun pääsimme rajan yli niin alkoi hemmetinmoinen trafiikki 😅 Monta tyyppiä repi eri suuntiin. Oli taksikuskia ja rahan vaihtajaa ja jos jonkin näköistä myyjää. Teimme yhden Jósen kanssa diilin et heittää meidät 50€ San Marcokseen joka on n.2,5 tunnin päässä rajalta.

Ensin poliisit pysäytti ja halusivat bensarahaa kun olivat ensin tutkineet kassit ja passit. Onneksi selvisimme n.6€ voitelulla.
Hetken päästä Jóse joka oli luvannut heittää meidät San Marcosiin pyysi etukäteen rahaa että voisi tankata. Sanoimme että maksetaan vasta perillä. Matka tästä johtuen pysähtyi parin kilsan päähän, lähimpään kaupunkiin ja bussiaseman lähelle. Jätkät pyysivät edelleen 50€. Lähdimme silti kävelemään ja ilmoitimme ettei näin sovittu ja tämä matka ei ole 50€ arvoinen. Pojat hyppäsivät perään. Kaivettiin 50 quatzalia eli n.6€. Luulimme jo hetken et tulee maaottelu mutta onneksi ei koska jatkettiin vain päättäväisesti kohti bussiasemaa ja pojat lähti myös menee.

Päästiin tosi makeella bussilla San Marcosiin, 60 quetzal ja huomenna olis tarkoitus kiivetä Tajumulco tulivuorelle kunhan ollaan saatu varusteet kasaan sillä vuorella on tosi kylmä.

Guatemala on Meksikon jälkeen ihan jungle 😂

San Marcos 22-27.1.22

San Marcos on yksi 22 departementista, jotka muodostavat Guatemalan, se sijaitsee Guatemalan lounaisalueella.  Sen alueellinen laajuus on 3 791 neliökilometriä.  Se rajoittuu pohjoisessa Huehuetenangoon, etelässä Tyyneen valtamereen ja Retalhuleuhun, idässä Quetzaltenangoon;  ja lännessä Meksikon Chiapasin osavaltion kanssa.  San Marcos on departementin pääkaupunki, sijaitsee 252 kilometrin etäisyydellä pääkaupungista Guatemalassa.

San Marcos korkeus: 2 398m. Kunnassa on 47 063 asukasta (2018 väestönlaskenta). Wikipedia

Ollaan niin korkealla vuorella et hengästyy kävellessäkin ja alkuun pienikin mäki saa pohkeet maitohapoille, mut onneksi helpottuu hetken päästä kun koneet alkaa lämmetä. Tää kaupunki on yhtä ylä- ja alamäkeä.

Asumme Hotelli Marquez Inn:ssä. Huone maksoi 150 quetzal eli alle 15€/yö. Huone on hyvin kylmä koska ei oo lämmitystä eikä ikkunaa minkä kautta päivällä huone vähän lämpeis. Yöllä saattaa olla jopa 15 astetta mutta onneksi meillä on pari lämmintä vilttiä peiton lisäksi.

Lämmintä vettä täällä ei tule muuten suihkusta kuin tälläisen virityksen kanssa. Viritys lämmittää tulevan veden ja viritys kipinöi ja tulee palaneen haju 🙈

Ei ulkonakin paljoa lämpimämpää ole. Päivällä on lämmintä n.20 astetta mutta kun aurinko laskee niin heti alkaa viiletä ja yöllä vain 5 astetta.

Kaikki on halpaa, puolet halvempaa kuin Meksikossa. Kunnon aamiainen on n.2-4€, kalja 1,5€, hotelli 15€.
Meillä menee n.50€/pvä, 1€ on Q8,73 (Guatemala quetzal)

Su.23.1 ollaan oltu 3 viikkoa reissussa ja paljon ollaan tähän mennessä keritty nähdä.

Tänään suunnitellaan Tajumulcolle nousua ja etsitään lämpimiä vaatteita sekä opasta. Opas löytyi meidän hotellin työntekijän kavereista ja saatiin sovittua lähtö ma.24.1 klo: 4 aamulla.

Mun verkkarit 0,2 senttiä ja legginsit oli 1€
Jonilla vähän enemmän maksoi, takki 15€.

Ma.24.1.22 alkoi maassa sulku. Kansalaiset eivät halua maksaa jotain veroa tai vakuutusta mitä on nyt nostettu. Siksi taxikuskit ja colectivot on parkkeerannut risteyksiin niin ettei kukaan pääse liikkumaan. Jopa iso 1 tie oli ihan hiljainen ja lapset iloisina pyöräili ja pelasivat jalkapalloa tiellä.
Presidentti ei ole taipunut kansan tahtoon vielä illallakaan.

Vaikka oli sulut ja kansa odotti presidentin myöntävän kansan vaatimukseen niin meno oli rentoa ja kuljettajat pelasivat jalkapalloa odotellessa.

Sulkujen aikana oli hyvä opiskella ja kirjoittaa blogia hotellin käytävällä kun meidän huoneessa ei ollut ikkunaa sekä siellä oli niin kylmä.

Ti.25.1.22, klo:18:45 nähdään ikkunasta kun suluille alkaa tulee autoja ja ihmetellään miksi viittivät edes yrittää.
Sulut aukes! Vitsi mikä fiilis!!! Me ollaan vapaat!!
Sulut kesti onneksi vain pari päivää mutta se tunne jo ekana päivänä kun ei tiedä yhtään kuinka kauan voi kestää ja voiko tulla mellakoita jos presidentti ei suostu kansalaisten tahtoon.
Pari päivää mietitty ja yritetty järjestää jotenkin itsemme takas Meksikon puolelle jos sulut alkaa kestää hyvin pitkäänkin. Odottavan aika oli todella pitkä!
Olemme tänään päivällä haastatelleet muutamia ihmisiä ja taksikuskeja tilanteesta ja saatu niin päättäväinen ”NO!” Ja useampi sormen heristys kun yritetty järjestää asioita niin että pääsisimme suluista läpi.

Mietittiin eri vaihtoehtoja millä päästäisiin takas rajalle koska koko Guatemala oli suluissa. Käytiin jopa palolaitoksella, mutta siellä ei ollut ketään jolta kysyä et päästäiskö heidän kyydillä. Ambulanssit nimittäin pääsi sulkujen läpi. Silloin kuskit siirsi autot hetkeksi pois tieltä.

Huomenna vihdoin Tajumulcolle vaikka ei mitään hyvää ilmaa ole luvattu mutta mitä väliä 😂

Mitä päällimmäiseksi jäi mieleen kaupungista?

Kristitty; sunnuntaina oli rauhallista ja kaikki oli pukeutunut hienoksi kirkkoon. Ystävällisyys; ihmiset on todella ystävällisiä ja useat tervehtivät ja hymyilevät meille turisteille joita ei muita juurikaan näy tässä kaupungissa (ei olla nähty yhtään länkkäriä). Nuorilempi; sitä näkyy paljon jopa sunnuntaina. Tää ei ole bilemesta; edes ravintolasta ei saa kaljaa, mut kaupasta saat hakea ravintolaan ruuan kanssa juotavaksi. Liikenne on välillä hurjaa; pienet kapeat kujat ja ihan valtavat jenkki kokoiset rekat yrittämässä kääntyä ristiin rastiin ja siihen päälle muu liikenne. Silti ihan ok kävelijänä liikkua kunhan kattoo ympärille ja vähän ennakoi. Ei paha ylittää katuja. Tää on Indiana Jones -paikka. Muistuttaa Nepalia.
Kulkukoiria vähemmän.
Moskiitot ei oo kiusannut täällä yhtään.

Täällä ei oo yhtään pesulaa, mutta sitten saatiin pestyä meidän hotellissa. Siinä meni pari päivää koska täällä ei oo kuivausrumpua vaan kuivattavat pyykit katolla ja päivällä ei kerkiä kunnolla kuivua kun aurinko laskee niin aikaisin ja tulee hyvin kylmä.

80-90 luvun musiikkia kuulee joka paikassa -> CCR, Phill Collins, Europe, Whitney Houston

Meiän kulman pahikset

Yritys hyvä myös kierrätyksessä!

Tajumulco tulivuori

Tajumulco on kerrostulivuori San Marcosin departementissa Guatemalan länsiosassa. Se on Guatemalan ja Keski-Amerikan korkein vuori ja sen korkeus on 4 223 metriä merenpinnasta.
Sijainti: San Marcosin departementti, Guatemala.
Tyyppi: kerrostulivuori
Prominenssi: 3 980 m 

Kun vihdoin sulut loppui ja saatiin meidän privaatti vuoristo-opas vielä kiinni niin sovittiin että se tulee meidän hotlalle 4.00am. Pidimme whatsapp:in kautta oppaaseen yhteyttä ja avuksemme käytettiin Google kääntäjää.

Aamupalaksi vain banaanit ja avokado limen ja suolan kera. Evääksi reppuun lisää banaania, suolapähkinöitä ja Gatoreidiä sekä vettä.
Siitä hypättiin bussiin joka kesti reilun tunnin ja ei muuta kuin mäkeä kävelemään😅 Lähdettiin n.2400m korkeudesta.
Bilman arveli että vaellus on n.4h.

Bussista kun hypättiin alas niin jouduimme keskelle lehmiä, sikoja, lampaita ja kanoja. Kylässä oli markkinapäivä alkamassa.  Eka tunti oli vielä ihan pimeää,mutta otsalampun valossa näki hyvin tepastella.

Opas otti matkalta kepin varuiksi kun käveltiin kylän läpi missä koirat puolustivat reviiriään haukkumalla. Opas aina vaihtoi puolta sitä mukaan millä puolen koira oli. Erittäin kohteliasta oppaalta.

Alkumatkasta meitä tuli vastaan perhe joilla oli pyhävaatteet päällä ja perheen naiset oli laittanut vielä parfyymiä. Huvittavaksi tämän teki se että heillä oli lehmä mukana.
Ketään ei näkynyt tällä reitillä ellei kylän ihmisiä oteta mukaan.

Ensimmäiset pari tuntia meni ihan hyvin, jaksettiin jutella, nauraa ja juoda välillä vettä. Erään pysähdyksen aikana kysyin että onko vielä pitkä matka koska ajattelin olevamme ehkä jo puolessa välissä. Billman kertoi että yksi osio lopuillaan ja toinen alkaa kohta et ei ole enää pitkä matka, ehkä 1,5h.

Sen jälkeen alkoikin tajuton nousu suht hyvää polkua n.30min minkä jälkeen ei enää ollut aina edes polkua mutta nousu vaan jatkui!

Alkumatkasta jo opas joutui rauhoittaa meidän matkaa jotta sopeudumme ilmaan. Ja nyt hän näytti että ihan rauhallisesti. Hän hidasti edessä askelta hyvin hitaaksi. Vähän itseäni helpotti kun kävin ihan hitaalla myös ajatuksissani.

30min oli mennyt kun aloin tekee mielessä laskuja matkasta sillä olin jo aivan loppu mutta puut ei ollut vieläkään loppu mitä odotin kuin kuuta nousevaa! Puiden loppuminen kertoisi että olisimme jo lähempänä huippua. Mutta aina kun katsoin ylös niin näkyi järkyttävää nousua ja puita puun perään. Ensin teki mieli kysyä Billmanilta 10min välein ”ollaanko kohta perillä?” Sit teki mieli kysyä jo 2min välein ”Joko ollaan perillä? Ollaanhan jo perillä!!!!” kuin pikku lapsi lomamatkalla autossa 😂

Oltiin noustu yhteensä jo 4h eli 30min enemmän ku mitä Billman sanoi ja puita näkyi… Siinä vaiheessa usko ja toivo loppui! J sai vielä tsempattuu mut liikkeelle ”tähän et jää koska nyt ei voi olla enää paljoa!” Vaikka toistamiseen mumisin sille jotain puista niin lähdin kapuamaan sumussa.

Ylhäällä ei voinut enää kunnolla juoda tai puhumaan, osaksi tietysti jo sen takia ettei jaksanut ja osaksi sen takia kun ei pystynyt hengittämään kunnolla nenän kautta hengästymisen ja kevyen ilman takia. Mutta muita korkean paikan oireita ei tullu.

Puut loppui mutta sen jälkeen nousu oli vaikean näköistä ja kivikkoista maastoa. Eikä edelleenkään huippua näkynyt. Toinen masennus nousi päälle ja olin taas luovuttaa. En ymmärrä miten pystyin vielä jatkamaan. Jollain ihmeen tavalla myös nautinkin tai jotain…

Itseasiassa kivien takia nousu oli välillä helpompaa kun pystyi mennä nelivedolla eli kontaten ja käsiä apuna käyttäen.

Nousua tuli 1780 metriä ja voin sanoa että bensaletkut huusivat hoosiannaa😂.
Nousuun meni n.5h ja n.2,5h alas eli yhteensä 7,5h.

Oli kyllä meidän fysiikalle maksimi suoritus😅

Ylhäällä huipulla oli pilvistä, niin kuin melkein koko matka sekä todella kylmä tuuli mut niin helpottunut olo ja hymyilytti kovasti. En olisi uskonut että pääsen huipulle. 2-3 viimeistä tuntia oli todella rankkaa.

Tajumulcon huipulla! Tajumulco valloitettu!

Billman oli keittänyt meille kahvit ja antoi vielä keksiä. Hörpättiin nopeasti kahvit sillä huipulle ei tarennut jäädä pidemmäksi ajaksi.

Hymyssä suin lähdettiin laskeutuu alas päin mutta kyllä se hymy hyytyi hetken päästä jopa alaspäin mentäessä. Koko matka oli loppuun asti todella jyrkkää maastoa ja kävi aikalailla myös polviin.

Välillä Billman tarjosi meille tuoretta ananasta mitä oli pilkkonut meille evääksi.

Billman ei hengästynyt yhtään koko reissulla ja kun ihmeteltiin sitä niin kertoi että on noussut ylös niin monta kertaa ettei edes muista.

Koko retki maksoi kokonaiset 50€ yhteensä ja siihen kuulu kuljetukset ja helkkarin hyvä, ystävällinen ja ammattitaitoinen opas Billman👍

Sulku ja vietetyt päivät vuorella, San Marcosissa ehkä auttoi tämän päivän suorituksessa sillä San Marcos oli myös hyvin korkealla vuorella, 2 398m korkeudessa.

J on nuorempana kiivennyt Kilimanjaro ja Annapurna circuit mitkä on hänen suurimmat ja nyt tämä Tajumulco tulivuori.

Vuoristotauti

”2 500 metrin korkeudessa ihminen voi saada ensimmäisiä lievän vuoristotaudin oireita, kuten huimausta ja väsymystä, päänsärkyä sekä ruokahaluttomuutta ja pahoinvointia. Oireet menevät yleensä ohi vuorokauden kuluessa, kun elimistö tottuu ohueen ilmaan.

3 500 metrin korkeuteen noussut ihminen voi kärsiä kovasta väsymyksestä, näköhäiriöistä ja päänsärystä sekä tasapainohäiriöistä. Hän voi joutua hengenvaaraan. Näin korkealla elimistö voi romahtaa 24 tunnissa, jos ihminen ei saa lisähappea.

Korkeammalle noustessa hapen osapaine laskee. Vuoristossa 4 500 metrin korkeudessa hapen osapaine on enää kaksi kolmasosaa merenpinnan tasosta. Tämän seurauksena ihmisen elimistö käynnistää puolustusmekanismeja, jotka voivat pitkällä aikavälillä johtaa kuolemaan. Keuhkot laajenevat, sydämen syke kiihtyy, punasoluja syntyy lisää ja veri paksuuntuu, aivot turpoavat, ja keuhkot ovat vaarassa romahtaa.” Wikipedia.

Jos vertaa Suomen korkeinta huippua, Haltia mikä on 1323,6m niin ymmärtää hyvin kuinka korkea Tajumulco on.

Guatemala sulatti sydämen

Onneksi tulimme tänne! Tämä on niin kaunis maa. Ja ihana, pieni Maya kansa sulatti myös meidän sydämet!
Rajan ylityksen jälkeen ei ole yhtään tuntunut olo turvattomaksi, päin vastoin!

Maya kansa

Mayojen korkeakulttuuri oli mesoamerikkalainen, lähinnä nykyisten kaakkois-Meksikon, Guatemalan ja Belizen alueella vallinnut sivilisaatio. Mayoja (lausutaan maijat) pidetään asteekkien ja inkojen ohella Amerikan merkittävimpänä alkuperäisenä kulttuurikansana.
8% osaa lukea. 40 eri intiaani kieltä. Wikipedia.

Mayat olivat jopa mua lyhyempiä ja ite oon 155cm pitkä 😂 eli Kolibrin kokoinen niin kuin mieheni minua kutsuu ❤️

Bussit

Matka jatkuu! Adios San Marcos, Vamos Solola!
Bussimatka maksoi yhteensä Q100 + Q7 eli 10,70€

Busseilla on niin makeeta mennä. Tunnelma on aina hyvä. Meno on välillä aika hurja tiellä mut silti ihan luottavaisin mielin ollaan kyydissä.

Paikalliset rentoja ja suurpiirteisiä. Ei oo niin tarkkaa aikataulua kunhan tulet johonkin tien kulmaan ja bussiin hypätessä kerrot mihin haluat. Tai tulet bussiasemalle ni joku tulee kysyy mihin oot menossa ja lähtee kuljettaa sua oikeeseen bussiin.

Lapset oli mukana pussissa selässä.

Bussiin tulee myyjiä, vieläpä silloinkin kun bussi jo liikkuu. Myös matkustajia hyppää kyytiin. Apupoikakin on vielä jossain ja juoksee kyytiin kun asioiltaan kerkee. Tai saattaa tulla bussin katolta alas liikkuvassa bussissa. Kerran lähti appari kiipeämään katolle ja hetken päästä bussi pysähtyi ja mummeli jäi kyydistä pois. Samaan aikaa appari heitteli katolta mummelin tavarat alas. Apparilla oltava hyvä muistikin et muistaa missä ketäkin jää pois ja mitä tavaroita heillä on katolla. Katolla voi olla jopa eläviä kanoja korissa.

Useasti apparit roikkuu ovessa ja huutelevat risteyksiin tullessa tuleville matkustajille tai hyppäävät bussista ja lähtevät juoksee risteykseen juttelemaan tyyppien kanssa. Kun bussi tulee risteykseen niin appari juoksee takas bussiin.

Kaupungeissa ja kylissä appari hyppää tarkistaa et bussi mahtuu kääntyy. Sekä ohitustilanteessa roikkuu ovesta ja katsoo milloin kuski voi ajaa takas kaistalle.
Appari huutelee aina kovasti tilanteessa kuin tilanteessa.

Musiikki soi aina busseissa. Tälläkin matkalla CCR ja muita 80-90 luvun musiikkia. Sekä töötti! Välillä töötti on apparin heiniä… jos sattuu olee töötin lähellä sillä nää on aikamoisia vilperttejä ja koko ajan ovat joka paikassa 😂

Kovaa hommaa olla apparina bussissa 😅

Asia mikä bussissa tai muuallakaan ei ole hyvä niin roskaaminen 😡 Tänäänkin nähtiin kun ikkunasta vaan heitettiin pussi ulos.

Lue myös Meksikon seikkailuista 😄

Seikkailu Meksikossa, México City

Seikkailu Meksikossa, Acapulco

Seikkailu Meksikossa, Puerto Escondido

Seikkailu Meksikossa, Chacahua

Meksikon seikkailu, Mazunte

Meksikon seikkailu, Salina Cruz

Lue myös kooste koko reppureissusta 👇

Ensimmäinen reppureissuni – Mitä ottaa huomioon? Mitä tekisin toisin… vai tekisinkö?

Myös Polarstepsistä löydät koko seikkailun 😍 Sieltä löytyy paljon videoita esim. apparin hommista 😄

||Tämä postaus sisältää affiliatelinkkejä ||

Meksikon seikkailu, Salina Cruz

Olimme puhunut aiemmin että olisi ihana lähteä jonnekin lämpimään muutamaksi kuukaudeksi kun Suomessa kylmä.
Sitten tuli mahdollisuus. J:llä useampi kuukausi lomaa ja mulla alkoi opintovapaa. 

Ensin varasimme Madagascarille lennot ja tarkoitus oli olla siellä tammi- ja helmikuu mutta ne lennot peruttiin joten vaihdoimme lennosta suunnitelmat Meksikoon. 

Mitään ihmeempiä suunnitelmia ei tehty, mutta saimme tuttava pariskunnalta hyviä vinkkejä minne lähteä ja ehkä sitä myötäillen mennään kohti etelään ja itään México Citystä mihin lennetään.
Matkataan enimmäkseen bussilla. 

Lendo.fi*

San Pedro Pochutla 18-19.1.22

Aamulla lähdettiin eteen päin pikku bussilla Pochutlasta kohti Salina Cruzia. Pochutlaan “jouduimme” koska emme saaneet rahaa aiemmista kylistä, Mazuntesta ja Zipolitesta koska automaatit oli tyhjänä viikonlopun jälkeen.

Varusteet reissuun Weekendbee*

San Pedro Pochutla sijaitsee rannikon valtatien 200 ja Oaxacaan johtavan valtatien 175 risteyksessä, ja 175 toimii kaupungin pääväylänä. Sen nimi tarkoittaa “kapokkipuiden paikkaa (Ceiba pentandra)”,  ja suurin osa kaupungista on rakennettu järvenpohjalle, joka valutettiin siirtomaakaudella. Kunta tunnetaan parhaiten Puerto Ángelin ja Zipoliten merenrantayhteisöjen kotina. wikipedia (eng)

Hotelli Izalan piha ihanan vehreä

Meidän huone maksoi 400 pesoa

Pochutla San Pedro kirkko

Aamiainen

Kaunis kraana viritelmä

Pochutlassa näytettiin kartasta mihin halutaan ja kuski vaan ”Si si!” ja näytti että kaksi matkaa. Ei mennyt kauaa kun bussi lähti liikkeelle ja Huatulcossa ilmoitti kuski että nyt on meidän stoppi (olimme myös jo katsonut kartasta että siinä vaihetaan). Bussin ovi aukes ja mies huutaa ”Salina Cruz” ja ilmoitamme ”Si!” niin kassit jo vaihtoi autoa ja matka jatkui samointein.

Storytel*  niin matka menee rattoisasti.

Bussilla matkustamisen helppous

Täällä (Meksikossa) kaikki käy jouhevasti ja bussilla reissaaminen on todella vaivatonta ja edullista, nopeasti matka ei aina etene, mutta siihen kun varautuu eikä ole kiire minnekään niin matka taittuu rattoisasti.
Eka matka maksoi meiltä 70 pesoa eli 3€. Toinen matka maksoi 240 pesoa eli 11€. Matka kesti ehkä reilu 4h. 

Partioaitta.fi*

Salina Cruz 19-21.1.22

Salina Cruz on merkittävä satama Meksikon Oaxacan osavaltion Tyynenmeren rannikolla. Se on valtion kolmanneksi suurin kaupunki.
Kaupunkilaiset eivät juurikaan näe merta koska satama ja armeija ovat aidanneet alueet. 

Lähdimme hieman kauemmas rannalle syömään mikä näytti ihan kuolleelta paikalta, mutta löysimme kivan kalaravintolan.

Yritimme jo päästä Tapachulaan mutta seuraava bussi lähtee vasta perjantaina klo:22.25. Nyt oli keskiviikko eli joudumme viettää pari päivää täällä. Ostettiin siihen bussiin liput 333 pesoa/henk ja katottiin googlesta lähellä oleva hotelli.
Hotelli San Fransisco yllätti meidät totaalisesti, oli kuin mikäkin Hillton 😂 Eikä maksettu kuin 700 pesoa eli tähän asti muistakin ollaan maksettu n.500-700 pesoa.

Hotellimme vieressä kasvoi avokadopuu

Salina Cruzissa ei näe yhtään turisteja. Kaupunki oli omalla tavallaan kiva mutta ei meiän paikka. Ihmiset olivat ystävällisiä ja vaikka puhuivat espanjaa niin silti yrittivät jutella meidän kanssa. Välillä käytettiin apuna google kääntäjää.

Aamulenkillä eksyttiin torille missä syötiin aamupala ja ostettiin hedelmiä mukaan.

Ihmiset jonottivat johonkin useamman korttelin ympäri


Talot rapistuvat nopeasti ja maalia pitää laittaa pintaan ettei home paista läpi

Kaupungit ovat usein hyvin likaisia

Kissa oli löytänyt itselleen oivan paikan vaa’an alta

Käytiin hakee Oxxosta aamukahvit kun armeijan kaverikin tuli aamulenkin jälkeen hakee aamukahvin vartijan kanssa ja hyppäsi hetken päästä rekkaan ja vartija lavalle

Ihania mini rekkoja

Koirat ei aina välittänyt pahemmin liikenteestä vaan pötköttelivät keskellä tietä

Punta Conejo

Lähdettiin seuraavana päivänä Playa Punta Conejoon, mikä on vähän matkaa takas tietä 200.  Tieltä 200 kun käännyttiin kohti Playa Brazilia niin aloin epäillä että voiko keskellä erämaata olla mitään. Hetken päästä alkoi näkyy muutamia taloja harvakseltaan ja osa oli asumattomia. Taksikuski vei yhteen paikkaan mutta se oli tyhjä, ihan hylätyn näköinen. Näytin karttaa ja kuski näytti toista paikkaa mikä oli toisessa päässä, Punta Conejo ja kertoi että se on “bueno” sekä sieltä saa myös ruokaa. Ruoka olikin meidän huolen aihe koska alueella ei näkynyt yhtään kauppaa, kioskia tai ravintolaa. 

Googletin että täällä on vain 338 ihmistä, mutta näytti vielä autiommalta. Se oli jotenkin karun kaunista, mutta myös hyvin surullista. Luonto oli myös todellakin karun kaunis. Erämaata ja hetken päästä näkyi myös meri mikä on vielä maailman suurin merialue.

Tämä oli niiiiin meiän paikka! Ihastuin tähän ihan valtavasti!

Punta Conejo Resort

Jo pihaan päästyämme ihastelimme paikkaa. Miten voi olla näin ihana paikka keskellä erämaata. Piha oli todella siisti ja ihanasti tehty. Otimme huoneen merinäköalalla mikä maksoi n.100€. Mietimme hetken että raaskimmeko maksaa, mutta paikka sai meidät lumoutumaan ja päätimme törsätä.
Aivan ihana paikka Punta Conejo Resort

Meidän huoneen nimi oli La Escondida eli Piilotettu

Meidän koirapariskunta

Olimme ainoat asiakkaat resortilla, mutta tutustuimme heti ihanaan koira pariskuntaan jotka viettivät meidän pihalla aikaa sekä kulkivat meidän kanssa joka paikkaan. Kävivät illalla ja aamulla pitkällä lenkilläkin meidän kanssa. Illalla käveltiin melkein toiseen päähän eli Playa Brazilin päähän, reilu 7km ja aamulla käveltiin ihan päähän Playa Azulin asti mistä tuli yli 9km yhteensä.

Punta Conejo Resort rannalta päin

Tyttö kulki aina J:n vierellä ja poika viiletteli mennä vähän edellä


Raunio rappuset

ja rappusiin jatkona raunioilla oleva laituri

Aamulla lähdettiin lenkille auringon nousun aikaa ja katottiin kun pelikaanit kalasteli.




Tuolla kaukana näkyy Punta Conejo eli kanin kärki missä asutaan. Sinne on ranta viivaa pitkin n.4,5km

TikTok

Lenkillä uros hieman rähinöi toisten koirien, narttujen kanssa, mutta tuli heti viereen kun komennettiin pois rähinöimästä. Uros tulikin aina uikuttaen ihan kuin sitä olisi sattunut ja halusi meiltä kaikilta huomiota myös vaimoltaan 😀 Oli kyllä sellainen veijari!

Scandinavian Outdoor*

Ruokaa saatiin, mutta siitä piti aina etukäteen sopia ja valikoima oli pieni koska eivät olleet paljoa varanneet etukäteen. Kertoivat ettei nyt ollut sesonki ja he remontoivat tämä aika kun asiakkaita ei ole.

Punta Conejo Resorttia suosittelen lämpimästi!

IHANAA KESÄN ODOTTELUA!

Täältä löydät meidän aikaisemmat seikkailut Meksikossa:

Seikkailu Meksikossa, México City

Seikkailu Meksikossa, Acapulco

Seikkailu Meksikossa, Puerto Escondido

Seikkailu Meksikossa, Chacahua

Meksikon seikkailu, Mazunte

Sekä Polarstepsistä löytyy myös koko seikkailu.

*Tämä postaus sisältää affiliatelinkkejä. Mikäli päädyt ostamaan tuotteen affiliatelinkkini kautta, saan siitä rahallisen komission. Komission avulla ylläpidän tätä blogia. Linkin klikkaaminen ei aiheuta sinulle kuluja eikä minulle tuloja, joten voit rauhassa tutustua tuotteisiin ja miettiä ostopäätöstäsi. Suosittelen vain niitä tuotteita, joita olen itse käyttänyt tai käytän parhaillaan. Mielipiteet tuotteista ovat 100% omiani.

Meksikon seikkailu, Mazunte

Olimme puhunut aiemmin että olisi ihana lähteä jonnekin lämpimään muutamaksi kuukaudeksi kun Suomessa kylmä.
Sitten tuli mahdollisuus. J:llä useampi kuukausi lomaa ja mulla alkoi opintovapaa.

Ensin varasimme Madagascarille lennot ja tarkoitus oli olla siellä tammi- ja helmikuu mutta ne lennot peruttiin joten vaihdoimme lennosta suunnitelmat Meksikoon.

Mitään ihmeempiä suunnitelmia ei tehty, mutta saimme tuttava pariskunnalta hyviä vinkkejä minne lähteä ja ehkä sitä myötäillen mennään kohti etelään ja itään México Citystä mihin lennetään.
Matkataan enimmäkseen bussilla.

Mazunte 14-18.1.22

Mazunte on pieni rantakaupunki Tyynenmeren rannikolla Oaxacassa, Meksikossa. Se sijaitsee 22 km San Pedro Pochutlasta lounaaseen rannikkotiellä 200.  Asukkaita on vain reilu 700. wikipedia (eng.)

Mazunteen saavuimme bussilla Puerto Escondidosta päätietä 200 pitkin n.1h, 67km ja jäätiin pikku kylään mistä tultiin taksilla vielä 5km. Tie 200 menee aika lähellä Tyynivaltameren rantaa. Bussi maksoi 100 pesoa yhteensä niinkuin myös taksi. 100 pesoa on vähän reilu 4€.

Mazunte vaikuttaa tunnelmalliselta kylältä illan hämärtyessä ja salamoiden välkkyessä taivaalla. Ihmisiä paljon toisella pääkadulla, mikä vie rantaan. Pääkadulla useita ravintoloita joka lähtöön sekä useita hieronta paikkoja.
Mazunte on rauhallinen ja rento kylä.

Mazunte on turisti ja hippipaikka hyvällä tavalla koska on niin pieni paikka ja turistit on enemmän paikallisia sekä meitä reppureissaajia. Täällä kuulee koko ajan englannin kieltä kun muualla ei olla kuultu juurikaan, no ehkä Chacahuassa.

Viikonloppuisin Mazunteen tulee paljon paikallisia viettämään viikonloppua minkä takia kaikki yöpymispaikat on hyvin täynnä. Emme olleet varanneet etukäteen yöpymistä joten ensitöikseen lähdimme etsimään sitä. Löydettiin loppujen lopuksi kiva cabana, Posada Luna & Sol:ista ja omistaja oli todella mukava sekä avulias. Haki meille jostain viinilasit kun pyydettiin. Siihen meni hetki mutta toi koska lupasi.
Tällä reissulla ensimmäisen kerran viiniä. Mazuntessa sitä myydään useassa kaupassa ja maksaa n.7€/pullo.

Herätään yleensä aikaisin ja lähdetään pitkälle kävelylenkille. Kaupungissa kävellään ympäriinsä ja rantapaikoissa yleensä ranta päästä päähän ja niin teimme nytkin. Nyt rantaa, ja hieman kyllä kierrettiin myös tien kautta, tuli n.6km lenkki.

Kuolleita kilpikonnia näkyy rannalla aina välillä 😢

Välijuomat 🍻

Toisena iltana syömään ja juhlistamaan meidän vuosipäivää. Ensin Mazuntessa kunnes päätettiin että käydään katsomassa myös Zipoliten yöelämä mikä vaikutti aika samanlaiselta kuin Mazuntessa.

Kun tultiin takas Mazunteen tavattiin pariskunta joka oltiin jo aiemmin tavattu, Nora ja Erick México Citystä. Lähdimme vielä rannalle heidän kanssa viettämään iltaa. Silloin myös ukkosti ja salamoi aika kovasti.

Reissatessa on ihanaa kun tapaa uusia ihmisiä. Opimme samalla lisää englantia sekä Espanjaa. Nora, joka puhui vain Espanjaa, hänen kanssa juttelimme kääntäjän avulla tai Erick avusti kääntämisessä.

Sunnuntai päivä ja oltiin lähdössä nostaa rahaa ennen syömään menoa mutta ATM ilmoitti error. Siihen tuli nuorimies joka kertoi että oli käynyt jo muilla, 3:lla ATM:llä ja kaikissa sama ongelma. Eli tässä kylässä on biletetty niin kovin että sunnuntaina on rahat loppu automaateista. Onneksi meillä on vielä vähän rahaa jotta saadaan syödä ja ehkäpä vielä riittää bussimatkaan Zipoliten huomenna.

Vikana iltana käytiin katsomassa auringonlaskua viereiseltä rannalta, Punta Cometista.  Auringonlasku oli melkein yhtä kaunis kuin Puerto Escondidossa. Täällä viihtyvät niin joogaajat kuin surffarit.
Taas ranta täyttyi ihmisistä sekä koirista katsomaan auringonlaskua ja nauttimaan.

Rohkeimmat koirat tulivat vaan syliin tai valtasivat kokonaan pyyhkeet 

Myös viereiselle kukkulalle kerääntyi paljon ihmisiä katsomaan auringonlaskua. Osa tuli kitarat ja rummut mukanaan sekä osa tuli kylmälaukkujen ja patjojen kanssa viettämään aikaa.

Takas kylään tultaessa oli taas kova meno päällä vaikka oli sunnuntai. Onneksi se ei meitä niinkään haittaa vaikka asutaan keskellä vilkasta rantakujaa. Kaikki kuuluu hyvin koska ei ole ikkunoita eikä minkäänlaista eristystä muutenkaan. Täällä ei tarvii kun katon päälle ja ehkä minä tarviin lisäksi moskiittoverkon sillä moskiitot tykkäävät musta aikalailla vaikka laitan Offia iltaisin ja olen ottanut antihistamiinia ettei kutisisi, mutta silti kutisee.

Meidän cabanassa ei tullut vettä vikana iltana. Onneksi aamulla taas tuli.

Matkan varrella nähty vaikka minkälaisia vessoja, käsien pesu paikkoja ja suihkuja.

Mazuntessa molemmilla vähän vatsa oikutellut ja mua on kiusannut moskiitot enemmänkin. Täällä ollessa olemme pari kertaa käyty apteekissa ostamassa närästys-, vatsa- ja allergia lääkettä. Koska lähettiin reppureissulle niin ei otettu mitään turhaa mukaan, paitsi ihan liikaa vaatteita. Päätettiin että ostetaan reissusta mitä tarvitaan.
Joka paikasta on löytynyt apteekki sekä kauppa mistä saa ostettua kaikki perus tarvikkeet, joten mistään ei tarvitse olla huolissaan eikä kantaa Suomesta asti.

Myös hiusöljyä oli ostettava sillä meri-ilmasto (suola, aurinko ja tuuli) tekee hiuksistani kiharat, karheat sekä tahmeat vaikka en kävisi uimassa. Öljy kyllä hieman auttoi ja hiuksia on helpompi käsitellä.

Mun kassi painoi n.7kg + käsilaukku mistä luovuin Puerto Escondidossa koska helpompi liikkua ilman sitä.
J:n kassi painoi vajaa 10kg mut myös J luopunut jostain vaatteista.

Harmittaa ettei annettu osaa vaatteista jo mexico cityssä kodittomille vaan nyt jätetty hotelliin.

Tyynivaltameri

Tyynimeri eli Tyyni valtameri on maailman suurin merialue, joka ulottuu pohjoisesta Arktikselta etelään Antarktikselle ja lännestä Aasian ja Australian mantereilta itään Pohjois- ja Etelä Amerikan mantereille. Tyynessämeressä on noin 25 000 saarta, joista asuttuja on noin 1 500. wikipedia

Mazuntessa ollessamme hieman Tyynivaltameri kuohui mutta ei vaikuttanut mitenkään Mazunteen vaikka Tonga on aika lähellä Mazuntea. Baja California on Mazuntesta luoteeseen.

Kopioitu netistä: ”Meksikon Tyynenmeren rannikolla meressä on havaittu lievää nousua tänä lauantaiaamuna (15.1.22) vedenalaisen tulivuoren räjähdyksen jälkeen lähellä Tongaa osavaltioissa kuten Baja California, Guerrero ja Colima.”

Yksi yö lisää

Tänään ollaan oltu vasta 2 viikkoa reissussa ja ollut aivan mahtava seikkailu 😍

Jäätiinkin vielä yhdeksi yöksi koska J:n vatsa meni huonommaksi yön aikana. Ehkä eilinen dinnerikään ei ollut ihan paras vaihtoehto koska otti annoksen missä oli vain lihaa ja rasvaa.

Aamulla kävin kysymässä jos mahdollista jäädä vielä yöksi koska J ei voi hyvin. Isäntä hetken päästä tuli ylös kerrokseemme missä oli ulkokeittiö ja keitti yrteistä teetä J:lle. Ja ne myös auttoi!

Jonille banaania ja elektrolyyttijuomaa

Minä keskityin kouluhommiin riippukeinussa. Paikka soveltui täysin siihen koska olin lähellä J:tä terassillamme ja välillä vain nautin lämmöstä ja katselemalla menoa kadulla.
Yleensä päivisin on yli 30 ja auringossa voi olla jopa 40 sekä iltaisin 25-27

Maanantai aamuna kaikki roskat oli kerätty kaduille. Ihme ettei ne haissut yhtään.

Zipolite ja SAN Pedro Pochutla 18-19.1.22

Aamulla hypättiin Mazuntesta bussiin mikä meni Zipoliteen. Nää colectivot on käteviä koska niitä menee koko ajan pääkatua pitkin pienten kylien välissä ja voit periaatteessa hypätä kyytiin mistä vain sekä jäädä mihin vain. Kyyti maksoi 20pesoa eli alle 1€ yhteensä ja 6km matka kesti n.20min.

Meidän oli tarkoitus jäädä sinne yöksi tai pariksi mutta sieltäkään, niin kuin Mazuntestakaan ei saatu nostettua rahaa vaikka se on hieman isompi paikka.

Playa Zipolite on rantayhteisö San Pedro Pochutlan kunnassa Oaxacan osavaltion etelärannikolla Meksikossa Huatulcon ja Puerto Escondidon välissä. Hyvin lähellä Mazuntea. Väkiluku on 930. wikipedia (eng)

Jo aiemmin totesimme että Zipolite on hyvin saman tyyppinen kuin Mazunte paitsi isompi ja siellä käy enemmän ehkä turisteja, päättelimme näin muutaman isomman hotellin nähtyämme.

Googletettiin vähän aikaa ja löydettiin kaupunki missä on Santander. Tiedettiin että Santanderin komissiot on kohtuulliset.
Joten taas pääkadulla ja hypättiin colectivoon minkä pääte asema oli San Pedro Pochutla.
Santander otti komissiota vain 34,8 pesoa.

Syötiin Zipolitessa lounasta kun näin siitä istumalta molempien tyttöjeni nimet (toisen lempinimi). Mikä ihana fiilis tuli!

Kello oli jo sen verran että päätettiin ottaa hotelli ja jatkaa seuraavana päivänä matkaa. Yövyttiin Hotel Izalassa, 400 pesoa yö.
Kaupunki oli pieni eikä yhtään turisteja ollut.

Polarsteps näyttää meidän koko seikkailun myös

Lue myös meidän Meksikon alku seikkailut:

Seikkailu Meksikossa, México City

Seikkailu Meksikossa, Acapulco

Seikkailu Meksikossa, Puerto Escondido

Seikkailu Meksikossa, Chacahua

Seikkailu Meksikossa, Chacahua

Olimme puhunut aiemmin että olisi ihana lähteä jonnekin lämpimään muutamaksi kuukaudeksi kun Suomessa kylmä. Sitten tuli mahdollisuus. J:llä useampi kuukausi lomaa ja mulla alkoi opintovapaa.

Ensin varasimme Madagascarille lennot ja tarkoitus oli olla siellä tammi- ja helmikuu mutta ne lennot peruttiin joten vaihdoimme lennosta suunnitelmat Meksikoon.

Mitään ihmeempiä suunnitelmia ei tehty, mutta saimme tuttava pariskunnalta hyviä vinkkejä minne lähteä ja ehkä sitä myötäillen mennään kohti etelään ja itään México Citystä mihin lennetään. Matkataan enimmäkseen bussilla.

Chacahua 12-14.1.22

Tultiin ensin minibussilla Puerto Escondidosta Rio Grandeen mistä lähettiin taksilla Zapotalitoon. Meitä oli kyydissä vähän enemmän kuin taksiin mahtui mutta sopu sijaa antaa 😂 ja ite roikuin hieman ikkunasta jotta viereisellä naisella olisi enemmän tilaa.

Venematka Chacahuaan maksoi 250 pesoa ja takas päin 150 pesoa. Ensin yrittävät saada useita tonneja mutta sanottiin että odotetaan halvempaa. Sillä välin tuli myös enemmän porukkaa rantaan niin päästiin  kimppakyydillä halvemmalla. Venematka oli mahtava laguunia pitkin mangrove-metsän läpi.
Fiilis on ihan sanoin kuvaamaton matkata Chacahuaan aivan uskomattoman luonnon läpi!

Laguuni yhdistyy Tyynivaltamereen ja sitä kohtaa sanotaan meetingpointiksi.

 
Meetingpoint ~ Laguuni yhdistyy Tyynivaltamereen.

Viimeinen pätkä laguunia ennen Tyynivaltamerta.

Mangrove metsä on aivan uskomaton!

Chacahua on rauhallinen ja ihana pieni kylä missä on hyvä fiilis, pieni paratiisi.

Chacahua – on syrjäinen, eikä hotellia ole näköpiirissä.  Kansallispuistossa on kilometrien pituisia rantoja, täydellisiä surffausaaltoja, laguuneja, mangrovemetsiä ja koko joukko villieläimiä.  Ja kaiken ytimessä on pieni kaupunki, jossa on hieman yli 400 ihmistä, jotka asuvat ja työskentelevät rannalla sijaitsevissa cabanoissa ja ravintoloissa.

Tarina kertoo, että varakuningaskauden aikana huomattava joukko mustia orjia järjesti kapinan espanjalaiselle alukselle ja pakeni syrjäiseen ja saavuttamattomaan paikkaan lähellä Tututepecin hallintoa. Orjat olivat tyrmistyneet pohtiessaan tuota loputonta metsää, punaisen mangrovepuun, viikunapäärynän ja meskiittien upeaa rikkautta. On mahdollista, että kun he kulkivat veneillään laguunien rikkiveden yli, he päättivät, että tämä oli heidän luvattu maansa.

Jos ei surffaa niin täällä riittää hyvin pari yötä. Jos täällä olisi hyvä nettiyhteys niin sitten viihtyisin pidemmän aikaa riippukeinussa opiskellen.

Moskiittoja täällä on paljon ja niistä voi sairastua mut kaupasta saa ostettua Off:ia mikä auttaa hyvin. Moskiittoja ei ole koko aikaa, enemmän silloin kun aurinko laskee.

Käsihygieniasta täällä ei ole tietoa ja paikalliset syö käsin. Vessoissa ei ole paperia eikä välttämättä edes käsienpesupaikkaa saati sit saippuaa. Vessapaperia on siis hyvä kantaa mukana.

Välillä pönttö huuhdellaan itse heittämällä vettä perään.

Chacahuassa jaoimme cabanan Hashin kanssa. Cabana on pikku puuhökkeli missä ei ollut ikkunoita mutta pieni parveke oli ilman kaidetta.

Hash halusi pitää tuulettimet päällä koko yön mutta jo ekan yön jälkeen olin hieman vilustunut ja kurkkukipeä. Seuraavaksi yöksi jätimme vain yhden tuulettimen lähelle Hashia mutta seuraavana aamuna olin vielä enemmän tukossa. Onneksi olo paranee päivän mittaan.

Kukko herätti ensimmäisenä aamuna 5:30 ja oli vielä ihan hämärää. Aurinko täällä nousee n.klo:7 aikaa.

Aamupalaksi tilataan yleensä omelettia ja papuja. Papu mössö on aina ruskeaa eikä niin herkullisen näköistä mut maistuu ihan hyvältä. Muutamina aamuina olen tilannut vain kahvia, mehua ja hedelmiä.

Kahviin laitetaan automaattisesti sokeria ja useimmiten myös kanelia.

Ollaan aika vähän syöty päivän aikana. Lounaaksi jotain pientä välipalaa ja illemmalla vähän enemmän esim. tacoja, kalaa, pastaa ym.

Yhtenä päivä käveltiin rantaa toiseen päähän kun kala hyppäsi meidän eteen rannalle n.3-4m päähän meistä. J haki kepin ja otti nirrin pois kalalta ja ilmoitti että tässä on meidän lounas ja illallinen. Mun mies ❤️
Täällä ei pidetä kiirettä joten kala ei ehtinyt meille lounaaksi, mutta illalliseksi ehti. Siitä oli niin paljon syötävää lisukkeiden kanssa että annoimme myös naapuripöytiin missä oli Hollantilaisia, Saksalaisia ja Ranskalaisia.

Myös vatsat meillä on voinut ihmeen hyvin tähän asti. Pari kertaa ollut hieman löysällä.

Jätimme osan tavaroista edellisen hotellin, San Juanin aulaan (Puerto Escondidoon) mistä haimme ne ja jatkoimme bussilla kohti Mazuntea. Hieman jännitti onko meillä enää meidän kasseja… Aika kiva fiilis kun löydät ne, et respasta mutta piha varastosta 😄

Bussimatka maksoi yhteensä 100 pesoa eli n. 4€ ja matkaa n.65km. Halpaa kuin saippua 😂 sekä näitä busseja lähtee vähän joka paikasta ja vähän väliä.

Meidän ystävämme Hash lähti kohti pohjoista, Oaxacaan. Reissasimme yhdessä vajaan viikon.

Täältä löydät meidän edelliset Meksikon seikkailut:

Seikkailu Meksikossa, México City

Seikkailu Meksikossa, Acapulco

Seikkailu Meksikossa, Puerto Escondido