Artikkelit

Julkaistu

Seikkailun täyteinen loma Rukalla moottorikelkkaillen

||Tämä postaus sisältää affiliatelinkkejä ||


Vihdoin se päivä kun Rukan loma koitti! Loman kruunasi vielä se että kaverimme ilmoitti että saadaan lainaksi hänen serkulta kaksi ihan huippu sportti moottorikelkkaa 😅

Seikkailun täyteinen loma Rukalla moottorikelkkaillen

Ajopäivä Rukalle

Päästiin lähtee ajelee Rukalle puolen päivän aikaa pakkailujen takia. Tavaraa oli ihan valtavasti! Neljän ihmisen vaatteet, sukset, sauvat, laskettelu kamat ja kaikilla monoja joka lähtöön sekä kypäriä mitkä vei paljon tilaa autosta. Autoa pakatessa kavereiden pihassa päädyttiin jättää sukset pois koska kaikki ei mahtunut. Päädyttiin tähän ratkaisuun koska saadaan lainaksi pari moottorikelkkaa niin ajateltiin että niiden kanssa tulee enemmän ajeltua.

Matkaa Kirkkonummelta suoraan Rukalle tulee 857km eli n.10h ilman pysähdyksiä. Ensimmäinen pysähdys oli Espoossa missä vähän lisää tavaraa kyytiin ja siitä Vantaalle missä vaihdettiin auto ja lisää pakkaamista.

Pitkällä ajomatkalla hyvä kuunnella vaikka kirjaa niin matka menee nopeasti.

Pysähdyttiin muutaman kerran lyhyitä pysähdyksiä ja Oulusta saatiin moottorikelkat matkaan mukaan peräkärryyn pakattuna.


Heinäsirkka ja SkippyDoo

1.Päivä, maanantai.
Moottorikelkkailulla alettiin tietysti.

Lähettiin porukalla kelkkailee. J oli käynyt lainaamassa kartan ja kysyi mitä reittejä suosittelevat.
Pojat oli valinneet kelkkansa, J SkippyDoolla ja toinen valitsi Heinäsirkan (nimeän aina kaiken 😆).

Olin hyppäämästä J:n kyytiin kun J sanoi et mä hyppään ensin puikkoihin 😳 Ihana mies ❤️ Olihan se ihan mahtavaa! Varsinkin kun tulomatkalla sain kuulla et tämä kelkka ei ole hyvä kahdelle ja siitä vähän pahoitin jo mieleni ettei kaikki päästä yhtä aikaa eli minä olisin se ylimääräinen pyörä. Ajattelin että tietysti kaveri-pariskunta menee aina sillä mihin mahtuu kaksi ja J menee yksi paikkaisella ja minä keksin omaa tekemistä… Aamupalalla jo mietin et lähdetäänkö oikeasti kaikki kelkkailee mut kukaan ei ilmoittanut mitään jaosta niin ajattelin että tehdään ”koe ajo”.

Jännitti todella paljon, mutta silti olin ihan täpinöissä! Mahduttiin ihmeen hyvin peräkkäin moottorikelkan selkään. Onneksi oon niin kompakti 😄

Matkan varrella pysähdyttiin kodassa syömään makkarat. Siellä eräs pariskunta suositteli että käytäis Kuntivaarassa edes takas. Kuntivaara on lähellä Venäjän rajaa. Aivan mahtavan kauniit maisemat jo matkalla huipulle!

Ensimmäisenä päivänä ajettiin 135km ja ajoin siitä suurimman osan 💪. J otti takaata välillä ohjat käsiin, varsinkin loppumatkasta kun peukalo alkoi väsyä kaasun painamisesta.

2.Päivä, tiistai.
SkippyDoo pajalle.

Aamulla SkippyDoo ei lähtenyt käyntiin 😩. Pähkäiltiin miksi ja tajusin että olin sen sammuttanut pakki päällä. Soitettiin myös omistajalle ja hänkin rauhoitteli poikien kanssa ettei se siitä johdu. Päädyttiin viemään SkippyDoo pajalle.

Ystäväni kanssa käveltiin mökiltä Ruka kylälle sillä aikaa kun pojat lähti viemään SkippyDoota pajalle. Suoraan mökiltä hiihtolatuja pitkin kylälle tuli matkaa 1,7km.
Tullessa hakivat meidät kylältä. Vietettiin rento loppu ilta mökillä.

3.Päivä, keskiviikko.
Pyhän Jyssäys.

SkippyDoo kunnossa ja pojat lähtivät aamupalan jälkeen kahdestaan kohti Sallaa. Nyt pääsivät kunnolla ajamaan ilman että joutuivat jarruttelee meidän takia. Kyydissä ei ole niin helppoa olla kun oikein kovaa ajaa. Nämä kelkat kun kiihtyy ihan hetkessä 100km/h 😅

Kaverini kanssa lähdettiin kiertää Pyhän Jyssäys mikä on 7km pitkä rengasreitille. Kerittiin noin puoleen väliin kun pojat soitti. Olivat päässeet n.50km ajaa kun olivat pysähtyneet vaihtamaan kelkkoja keskenään ja taas SkippyDoo ei startannut 😫. Ei auttanut muuta kuin lähteä pelastaa pojat ja SkippyDoo toisen kerran pajalle.

Pidimme Salen pihalla kärryä koska mökille oli niin kova nousu ettei kärry välttämättä tulisi pihaan asti kelkkojen kanssa. Lähdettiin ystäväni kanssa hakemaan kärry ensin.


Ensimmäisessä kärryssä oli numerosarjalla oleva lukko eli ei meidän kärry. Toiseen kärryyn meni avain mutta ei auennut…. kun ystäväni oli jo hakenut mies-apua niin olin löytänyt toisen saman näköisen avaimen millä jopa lukko aukesi 😂

Jaettiin J:n kanssa sijainti minkä avulla meidän ystäväni kanssa oli helppo navigoida pelastamaan pojat.
Onneksi olivat pysähtyneet tienvieressä olevalle levähdyspaikalle mistä oli helppo napata SkippyDoo kyytiin.

Vaikka hieman takapakkia ollut reissussa niin osattiin viettää erittäin hyvä ja rento ilta!

4.Päivä, torstai.
Päiväreissu Sallaan.

Edelleen SkippyDoo pajalla.
Ystävä pariskunta tykkäävät lasketella ja sanoivat et he lähtevät mäkeen ja meille jää Heinäsirkka jos ei lähdetä heidän mukaan. Lähettiin J:n kanssa kahdestaan Heinäsirkalla Sallaan minne on n.92km.

Päästiin lähtee 10 aikaa matkaan. Päiväreissua varten pakattiin mukaan lisä paita/takki, pipo, makkaraa, sinappia, tulentekovälineet, sytytyspaloja, paperia, Leatherman ja pari vesipulloa. Muuta ei kelkkaan mahtunut eikä haluttu ottaa reppua selkään.

Taas J usein sanoi että ajaisin ja jonkin verran ajoinkin, mutta tänään nautin enemmän kyydissä. Heinäsirkassa oli parempi ja pidempi penkki missä oli tosi hyvä istua vaikka J ajoikin enimmäkseen kovaa, mutta ajaa niin hyvin että pystyn vaan nauttia vauhdista rennosti.

Rukan päässä noin puolet matkasta oli vähän asutusta siellä täällä ja ajettiin välillä tien lähellä, mutta Sallan päässä ei ollut ristinsielua. Se oli mahtava fiilis kun maisemat oli niin kauniit ja aurinko paistoi. Alku matkasta tuuli kovasti ja satoi lunta. Myös loppu matkasta tuuli ja suo-osioilla oli kauniin näköistä kun tuuli pyöritteli lunta.

Pysähdyttiin matkalla sen verran että vaihdettiin kuskia ja otettiin muutama kuva. Matkaan meillä oli mennyt n.3h.
Ihan Sallan päässä pysähdyttiin kodalle paistamaan makkarat.

Käytiin tankkaamassa ja valmistauduttiin kotimatkaan, mökille. Respassa bensaa maksaessa alettiin juttelee erään kelkkailijan kanssa ja hän oli myös Ruka-Salla-Ruka päiväreissulla ja suunnitteli menevänsä takas itä-reittiä. Oli tullut myös länsi-reittiä. Respasta myös suositeltiin sitä koska sitä ajetaan vähemmän ja siksi voisi olla tasaisempi, vaikka vähän pidempi. Kertoi myös ettei sitä reittiä hoideta. Antoi kartan ja kertoi vähän reitistä.

Reittejä sinne tänne ja paniikki

Lähdettiin itä-reittiä ja kello oli n.15 mutta ajateltiin että vaikka reitti vähän pidempi niin keritään hyvin valoisaan aikaan mökille.

Yhdessä kohdassa lähdettiin väärään suuntaan ja kun oltiin tarpeeksi pitkään, yli 10km ajettu todella kapeaa polkua mikä oli vielä todella vuoristorataa trampoliinilla, niin alettiin miettiä et ollaankohan reitillä. Sillä polulla ei edes ollut mikään helppo kääntää kelkkaa ympäri. Ajettiin vielä hetki ja tultiin kodalle missä katottiin karttaa ja todettiin että ollaan ihan väärässä suunnassa 🙈. No ei kun takas samaa pomppusta reittiä, yhteensä n.20km sitä pätkää.

Päästiin reitille ja reitti oli hyvä. Hetken päästä loppui merkit mutta reittejä lähti sinne tänne. Lähdettiin yhtä ja todettiin hetken päästä ettei voi olla oikea. Käännyttiin ja hetken päästä tultiin y-haaraan ja pähkäiltiin että kummastas me tultiin. Vähän säikäytti kun tajus miten helppoa hävittää reitti keskellä tuntematonta metsää, mutta molemmat samaa mieltä reitistä ja päätettiin kääntyä seuraavasta toiselle reitille mikä oli aiemmin yksi meidän vaihtoehto.

Sitä ajettiin pitkän pätkää kun tajuttiin että se vaan pienenee ja näyttää siltä ettei siitä ole monikaan ajanu vähään aikaan. Päätettiin taaaas kääntyä… J käänsi kelkkaa edes takas, mutta ympärillä oli paljon lunta niin kelkka pakittaessa ”uppos” lumeen. Hienosti J sai kitkuteltua sen sieltä takas polulle, tietysti vähän autoin 💪

Päästiin tielle mikä ylitettiin joskus aikoja sitten. Tie oli aivan peilijäässä ja näki ettei sillä tiellä juurikaan kukaan aja.
Nyt alkoi huolestuttaa! Väsy alkoi painaa, ehkä vähän nälkäkin sekä se turhautuminen. Katoin ympärille ja aloin panikoimaan kun mietin että pitäisi lähteä taas tuonne erämaahan missä ei ole ristinsielua, mutta sitäkin enemmän menee kelkkareittejä ristiin rastiin.

Kello oli jo 17 ja mulla akku puhelimesta ihan finaalissa. J:llä oli onneksi enemmän. Sanoin etten lähde enää ettimään sitä oikeaa reittiä vaan lähen takas Sallaan. Päätettiin että mennään sinne koska siitä takas oli kunnon merkitty reitti.

Lähellä Sallaa mistä oli vasemmalle n.90km Rukalle ja oikealle 2km respaan mistä saisi jotain syötävää, niin päädyttiin syömään.

Saatiin syötävää ja sain puhelimen hetkeksi lataukseen. Edelleen panikoin koska kello jo paljon eikä keritä mökille ennen pimeetä. Vaikka sain vähän ladattua puhelinta niin pakkasessa se hyytyy pian eli jos jotain kävisi niin meillä ei ole millä soittaa apua. Entä minne me soitettaisiin apua kun mitään eikä ketään ole lähellä. Äsken jo sain tuntumaa valoisalla kuinka helposti olet eksyksissä kun poikkeat reitiltä. Tiesin myös että tuuli on pöllyttänyt lunta reitille eli reitti voi olla jostain kohdin vähän peitossa ja näetkö sitä pimeässä kun päivälläkin esim. jäällä välillä reittiä vaikea nähdä. Oon kuullu että noissa moottorikelkoissa on tosi hyvät valot, mut nyt sekään ei mua rauhoittanut. Eikä muisto SkippyDoon temppuiluista helpottanut koska nyt mietin vaan että jos Heinäsirkka hyytyy matkalle niin siellä sit ollaan pilkko pimeässä.


Osa merkeistä voi olla pimeällä aika vaikea nähdä, varsinkin jos ”heijastin” 
puuttuu roikkumasta.

Harmitti, vitutti ja pelotti! Halusin olla seikkailu henkinen ja lähteä takas mökille, mutta joku sisällä sanoi että liikaa riskejä. Onneksi J sanoi että ehkä olen oikeassa ja vuokrataan tupa. Sallatunturin tuvat omistaja (luultavasti) kuunteli tätä meidän pähkäilyä ja sanoi että antaa meille edullisemmin tuvan. Hintaan kuului petivaatteet, pyyhkeet, polttopuut ja oli sauna. Kiva ja siisti tupa!

Hyviä mökkivaihtoehtoja löytyy myös täältä.

J:n motto: mieluummin överit kuin vajarit ja minä rauhallisempi seikkailija ja balanssin hakija 😆. Onneksi me tasoitetaan toisiamme 💞

Kiitos Sallatunturin tuvat!!

3.Päivä, perjantai.
Takas Rukan mökille.

Aamulla palautettiin avain ja syötiin aamupala. Tankattiin vielä tankki täyteen ja matka jatkui kohti kotia möksälle. Pakkasta oli yli -20c mutta aurinko lämmitti niin että lähtiessä mittari näytti auringossa, suojaisassa paikassa +13c

Sää oli mitä mahtavin ja takas päin matka tuntui niin paljon lyhyemmältä.

Matkaa/ajoa yhteensä tuli Ruka-Salla-Ruka n.248km (1.pvä: 151,4km, 5,33min 2.pvä: 96,44 2,45min)

Mökille tultaessa meille oli laitettu sauna lämpenemään ja potut oli porisemassa 😍

Ystävät lähtivät Posion reitille Heinäsirkalla kun oltiin palattu takas. Iltapäivästä päikkäreiden jälkeen lähettiin vielä Rukan ympärysreitti heittää. Ystävät olivat hakenut aamulla SkippyDoon pajalta niin lähdettiin sillä ja sen jälkeen lähdettiin vielä ystäviä vastaan Posion reitille. Paras reitti tällä reissulla.

6.Päivä, lauantai.
Vielä vähän kerkee ennen kotiin lähtöä.

Suunnitelman mukaisesti ”siirrettiin” ystäväni kanssa kelkat Salelle missä kärry. Lähettiin Rukan ympärysreittiä pitkin mikä päättyy Salelle, koska se oli kivempi pätkä kuin teitä myöden, vaikkakin paljon pidempi.

1/3 matkasta tuli vastaan pitkä ja hyvin jyrkkämäki mikä oli hyvän leveä mutta ylhäältä ihan jäässä. Ei kun kaasu pohjaan ja piti toivoa parasta! Onneksi ystäväni jäi alas odottaa, eikä lähtenyt heti perään, sillä pääsin kyllä nyppylän päälle mutta kelkka pysähtyi siihen eikä saanut enää pitoa. Samassa tajuan että 250kg painava kelkka lähtee menee vauhdilla taakse päin vaikka painan kaasua pohjaan tai yritän painaa jarrua. Meni aika haipakkaa alas monta metriä, puoleen väliin mäkeä ennen ku taas sai pitoa. Toivoin vaan etten törmää ystävääni tai mihinkään muuhunkaan. Toivoin että ystäväni olisi laittanut pakin ja uskaltanut lähteä pakittaa alta pois.  Ja onneksi kelkka ei lähtenyt kääntyy sivuttain vaan sain pidettyä sen suorassa mäen suuntaisesti, nimittäin silloin oltais SkippyDoon kanssa tultu ehkä pyörien alas koko mäki. Miten paljon sitä kerkee miettiä niin lyhyessä ajassa!

Huh, pysähtyi! Mitäs nyt?! Rinne niin jyrkkä etten uskalla alkaa kääntää kelkkaa koska edelleen vaara et kelkka kaatuu kyljelleen. Ystäväni onneksi suht kaukana alhaalla et saattaisi ainakin selvitä pois alta. Katoin ympärille et pystyisinkö ajaa metsään missä turvallisempaa kääntää. Vai pitäisikö lähteä varovasti pakilla alas päin mutta edelleen vaara et kelkka lähtee luisuu ja kääntyy kyljelleen.

Kyllä sitä taas kerkesi miettiä pienessä ajassa vaikka mitä! Siinä miettiessä tuli pelastus ja nyppylän päälle oli tullu muutama kelkkailija ja onneksi sen näköisiä että heillä hieman enemmän kokemusta kuin meillä. Kolme kelkkailijaa tuli alas ja saivat parkkeerattua kelkkansa turvallisesti rinteeseen. Ensimmäinen tuli mun luo ja kikkailtiin hänet kelkkani selkään ja samalla painaen jarrua. Hän sai onneksi SkippyDoon turvallisesti nyppylän päälle ja toinen kelkkailija otti ystäväni Heinäsirkan haltuun sekä turvallisesti nyppylän päälle.

Jatkettiin matkaa mut heti tajusin ettei kaikki ole kunnossa. SkippyDoo kevyesti kolisi ja resonoi. Vieressä meni onneksi tie ja jatkettiin reittiä eteen päin toivoen että tulee kohta mistä päästään tielle koska nyt tällä kertaa meidän pitää soittaa miehet pelastaa meidät. Jaoin sijaintini J:lle ja he navigoi meidän luokse sen avulla. Ei uskallettu lähteä pidemmälle koska jos kelkka myöhemmin vaikka hajoaa niin silloin ollaan keskellä metsäreittiä ja Salelle vielä 2/3 osa matkaa.

J tuli ja kävi ajaa SkippyDoota eikä huomannut mitään kolinaa. Päätettiin että J lähtee sillä Salelle ja mä otan Heinäsirkan. Salella helpompi siirtää kelkat kärryyn. Ystävä pariskunta tuli autolla Salelle.

Kelkkojen palautus Oulussa

Jännitti aika paljon mitä omistaja sanoo kun testaa SkippyDoota ja tutkii mikä siihen tuli. Taas rauhoitteli ettei siinä mitään vakavaa voinut olla ja pian selvisi että kelkka saatiin kuntoon kun vaihtoi variaattorin hihnan.

Mietin jo mielessä että mulla ja SkippyDoolla ei tainnut oikein kemiat kolahtaa ja omistaja sitä mieltä ettei mun takia uskalla enää lainata, ainakaan mitään sportti kelkkoja. Mutta kaikesta huolimatta pahoitteli että näin sattui käymään eikä mikään meistä johtuvaa. Oli iloinen että me oltiin onnellisia kun päästiin hurjastelee näin mahtavilla moottorikelkoilla. Lupasi vielä jatkossakin lainata/vuokrata kelkkoja 😄

Katsoi kelkan tiedosta että sillä oli ajettu 183km/h. Itse oli ajanut 189km/h parhaimmillaan. J oli siis päässyt leikkimään kunnolla 😅


Seuraavan reissun kelkat 🤔

Miten paljon rahaa meni:

Rahaa meni neljältä hengeltä n.2750€ yhteensä.

  • mökki, Rukan pohjois puolella
  • kelkat
  • ruuat
  • juomat
  • polttoaineet
    Saatiin HUS:in mökki  ja kelkat halvemmalla kavereiden kautta.

+Sallan reissu J:n kanssa:
Tupa 120€ + ruuat + juomat = vajaa 200€

Eihän me muuta oikein keretty kuin moottorikelkkailla


Mulla tuli 480-490km moottorikelkan kyydissä/ajoa eli n.16,5h 

Aamulla herättiin aina rauhassa ja syötiin hyvä aamupala. Alkuillasta oltiin mökillä ja tehtiin hyvää ruokaa yhdessä, saunottiin, polteltiin takkaa ja muutamat lasit viiniä ja Minttukaakaota sekä ihanasta seurasta nautittiin 😍

Lue täältä Ahvenanmaa seikkailusta.

*Tämä postaus sisältää affiliatelinkkejä. Mikäli päädyt ostamaan tuotteen affiliatelinkkini kautta, saan siitä rahallisen komission. Komission avulla ylläpidän tätä blogia. Linkin klikkaaminen ei aiheuta sinulle kuluja eikä minulle tuloja, joten voit rauhassa tutustua tuotteisiin ja miettiä ostopäätöstäsi. Suosittelen vain niitä tuotteita, joita olen itse käyttänyt tai käytän parhaillaan. Mielipiteet tuotteista ovat 100% omiani.

Julkaistu

Aina ei tarvii olla kivaa. Joskus saa ärsyttää.

||Tämä postaus sisältää affiliatelinkkejä ||

Ihana luonto, ihana aurinko, ihanaa tekemistä, ihana seura, ihana kevät…. mutta aina ei voi olla näin eikä tarvii olla!

Tänään ei ollut mun päivä vaikka luonnossa, auringossa, seurassa ja kevään tulossa ollut mitään vikaa, päin vastoin, nehän oli täydelliset ☀️❤️

Aina ei tarvii olla kivaa. Joskus saa ärsyttää.

Aivan täydellinen aamu kun nukuttiin pitkään ja herättiin ihanaan auringon paisteeseen. Nautittiin rauhallisesta aamusta kahvia juoden ja suunnitellen terassin lasitusta samalla odotellen että aurinko lämmittää enemmän ilmaa ja  lähetään Oittaalle hiihtää.

Tiedettiin että ladut on jäätynyt ja liukkaat sekä ettei meillä ole mitään voiteita kun sellaisia ei osata käyttää. Meille se ei ole niin nökönuukaa, varsinkaan mulle kun en tiiä niistä yhtään mitään niin ei ole mitään vertailuakaan.

Mulle tämä kerta taitaa olla viides ”oikea” hiihto kerta, koska kotikaupungissa Hangossa en hiihtänyt. Luisteltiin kyllä. Tyttöjeni kanssa olen käynyt hiihtämässä vähän pelloilla kun he olivat pieniä, mutta sitä ei niinkään voi verrata ”kunnon” hiihtoon 😆

Tänä vuonna ollaan käyty kolmesti hiihtämässä. Eka kerta nyt meni jotenkin ja toisella kerralla pääsin jyvälle hiihtämisestä ja tykkäsin siitä kovasti, mutta tänään…
Vaikka tiesin että on liukasta ja lipsuu niin olin asennoitunut siihen.

Katottiin kartasta että lähetään hiihtää Pirttimäelle että siitä tulee ihan kohtalainen lenkki. Suksi lipsui heti ja pikkusen jo ärsytti. Päättäväisesti vaan mietin sitä tekniikkaa minkä löysin edellisellä kerralla ja odottelin että kyllä se sieltä löytyy kun vähän pääsen vauhtiin.

J oli tapansa mukaan iloinen ja positiivinen. Nautti auringosta ja siitä kun suksi liukui. Joo, liukui mullakin vaikka ei yhtään niin hyvin kun J:llä, eikä sillä väliä mutta se lipsuminen 😡 Vasempaan nivuseen alkoi lipsuminen tuntuu jo heti alku matkasta ikävältä, vähän kuin olis venähtänyt. Keskityin enemmän lihaksiin… ”jännitä ala vatsaa, reisiä ja peppua ettei lipsu niin paljoa… keskity, keskity, keskity… iske kunnolla sauvat jäähileeseen ja lyki käsillä et nivunen saa levätä… hitto taas unohdin keskittyä reisiin ja taas sattui… ja ne kädet… eikö niistä enempää löydy voimaa…” 3km kohdalla tuuli niin että vähän tuntui korvissa ja sekin v*****i!

Seikkailuun kuin seikkailuun:
Partioaitta on ulkoilun ja retkeilyn erikoisliike, joka on inspiroinut ihmisiä ulos jo vuodesta 1928.

Ihanat, jäätyneet mäet

Onneksi tuuli ja korvien vihlonta loppui nopeasti ja siihen ei mennyt enää energiaa.
Aina kun tuli kyltti ”vaativa lasku” niin otin sukset pois ja kävelin mäen alas. Vaikka olin just edellisellä kerralla oppinut tulee ne mäetkin jotenkin alas, niin tänään ei ollut sellainen fiilis sekä ne mäet oli niin liukkaita. Ja niinhän sitä mentiin kerran mukkelis jopa helpommassakin mäessä 😤

Välillä jo mietin että käännyn takasin päin mutta joku sai mut jatkamaan ja 1km ennen Pirttimäkeä J sanoi että kyllä me nyt mennään sinne asti kun näin pitkällä ollaan. Ajattelin että siellä ainakin vähän levähdän ja toivoin että saan vettä.

Pirttimäen levähdys ja vesi teki ihmeitä

Levähdys ja vesi teki hyvää. Vaikka se oli vain vettä niin tuntui että ihan kuin olisin juonut lasin viiniä 😄 V******s loppui ja oli aika mahtava fiilis kun päätin et nautin tästä ilmasta ja hiihdän sitä nopeutta kun hyvältä tuntuu ilman että mietin mitään tekniikoita, lykin vaan!

Välillä jopa tekniikkakin taas löytyi ja oli ihan kiva hiihtää. Siihen vaikutti myös se että Pirttimäen päässä oli ladut paremmin hiihdettävissä koska kun lähestyttiin Oittaata niin taas alkoi vähän ärsyttää, lipsua enemmän ja nivusta särkee enemmän. Silti päätin etten enempää ärsyynny ja matka jatkui rauhallisesti loppuun asti auringosta nauttien. Yhtään kuvaa ei tullut tällä reissulla otettua kumminkaan 😁


Tämä kuva on edelliseltä kerralta kun tekniikka löytyi 😁

Tulipahan reippailtua ja ulkoiltua ihanassa säässä pari tuntia ☀️

Tämän linkin kautta pääset testaamaan Storyteliä maksutta 14 päivän ajan, jos et ole kokeillut Storyteliä aiemmin. Kokeilujakson aikana saa kuunnella ja lukea rajattomasti kirjoja. Etu koskee vain uusia Storytelin asiakkaita. Storytelin tilaus ei ole sitova ja sen voi lopettaa milloin haluaa. Ilmaisen kokeilujakson jälkeen tilaus jatkuu automaattisesti hintaan 16,99 € / kk

 

*Tämä postaus sisältää affiliatelinkkejä. Mikäli päädyt ostamaan tuotteen affiliatelinkkini kautta, saan siitä rahallisen komission. Komission avulla ylläpidän tätä blogia. Linkin klikkaaminen ei aiheuta sinulle kuluja eikä minulle tuloja, joten voit rauhassa tutustua tuotteisiin ja miettiä ostopäätöstäsi. Suosittelen vain niitä tuotteita, joita olen itse käyttänyt tai käytän parhaillaan. Mielipiteet tuotteista ovat 100% omiani.

Julkaistu

Ihanan piristävä miniloma Ahvenanmaalla, pyöräilyä vetten päällä

||Tämä postaus sisältää affiliatelinkin||

Otetaan välillä extempore irtiottoja, minilomia kun molemmilla on muutama yhteinen vapaapäivä. Ja useimmiten niihin liittyy liikkuminen luonnossa. Ne piristää kummasti ja nähdään uusia paikkoja.

Ahvananmaa ei tällä kertaa ole uusi paikka meille, mutta koettiin taas uusi seikkailu 😄

Ihanan piristävä miniloma Ahvenanmaalla, pyöräilyä vetten päällä

Lähdettiin töitten jälkeen kohti Ålandia pakulla koska otettiin pyörät mukaan. Mennessä aurinko paistoi ja lämmitti niin ihanasti. Olisipa koko reissu yhtä ihanaa auringon paistetta.

Päästiin ajoissa lautalle eli ihan aikataulun mukaan paitsi että aikataulussa oli kellon ajan perässä pieni 1 mikä tarkoitti ettei tähän vuoden aikaa lautta kulje eli jouduimme odottaa seuraavan lautan lähtöä yli 3h. Ihana henkilökunta päästivät meidät silti lautalle odottelee.


Nautittiin auringosta ja otettiin pikku päikkärit samalla kun odotettiin lautan lähtöä

Seuraavana aamuna ilma ei ollut mitä mahtavin koska aurinko ei paistanut, mutta muuten sää oli hyvä pyöräilyyn.

Jään päällä näytti olevan lunta jonkun verran, mutta päätettiin lähteä jäitä pitkin kauppaan. Alkuun vähän asia jännitti, mutta varustauduttiin ja otettiin naskalit sekä molemmille köydet. Tällä kertaa ei pakattu reppuun, tiiviiseen muovipussiin vaatekerrastoa mikä olisi kyllä todella suotavaa. Ja eihän me missään ihan avomerellä mennä vaan ympärillä on tosi paljon saaria ja päätettiin että ajetaan lähellä rantoja.

Merellä suunnistaminen

Lähdettiin mökin rannasta kohti kahta mastoa mitkä näkyi erittäin hyvin ja niiden lähellä olisi kauppa. Pitkän matkaa ne näkyikin hyvin, mutta kiersimme yhden pienen saaren vasemmalta puolen koska toisella puolella oli epäilyttävä kohta mitä ei lähdetty ylittämään. Tämä pieni lenkki muutti jotenkin meidän suuntavaistoa vaikka lähdettiin saaren jälkeen heti oikealle takasin alkuperäiselle reitille. Myös mastot oli hävinnyt, mutta jatkettiin vaan matkaa.

Oltiin jo hetki pyöräilty kun katsottiin Google maps:ista vähän suuntaa koska mastoja ei vieläkään näkynyt. Olimme tullut pitkän matkaa liikaa vasemmalle ja kaupan ohi 😆. Päätimme rantautua ja mennä takaisin päin tietä pitkin.


Kauppa merkitty x karttaan

Lähdimme taas kaupan pihasta jäille ja nyt oli helpompaa jotenkin suunnistaa koska tiedettiin että mökille ei ole pitkä matka ja meidän on mentävä ihan vasenta reunaa. Myös välillä nähtiin vasemmalla tie ja tutut sillat mistä tiedettiin olevan reitillä.
Aina ei päästy menee ihan lähellä tietä tai siltaa koska muutamissa kohdissa oli virtauksia mitkä oli kierrettävä kunnolla.

Sähköpyörät

Vaikka tullessa oli varmempi olo et löydetään helposti mökille takas niin silti oli aika kiva fiilis kun löydettiin meidän pyörän jäljet 😄
Toisaaltaan mitään hätää ei ole jos jommalla kummalla on akkua puhelimessa…. sekä mielellään molemmilla myös pyörässä koska jäällä, minkä päällä on lunta (tämä oli jotenkin kovaa) on aika raskasta polkea, mutta sähkö avustaa niin paljon että matka taittuu hyvin 💪

Meillä molemmilla on hyvät sähkömaastopyörät ja hyvät akut (J:llä Shimanon ja mulla Yamaha) mutta J:llä hupenee huomattavasti nopeammin akku näin talvella kuin mulla. Mulla meni Sarvikuonon poikasen kanssa (mun pyörä 😉) koko tämän päivän reissun aikana n. puolet akusta kun J:llä loppui akku loppu matkasta ja sillä tuli hieman raskaampi viimeinen  vajaa kilometri 😬 J oli mennyt koko reissun muutenkin pienemmällä avustuksella että akku kestäisi koko reissun.

Seuraavana päivänä J:n akku kesti paljon paremmin ja meillä meni melkein yhtä paljon akkua… tosin mä taisin ”huijata” vähän enemmän… koko ajan 🙈 Välillä näinkin päin koska joskus se on ollut toisin päin 😅

 
J:n pyörä on Canyon ja mulla Haibike Sduro

Oon todella tyytyväinen ollut tähän pyörään vaikka alkuun olin vastaan sähköpyoriä, jo ihan niiden hinnan takia, mutta joudun kyllä nyt myöntymään ja olen ihastunut mun Duroon eli Sarvikuonon poikaseen 🤎

Mun pienen koon takia oli todella vaikea löytää sopivaa ja hyvää, mutta jo se kertoo että tämä on sopiva koska mulla ei puudu kädet. Ekan kerran pari vuotta sitten olin maastopyöräilemässä laina pyörällä niin mun kädet puutui melkein heti koska jouduin olemaan liian etukenossa ja paino oli liikaa edessä tangon päällä eli se oli liian kaukana, enkä saanut hyvää asentoa.

Taas pukeutumisen  vaikeus

Nyt puettiin aika normisti mitä tänä talvena ollaan puettu, mutta otin huomioon että merellä ja yleensäkin Ahvenanmaalla tulee eli takki oli tuulen ja veden kestävä.

Nyt ongelmana oli hanskat. Ne on aika tyköistuvat ja hanskan suu aika tiukka vaikka siinä on tarrakiinnitys. Myös takin hiha on tiukka ja siksi nämä ei mennyt mitenkään yhteen eli päällekkäin. Onneksi tulee kesä ja pukeutuminen helpottuu 😁 vaikka on talvellakin, varsinkin tänä talvena, ollut todella mahtavaa liikkua!

Jatkossa mietin millaiset olisi oikeanlaiset hanskat, mitkä ei ole vaikea pukea ja/tai riisua kun pitäisi esim. ottaa esiin puhelin et voi kuvata tai katsoa karttaa. Tämän takia jää käyttämättä app:ejä mitkä auttaisi suunnistamisessa… ehkä koska en ole vielä kunnolla talven takia päässyt taas opiskelee lisää. Kesällä kerkesin vain vähän tutustuu eri app:eihin. 

Scandinavian Outdoor: Suomalainen ulkoilun asiantuntija jo vuodesta 1970 (*)

Suunnittelu ja suunnistaminen

Merellä muutenkin liikkuessa yritän pistää merkille mökkejä tai muita huomattavia asioita suunnistamisen takia. Saatan ottaa kuvan rannasta (kuva mereltä päin kun ollaan jo lähdetty vähän matkaa) mistä lähetään tai jostain muusta esim. Lofooteilla otin kuvan vuorista, rannan takana olevista, kun oltiin lähdetty rannasta jotta on helpompi suunnistaa takas päin. Ja katsoin välillä taakse päin, että tiesin miten kauas ne vuoret näkyy. Näin oli helppoa takasin päin tullessa suunnistaa vuoria kohti ja tiedettiin löytävämme oikean rannan. Mereltä katsottuna välillä kaikki näyttää niin samanlaiselta.

Ahvenanmaalla on paljon saaria ja mulle niin tuntemattomia vielä että olen ihan pihalla siellä. Ja vaikeaksi tekee myös se ettei siellä ole montaa mökkiä niin on vaikea laittaa mieleen että minkä saaren ohi ollaan menty kun kaikki näyttää samanlaiselta.
Pyöräillessä etsin myös siksi mökkejä, että jos satuttaisiin tippumaan mereen ja päästä sieltä ylös, niin missä olisi lähin mökki mihin mentäisiin lämmittelemään ja hakeemaan apua.

Hyvä muistaa:

  • kerrospukeutuminen
  • naskali
  • köysi
  • pelastusliivit (ei yhtään liioiteltua)
  • vesitiiviiseen pussiin vaihtovaatteet
  • mennä peräkkäin, ei liian lähekkäin
  • lähellä rantoja
  • varo railoja
  • paksun lumen alla voi olla heikko jää
  • katso ympärille sekä taaksesi ja pistä mieleen asioita mitkä auttaa suunnistamaan takas tullessa (jos olet tulossa takas samaa reittiä)

IHANAA KEVÄÄN ODOTUSTA ☀️

*Tämä postaus sisältää affiliatelinkkejä. Mikäli päädyt ostamaan tuotteen affiliatelinkkini kautta, saan siitä rahallisen komission. Komission avulla ylläpidän tätä blogia. Linkin klikkaaminen ei aiheuta sinulle kuluja eikä minulle tuloja, joten voit rauhassa tutustua tuotteisiin ja miettiä ostopäätöstäsi. Suosittelen vain niitä tuotteita, joita olen itse käyttänyt tai käytän parhaillaan. Mielipiteet tuotteista ovat 100% omiani.

Julkaistu

Löydettiin uusi ja ihana talviaktiviteetti, retkiluistelu

Ollaan saatu nauttia ihanasta talvesta tänä vuonna ja olen kokenut niin paljon! En olisi uskonut että voisin nauttia talvestakin näin paljon.
Ollaan käyty maastopyöräilee, hiihdetty, luisteltu ja kävelty metsässä.
Nautittu todella paljon kauniista talvisista maisemista sekä pakkasista!

Löydettiin uusi ja ihana talviaktiviteetti, retkiluistelu

Retkiluistelu vei mukanaan.
Ollaan mietitty jo aiemmin että pitää kokeilla retkiluistelua ja Järvisydämessä oli tarkoitus ekan kerran kokeilla, mutta liian kovat pakkaset yllätti eikä päästy.
Nyt tuttava pariskunta pyysi meidät mukaan koska aavistelivat että lähdetään mielellään kokeilee jotain uutta ja ehkä saatetaan tykästyä 😄

Ollaan katsottu luistimia ja niitä on löytynyt erilaisia. Kun niistä ei ole mitään kokemusta aiemmin niin ei olla osattu päättää millaiset olisi hyvä meille.
Saatiin lainaksi ensin ja täältä pääset lukemaan siitä säätämisestä ennen kun päästiin meidän varsinaiseen seikkailuun, ummikkona kun lähdettiin suunnittelemaan 😂

Seikkailu alkakoon

Pakkasta aamulla oli juuri sopivasti noin -6 astetta eikä tuullut yhtään. Aurinko tosin pysyi enimmäkseen pilvien takana, mutta se ei haitannut.

Pakattiin eväät ja varavaatetta päivärinkkoihin. Sovimme että me tuomme alkuruoan. Pakkasimme mukaan lämpimän sosekeiton ja alkuleivät sekä juotavat, kaakaon ja minttua lisälämmikkeeksi.
Ystävämme pakkasi pääruuan, kanaa ja kasviksia sekä jälkkärit.
Heillä oli myös pora mukana jotta voimme mitata jään paksuuden sekä köyttä. Pilkisti repusta myös muutakin… kuoharipullo 😄

Suvisaari

Lähdimme Suvisaaresta. Parkkipaikka oli ihan täynnä ja jouduimme odottaa n.15min jotta saimme autot parkkiin.
Myös jäällä oli moni muukin luistelemassa mutta hyvin sinne sekaan mahtui ja meidän oli tarkoitus mennä baana päähän mistä lähdimme ”isommille merille”. Siellä mitattiin ensimmäisen kerran jään paksuus ja se oli n.20cm.

Kun päästiin baana päähän ja jäinen meri aukeni niin tuli aika mahtava fiilis! Siellä täällä enää näkyi muutamia ihmisiä ja jääpurjehtijoita alkuun, mutta nekin väheni kun lähdettiin luistelee Kirkkonummelle päin. 

Nyt ei enää niin kiristänyt säärtäkään ja jotenkin itsestään alkoi tekniikkakin löytymään sekä vauhti. Myös sauvat ei enää tuntunu olevan edessä. Siellä vaan meni ja nautti kaikesta!

Kirkkonummen puolella mitattiin toisen kerran jään paksuus ja se yllätti, se oli n.30cm paksu.

Ruokailu

Pysähdyttiin tekee tulet Rövaren saareen (muistaakseni) missä syötiin hyvin. Oli alkuruoka, pääruoka ja jälkkärit.
Ulkona syömisessä on vain se ongelma kun on hikoillut niin herkästi tulee kylmä vaikka pukee lisävaatetta. Pitäisi vaihtaa melkein alimmainen paita kuivaan koska jos ei vaihda hikistä kuivaan niin se alkaa kylmäämään siellä alla. Menee aikaa kun laitetaan tulet ja kaivetaan eväät esille. Vielä pitäisi odotella sopivaa hiillosta, mitä nyt nälkäisenä ei maltettu ja siksi vähän ruuat paloi, mutta silti maistui!

Oltiin just saatu syötyä ja olisi ollut sopiva hiillos kun paikalle tuli seuraavat retkeilijät. He saivat kuulemma täydellisen päivän koska heilläkin hyvä retkiluistelu reissu edessä ja vielä pääsivät sopiville hiilloksille 😄

Luistimista

Tämä ei ollutkaan ihan helppo juttu vaikka lainasimme J:n kanssa retkiluistimet. Meillä oli luistin missä siteet niin kuin hiihtosuksissakin ja siteisiin sopi SNS monot. Meidän omat monot oli väärät vaikka ne oli SNS mutta niiden pohjassa ei ollut kahta ”rautaa”. Saatiin sitten lainattua ihan viime tinkaan myös minulle monot ja niin meillä molemmilla oli monot mitkä oli hieman isot mutta ainakin päästiin luistelee.


Huomaa pohjassa kaksi rautaa

Kuultiin että olisi vielä paria eri vaihtoehtoja eli luistelu- ja perinteiset monot. Luistelumono olisi tukevampi kuin perinteinen.


Luistelumono

Meillä oli siis nämä perinteiset minkä takia nilkat väsyi ja heti alkumetreillä mulla alkoi myös säärissä tuntumaan ikävältä. Siihen kyllä vaikutti se että en ollut ennen luistellut tälläisillä luistimilla ja alkuun oli opettelua. Myöhemmin onneksi alkoi sujumaan ja myös vähän helpotti tai unohdin kiristyksen. Tietysti myös rentouduin kun aloin tajuamaan tekniikkaa.

Nuotiopaikalle tuli ryhmä joilla oli toisenlaiset luistimet. Heillä oli terät missä oli kahdet remmit/kiinnitykset ja niihin meni vaelluskengät. He kehuivat tätä vaihtoehtoa koska saattavat retkillänsä myös vaeltaa/kävellä matkoja ja vaelluskengillä se on paljon helpompaa kuin monoilla. Huomasin että monot oli aika liukkaat myös ilman teriä.

Vaihtoehtoja löytyy! Ja myös hyvin eri hintaisia. Luistimiin, siteisiin ja monoihin saa helposti menemään useamman satasen. Ja sitten olisi vielä sauvat, mistä en tiedä oikein mitään. Itellä oli ihan normaali hiihtosauvat, mutta niillä ei saanut oikein ”pitoa” jäästä mutta sopivasti nekin auttoi matkan taitossa.

Täältä löytyy kokeneemmalta enemmän tietoa.

Suosittelen kokeilemaan!

Mitä luonnon jäille mukaan?

Halpa henkivakuutus on tietysti naskali, mutta hyvä olla mukana myös köyttä sekä varavaatteet pakattuna vesitiiviiseen pussiin.
Katso myös video sekä lue artikkeli.

Railoja kannattaa varoa ettei terä mene niihin.

Nautitaan vielä ihanasta kevät talvesta ☀️

Julkaistu

Talvi urheilu, somet ja blogit

Miten talviurheilu, somet ja blogit liittyy yhteen?
Oon usein talvella kuullut kuinka jotkut retkiluistelee, jopa työmatkoja ja olen pitänyt tätä jotenkin ”pro-talviurheilu-tyyppien” juttuna, enkä meidän ”tavallisten” liikkujoiden  juttuna.

Talviurheilu, somet ja blogit

Retkiluistelu

Ennen nämä oli vaan kuultua juttua, mutta tänä päivänä voidaan jakaa kokemuksia ja ottaa inspiraatioita muiden some jutuista ja huomata että ei se olekaan niin pro-meininkiä, me tavallisetkin voimme tehdä sitä.

Tänä päivänä kumminkin kuulee ja näkee somessa paljon enemmän ihan lähellä olevien ystävien käyvän esim. retkiluistelemassa.
Kiitos some-kanavien ja ihanien blogien! Saadaan nähdä ihania Facebook-päivityksiä ja kokea että miksikäs ei itsekin voisi kokeilla…

Mutta ne varusteet?? Minkälaiset, mistä, mitä maksaa…?
Tästäkin saan kiittää taas somea! Some on täynnä vaikka mitä ja täältä löydät minun vinkit: Uusi ja ihana talviaktiviteetti

Laitoin kyselyn jotta saisimme ensin testata ennen kuin ostetaan omat, sillä retkiluistimia, siteitä, monoja ym. oli niin paljon että pää meni sekaisin ja ne myös maksoi, jopa käytettynä paljon.

Ja niin löytyi erittäin läheltä lainaksi luistimet. J:n siskon perheellä on niin paljon juttuja mitä ollaan saatu lainata. Esim. edelleen lainataan heidä Trangiaa kun lähdetään reissuun 🙈 (Tästä ihan valtavan iso kiitos!!!). Heiltä saatiin J:lle luistimet ja hyvä ystäväni heti tarjosi mulle luistimiaan.

Alkoi seuraava säätö eli monot?! Sopiiko meidän monot jos siteessä lukee NSN sekä monoissa mut näyttää ettei luistimet oikein istu?!

Edellisenä iltana alkoi kova viesti-rumba ennen sovittua seikkailua. Oltiin sovittu tuttava pariskunnan kanssa jo kunnon seikkailu merellä ja eväätkin oli hankittu sekä retkikeitto oli porisemassa hellalla kun minulle tuli viesti että ”Noilla monoilla voi olla hieman vaikea luistella” kun olin laittanut kuvan missä mono ei ehkä ihan istunut siteisiin.

Kaverini vielä klo:21 jälkeen toi omat (perinteiset) sekä miehensä (luistelu) monot vaikka ne oli liian isot mulle, jotta saan testata ja että päästään testaamaan retkiluistelua.
Heillekin oli tärkeää että päästään testaamaan ja koska oltiin suunniteltu jo kunnon seikkailu 😄
IHANAT YSTÄVÄT❣️

Taas mentiin kokeilussa sekä seikkailun suunnittelussa vähän kuin J:n tyylillä eli ”mieluummin överit kuin vajarit” vaikka toisen parin kanssa yhdessä tätä oltiin suunniteltu. Mutta toisen parin ”puikoissa” on kantajani Eukon kannossa joka on 6 kertainen MM-mestari .
Yhdessä voitettu MM-hopeaa 2019, ja sen lisäksi muutama kulta mitali tullut maailmalta esim. Kiinasta 🤩 
Vuonna 2022 voitettiin Eukonkannon MM-kisat!
YouTube voittajaparin haastattelu.

Lähettiin heti hieman pidemmälle reissulle ja kunnon eväät oli tarkoitus pakata mukaan sekä vaatetta mitä lisätään päälle kun leiriydytään johonkin saareen.

Seikkailu alkakoon 👊

Julkaistu

Mitä pukea päälle talvella?

Ikuinen ongelma et mitä pukea päälle talvella?  Ite kun oon aika vilukissa ja inhoon kosteeta ja kylmää ilmaa, mut silti olis ihana liikkua luonnossa. Sanotaan et se on pukeutumisesta kiinni… nii’i, mut mikä on se riittävä ja oikea varustus? Ite helposti oon pukemassa liikaa ja sitten on vaikea liikkua kun on ihan tönkkö vaatteista.

Välillä talvet on kosteita, lumettomia, plussa kelejä tai sit tälläisiä kuin vuonna 2021, pakkasta jopa yli -20˚c ja paljon lunta.
Löytyisikö sellaiset vaatteet mitkä menisi joka kelillä? 🤔 Ehkä…

Mitä pukea päälle talvella?

Välillä on kiva hipelöidä urheiluliikkeessä erilaisia vaatteita ja tulee fiilis et tarvitsisin kaikenlaista ja joka lajille omat varusteet. Mutta entä sitten kun lähdet reissuun missä olis tarkoitus tehdä kaikenlaista ja pitäisi pakata myös kaikenlaista mukaan? No, niinhän sitä tietysti välillä tarvitseekin, varsinkin jos ei ole pesu mahdollisuutta niin silloin pakattava enemmän vaatetta mukaan. Ite oon todennut et jos on parit hyvät niin niillä pärjää lajissa kuin lajissa sekä säällä kuin säällä eikä tarvitse pakata liikaa mukaan 😄

Jos on pakkasta niin on myös kuivaa ja silloin ei tarvitse ottaa huomioon että vaatteiden on kestettävä kosteutta, niin kuin yleensä Suomessa. Kovalla pakkasella olen pukenut normaalit talvivaatteet (jopa pyöräilemiseen) toppahousut ja -takin sekä viimeksi oli ihan Lapin-lapaset minkä alla sormikkaat sekä kenkinä oli varrelliset vaelluskengät. Alla ollut joko lämmin kerrasto tai todella kovalla pakkasella kerrasto ja vielä fleeceä.

Pakkasella pyöräillessä on ongelmana yleensä sormet ja varpaat. J sai joululahjaksi pyöräily hanskat mitkä totesi hyväksi niin kävin ostamassa samanlaiset. Lämpimät ovat, mutta moni sanoo ettei niissä ole pitoa ym. mut meille aloittelijoille hyvät koska ei ole muunlaista kokemusta muista hanskoista eli ne on hyvät hanskat meille 😄

Täältä pääset lukee meidän ensimmäisestä talvisesta pyöräilyreissusta.

Harvemmin meillä pakkasta yli -20°c. Suomessa sää enemmän lähempänä 0°c ja kosteutta sekä tuulista, ainakin täällä etelässä, lähellä merta. Enemmän tarvitaan veden ja tuulen kestävää vaatetusta. Siksi oon suosinut että on yhdet veden ja tuulen kestävät takki ja housut sekä kengät ja hanskat. Lisäksi ne on oltava joustavia, kevyitä ja hyvä jos menee pieneen tilaan. Nämä menevät melkein minä vuoden aikana ja millä kelillä vaan 😄. Niiden alle kesällä kevyttä vaatetusta ja kylmemmillä keleillä sen mukaan että tarkenee, välillä jopa kevyt toppatakki ollut alla.

Talvella katon kylmissäni usein pyöräilijöitä, hiihtäjiä ja muita jotka näyttää menevän trikoissa pakkasella ja sit kun ite lähdössä ulkoilee niin haluisin vetää toppavaatetuksen. Itekin hankin yhdet talvijuoksutrikoot mitkä on kyllä ihmeen lämpimät. Pitää aina muistuttaa itteään että kun liikkuu niin tulee lämmin ja siksi pärjää aika vähällä vaatetuksella. Ja meillä usein repussa toinen takki ja/tai paita mukana varalta jos pysähdytään vaikka evästämään niin saadaan vaihdettua kuivaa päälle tai lisättyä takki lämmikkeeksi koska aina tulee kylmä kun pysähtyy.
Paleleminen on kurjaa!

Lue myös mitä pakataan mukaan vaellukselle tästä.

Julkaistu

Kun pakkanen lauhtui

Melkein viikon verran oli -20˚c kieppeillä pakkanen. Kun pakkanen lauhtui, päästiin taas pyöräilemään sekä pikku miesten kanssa lenkkeilemään Meikoon.
Luonto on niin kaunis! En malttaisi lähteä kotiin vaikka nälkä kurnii tai kello tikittää ja pitäisi lähteä töihin pikapuoliin.

Kun pakkanen lauhtui

Kyllähän -20˚c pakkasessa pystyy ulkoilemaan, mutta pyöräilemään ei olla lähetty kun sormet ja varpaat jäätyy niin helposti eikä pikku miehet anna pukea takkeja saati sitten tossuja niin heidän kanssa tehty vain muutaman minuutin pissa-kakka lenkkejä -20˚c pakkasilla. Mutta nyt päästiin nauttimaan maisemista ja siitä ihanasta rauhasta mikä luonnossa on.

Maastopyöräily ja lumi

Kyseltiin jo edellisenä iltana Facebook, maastopyörä ryhmästä olisiko Kirkkonummella tai lähettyvillä polkuja maastopyörille, mutta aika hiljaista oli niin lähettiin vaan Meikoon kattoo tilannetta.
Ollaan kesällä löydetty sellainen hyvä lenkki polkujuoksuun ja pikku miesten kanssa lenkkeilyyn, missä on osaksi hiekkatietä ja sopivasti polkuja. Ajateltiin lähteä nyt katsomaan et josko sen pääsisi ainakin osaksi pyörällä.

Heti tuli vastaan kaatuneita puita mitkä hidasti matkaa ja kun päästiin varsinaiselle polulle niin se oli liian pehmeää lunta, ei tarpeeksi tamppaantunutta. Upottiin lumeen tai lumi vietti pyörää sinne tänne. Meni enimmäkseen talutukseksi 😏Mutta maisemat oli niin uskomattoman kauniita että ei harmittanut alkuun ollenkaan!

Ilmoitin hetken päästä J:lle ettei tästä tuu mitään ja vien Sarvikuonon poikasen (mun Duro pyörä) autoon ja lähen kävellen reitille. J sanoi että sit mennään yhdessä et kyllä me vielä keritään pyöräilee 🤍 Vähän jo harmitti että annoin periksi ehkä liian helposti.

Autolle päin mentäessä lähti ylös vasemmalle paremmin tampattu polku mitä kumminkin päätettiin vielä lähtee kokeilee. Olin silläkin polulla koko ajan lumipenkassa 🙈 Tultiin nuotiopaikalle missä toiset retkeilijät kertoi että polku tulee kapenemaan mutta on hyvin tamppaantunut. Nyt jo olin koko ajan lumipenkassa niin enhän mä pysy polulla jos jatketaan matkaa 🙄

Ensimmäinen Duron, Sarvikuonon poikasen ja Viola romuluinen-kaunottaren seikkailu tässä.

Ja taas J oli ymmärtäväinen ja käännyttiin autolle päin. Nyt muistutti mua että pitää muistaa katsoa eteen päin eikä alas polkua, niin kuin pitkospuillakin. No niinhän se pyöräily helpottui kummasti ja mua alkoi vielä enemmän harmittaa kun luovutin taas ja meidän pyöräilyt meni mönkään 😔
Autolle kun päästiin niin lähettiin siitä vielä eteen päin kattelee lähimaaston hiekkateitä ja loppujen lopuksi saatiin n.1,5h kiva happihyppely-pyöräily.

Eihän se niin helppoa ole ajella autollakaan pehmeässä lumessa tai liian kaposilla teillä…

J:n Viola romuluinen-kaunotar

Itsevarmuus-itsesuojeluvaisto

Huomaan että on paljon itsevarmuutta vaikka mihin mutta kyllä lasten sekä vanhenemisen myötä tullut tuota itsesuojeluvaistoakin mikä tekee musta hieman varovaisen… mikä välillä ärsyttää.
Oon tullut kumminkin siihen tulokseen maastopyöräilyn suhteen, että tarvitsen ensin helpomman pätkän heti alkuun, varsinkin jos on ollut pitkä paussi. Se tuo itsevarmuutta ja pääsee taas sinut sen pyörän kanssa. Tulee rohkeutta 💪
Ja onneksi mun mies on niin kannustava ja tsemppaa aina mua et mustahan tulee ihan tuota pikaa pro mun miehen ansiosta 😍

Ja se mahtava fiilis pitää saada heti ekalla pätkällä pyöräillessa, mikä on vielä lähtiessä, mut jos heti ensimmäisten metrien aikana talutat paljon tai oot siellä lepikossa vähän väliä niin mua alkaa turhauttaa.

Ensin  se fiilis et ”vitsi kuin helppoa” ja ”oon valmis ihan minne vaan”. Tietysti tämäkin fiilis karisee jos oikeasti tulee heti perään liian haastavaa, liian pitkästi tai alkaa energiat olee ihan lopussa.
Huomaan että haastavammassa maastossa olen niin skarppina koko ajan että se kuluttaa tosi nopeasti energiat ja tarvitsen pienen levähdyksen useammin 😅

Näin meidän suunnittelut menee usein

J on sellainen ettei jaksa paljoa suunnitella vaan sitä vaan lähetään katsomaan mihin mennään ja mitä edestä päin löytyy eli erilainen kuin minä. Mutta siitä just tykkään että ollaan niin vastakohtia ja lähetään extempore. Siellä reissussa sit ehkä joudutaan pysähtymään ja siinä vaiheessa mä alan tai aletaan yhdessä suunnitella reittiä esim monien mun puhelimeen ladattujen app:ien avulla (niistä lisää…) ellen sit vähän jo ole aiemmin kerinnyt jotain suunnitella 😄
Kumpikaan ei huonompi tai parempi vaihtoehto, mut ne voi hyvin yhdistää!

Luotan J:hin sillä onhan se jo reissannut paljon maailmalla ennen kännyköitäkin ja nyt meillä on myös kellot mitkä opastaa meidät takas lähtöpaikkaan jos vaikka satuttais eksymään… lisää seikkailuja vaan 😉

J:n motto: mieluummin överit kuin vajarit ja mun motto: kaikkea sopivasti ja kaikki balanssissa 😁

Pikku miehet ja patikointi

Aurinko ei paistanut, mutta silti oli niin kaunista! Oltiin virtaa täynnä pikku miesten kanssa kun päästiin Meikon parkkipaikalle missä ei ollut ketään muita ja otettiin suunnaksi yli 8km lenkki kun kerta kesälläkin mennään melkein 10km lenkkejä Meikossa.

Pojat oli ihan innoissaan, jopa nuorimmainen, joka yleensä pysyy ihan lähellä, niin meni enonsa kanssa edelle hyppien. Ne niin nautti myös luonnosta! Unohtamatta mua sillä tulivat vähän väliä takas päin katsomaan, että tuleeko mamma perästä, kun jäin niin usein kuvailemaan luontoa.

Oltiin patikoitu n.40min kun katsoin kellosta et eiköhän me olla jo 1/3 ainakin kävelty niin oltiin kävelty vasta alle 2km 😳

Tietysti kuvaamiseen (iPhonella) oli mennyt aikaa mutta en osannut yhtään ajatella kuinka hidasta kävely on lumisella polulla missä jalka lipsuu vähän ja ehkä askel hieman lyhyempi jo vaatetuksen takia 😄
Ei patikoitu tällä kertaa 8km lenkkiä vaan käännyttiin jossain vaiheessa takas päin.

Silti oli pari mahtavaa  pikku seikkailua!
Suomen luonto, lumi, jäätyneet järvet, pumpulilumi sade, peuran ja kauriin jäljet, hiljaisuus, rauhallisuus, kiireettömyys… 🤍

Julkaistu

Ensimmäinen seikkailu vuonna 2021 tehtiin Saimaalle, Järvisydämeen

Vuosi 2021 lähti oikein miellyttävästi käyntiin. Ensimmäinen seikkailu 12.1.21 tehtiin Saimaalle, Rantasalmelle. Olimme pari yötä todella ihanassa Hotel & Spa Resort Järvisydämessä 🥰
Talvikin tuli juuri sopivasti koko Suomeen ❄️

Ensimmäinen seikkailu vuonna 2021 tehtiin Saimaalle, taianomaiseen Järvisydämeen

Aamulla kun lähdin hakee J:tä töistä niin oli alkanut kunnon lumimyräkkä, mistä oltiin varoiteltu jo uutisissa. Autoja oli siellä täällä lumipenkassa ja radiossa varoiteltiin ettei kehä lll:selle kannata mennä jos mahdollista kiertää… no siellä olin 🙈 Päästiin kaikesta huolimatta hyvin matkaan, kohti Rantasalmea.

Järvisydämessä

Maisemat oli niin kauniin lumimassan peitossa, mutta lunta oli paljon vähemmän kuin etelässä, meillä kotona. Parkkipaikalle kun päästiin niin huokaus pääsi! Paikka oli kuin joku luminen satumaa.

Järvisydämessä on käytetty luonnonmateriaaleja puuta ja kiveä niin ulkona kuin sisällä. Ja tähän vielä oikeanlainen valaistus. Paikka on niin satumainen tämän takia.
Huoneeseen kun päästiin niin tuntui että ollaan viikinkien ajassa. Huone oli luonnonkiveä ja jyhkeitä parruja sekä rautaa ja nahkaa. Paljon ihania yksityiskohtia.

Kylpylä

Niin kaunista! Sama tunnelmallinen tyyli jatkui myös kylpylässä. Oli monta saunaa, missä viihdyimme paljon, nautimme altaista sekä pulahdimme avantoon.  Yläkerran baarista sai pientä naposteltavaa ilmaiseksi sekä huoneen laskuun juotavaa. Kello 18 jälkeen kylpylä on auki vain yli 18 -vuotiaille.

Aktiviteetit

Olimme varanneet kaksi yötä eli saimme myös varata kaksi välinevuokrausta tai yhden sellaisen ja esim. viininmaistelun.
Päätimme vuokrata retkiluistimet ja fatbike sähköpyörät. Vaikka olikin tullut kunnon talvi niin retkiluistelu reitti ei ollut vielä kunnossa joten sen vaihdoimme viininmaisteluun.

Jo tullessa meitä varoiteltiin että pyöräily saattaa myös peruuntua kovan pakkasen takia koska jarrut jäätyy. Niin kävikin että sekin peruuntui, mutta olisimme ehkä peruuttanut sen itsekin kovan pakkasen takia. Lähdimme silti nauttimaan luonnosta ja ihanasta pakkassäästä ja otimme pyöräilyn sijasta eväsrepun.
Heti oli parta jäässä mutta silti hymyilytti 😁

Löysimme repusta tulenteko välineet, makkaraa, sinappia, ketsuppia, vettä, pari välipala/snack pussia sekä pari suklaa patukkaa. Ite pakkasimme toiseen reppuun skumppapullon ja pari lasia 🥂🥰

Kievarin tulimenu illallinen

Oli aivan taivaallista!
”Alakuappeeksi keittoa sesongin raaka-aineista ja salaattia kera keittiöntervehdyksen. Piäsyömingiksi lihaa, kalaa tahikka kasvista valintasi mukkaan. Jäläkimakiaksi kauden makia”

Alkukeitto oli niin samettisen maukasta!
Annokset hienoja niin kuin hienoissa ravintoloissa ja sopivan kokoisia sekä niin taivaallisen makuisia että kieli on mennä mennessä! Ja jälkiruoka sekä viini kruunasi illallisen!

Viinin maistelu ei ollut meidän mieleen… Meille ehdotettu aika ei sopinut meidän aikatauluun niin ihanat piiat respassa järjestivät sen niin että illallisen jälkeen saimme maistella viinit Lotjabaarissa.

Kiitokset piioille ja rengeille

Järvisydän on hintava, mutta se on kyllä sen arvoinen. Palvelu oli hyvää ja kaikki toimi, jopa pienellä varoitusajalla kun säädimme pakkasen takia meidän päiväohjelmaa.

Vaikka meillä jäi ulkoiluaktiviteetit harrastamatta niin ei harmittanut paljoa sekään koska koimme silti saavamme ihanan ja elämyksellisen miniloman 💕

Ensin ajattelin hinnan takia että meille riittää yksi yö, mutta silloin ei oltais keritty tekee kaikkea… varsinkin jos olisimme päässyt retkiluistelee sekä maastoon pyöräilemään.

Tänne tulemme vielä uudestaan!

Julkaistu

Maastopyörä vai sähkömaastopyörä?

Olen ihan aloittelija maastopyöräilyssä, mutta sen tiedän että se on todella hauskaa! Se on myös aika haastavaa välillä, mutta pikku hiljaa opin ja tulen taitavammaksi siinä. Pää asia että nautin siitä sekä nautin luonnosta ja maisemista. Sekä että päästään yhdessä J:n kanssa maastoon ja jaksaa odotella mua jopa munamankelilla 😅. Pyöräilemällä pääsee niin paljon nopeammin sekä pidemmälle kuin kävellen ja siksi helpompi lähteä etsimään uusia maastoja pidemmältäkin.

Pääset heti alusta asti seikkailee aloittelijan kanssa ja yhdessä opitaan… vaikka kantapään kautta 😄

Maastopyörä vai sähkömaastopyörä?

Viime vuonna lainasin kaverini pyörää useamman kerran ja tykästyin kovasti. Se oli hikistä, mutta myös niin antoisaa kun voitti ne tuskastuttavat mäet ja samalla nautti luonnosta.

Tänä vuonna -20 päätettiin mieheni J:n kanssa ostaa pyörät. Hän haaveili sähkömaastopyörästä ja minä olin vastaan. Sanoin että se oli huijausta ja sillä ei saa niin paljon irti siitä fiiliksestä mikä tulee kun pääsee hampaat irvessä mäen ylös 💪 Ja yksi iso asia- sähkömaastopyörät on ihan älyttömän kalliita!

Pääset tästä lukee 2021 ensimmäinen maastopyöräily yritys tammikuussa.

Viola romuluinen-kaunotar

Niin J meni ostamaan yhden hänen työvuoron aikana sähkömaastopyörän itselleen, Viola romuluinen-kaunottaren. Petyin ja tuli tosi pahamieli, koska nyt kulkisimme eri polkuja 😢. Eihän me mitenkään voida yhdessä pyöräillä ja tämä piti olla yhteinen harrastus?!

Magma

Ostin Magman mihin ihastuin kovasti heti. Bianchi, Magma 9,1.
Päätimme kumminkin heti lähteä yhdessä reissuun eikä yhtään vaatimattomasti valittu kohteeksi Ruka ja Syöte kun niistä J oli lukenut niin paljon hyvää.

Ruka

Olimme katsoneet reittejä valmiiksi. Olin ladannut outdooractive app:in ja sen avulla nähtiin esim. vaativuus, etäisyys, arvioitu kesto. Valittiin heti aika pitkä reitti, mutta sen piti olla helppo, Kouvervaaran XC maastopyöräreitti 43km.

En osannut vielä käyttää noita app:ejä minkä takia lähdettiin vaan innoissamme polkemaan johonkin suuntaan toivoen että jotain kylttejä tulee, mutta ei. Kysyimme apua ja pääsimme vihdoin reitille.
Yli 60km tuli täyteen heti ekana päivänä koska heti ei löydetti reitille.  Ja jaksoin sen joten kuten vaikka loppu matkasta kramppasi reisi sekä nivusessa jänne alkoi vihoitella.

J joutui odotella aika paljon mua vaikeissa ja mäkisissä paikoissa.  Loppu matkasta, kun tuli ihan valtavan pitkiä mäkiä, J työnsi mua selästä, samalla kun yritin itse polkea ylös, koska muuten olisin kävellyt mäet ylös.

Eihän se ole yhtään sama lähteä vuoristoisille reiteille kun toisella munamankeli ja toisella sähköavusteinen, niin kuin jo alkujaan pelkäsin. Hienosti J jaksoi mua odotella ja hienosti jaksoin yrittää pysyä perässä noinkin pitkällä matkalla. Kyllähän se vähän kiukutti mua, enkä niin nauttinut koska meillä ei ollut yhteistä “haastetta” matkalla.

Syöte

Vaikka hienosti selvisin ja pärjäsin omasta mielestä J:lle ja sähkömaastopyörälle niin J päätti vuokrata seuraaviksi päiviksi sähköfatbiken mulle.

Ja niin mentiin pari päivää Syötteellä erilaisissa maastoissa ja kyllä nautin. Ei menty kuin reilu 37km ekana päivänä ja toisena vajaa 20km mutta vasta tuon 20km lenkin jälkeen aloin tuntee et alan olee sinut jo vähän pyörän kanssa. Mielestäni heti liian pitkä reissu menee suorittamiseen eikä niin siihen opetteluun ja hyvään fiilistelyyn.

Sanotaan että kun oppii pyöräilee niin sen osaa aina ja ihan samaa mieltä olen, mutta kyllä pyörissäkin on eroja, myös sähköpyörissä.
Tämän muutaman pyörän sekä muutan reissun jälkeen osaan aloittelijanakin sanoo että niissä on eroa vaikka samaa reittiä ei mentykään. Ekana päivänä oli pyörä joka ”hyökki” ja ”keuli”. Ei sekään paha kunhan siihen tottuu ja oppii.

Olin pari kertaa ihan suht helpossa ylämäessä katajassa koska lähti lapasesta liian tehokkaalla vaihteella, mutkassa ja ehkäpä vielä syynä liukas juuri pyörän alla. Eli kun polkaisin hieman räväkämmin niin unohdin sähkön mikä sit vei mut liian vauhdikkaasti… suoraan katajaan.
Tästä jäi pieni pelko, mutta ei lannistanut 😆

Ylämäet on aina haaste kun alkaa vähän himmailee eikä osaa valita sähkövastusta sekä vaihdetta oikein. Kun meno loppuu niin silloin mennään kanervikkoon 🙈

Tästä toisen päivän pyörästä tykkäsin enemmän. Se on ”pehmeämpi” mulle eikä niin hätänen.
Molemmat oli ehkä hivenen liian isot, mutta pienenä ihmisenä on vaikea löytää sopivaa eli sitä on sitten itse sopeuduttava 😉

Hanko ja Kirkkonummi

Vielä jatkettiin yhdessä yhteisiä polkuja Viola romuluinen-kaunottaren ja Magman kanssa ja mun mielestä oli kivaa ja meni ihan hyvin vaikka olinkin munamankelilla.
Varsinkin Hangossa oli hienoa kun siellä oli niin paljon neulaspolkua. Kyllähä sielläkin J joutui mua odottelemaan kun pystyi päästellä lujempaa.

Kirkkonummella maasto oli vaihtelevaa. Kallioista, juurakkoa, mutaa ja helppoja polku pätkiä. Sillä reissulla mulla ehkä rohkeutta oli tullut hivenen lisää koska myös eniten sattui… ei muualle kuin alapäähän koska tuli niin paljon ja usein äkkipysähdyksiä kivien ja juurakkojen takia eli en enää ihan helposti taluttanut vaikeita paikkoja vaan otin riskejä ja sit sattui kun töksähti…

Nautin edelleen reissusta, mutta totesin että Magma on liian iso mulle koska en uskalla yrittää mäkiä missä saattaa ehkä sattua. Päätin luopua Magmasta mikä oli muuten niin ihana maastossa 😢
Onneksi Magma pääsi heti uuteen ja hyvään kotiin.

Uuden pyörän metsästys

Se ei ollut helppoa näin sopivan pienelle kropalle!
Etsimme netistä niin uusia kuin käytettyjä. Joka paikasta loppu tai käytetyt pienet meni samantien ettei niitä kerinnyt edes yrittää ostaa. Käytiin liikkeissä sovittaa ja kyselemään kevään vaihtoehtoja.

J oli sitä mieltä että ostetaan sähkömaastopyörä ja annoin vähän periksi että katellaan myös niitä kunhan hinta on sopivan pieni. Tosi helppo homma löytää… ei mitään ja annoin jo periksi. Sitten yksi liike näki vaivaa ja etsi mulle sopivan sähkömaastopyörän ja tilasi sen tänne pääkaupunkiseudulle sovitettavaksi. Hinta ei ollut ihan sitä mitä olin laittanut rajaksi.

Duro

J osti mulle joululahjaksi tämän Duron, Sarvikuonon poikasen 🤎

Meidän yhteiset polut jatkuu 😍
Onhan se selvää että miehet, varsinkin kun J on ikuinen pikkupoika, ovat rohkeampia maastossa. Hän varmaan välillä kiroaa mun varovaisuuden kuuseen, mutta silti J jaksaa odotella ja antaa mun rohkeuden kasvaa sekä opetella tulee yhtä rohkeaksi kannustamalla mua!
Nyt mulla on se pyörä jonka opin ja tulen sinuksi sen kanssa  maastossa kuin maastossa.

Nautitaan luonnosta!

Julkaistu

Mitä ottaa mukaan vaellukselle?

On helpompaa lähteä nopeallakin varoitus ajalla vaeltaa kun on joku lista mistä tarkistaa että kaikki tarvittava on mukana eikä tarvitse miettiä joka kerta mitä ottaa mukaan vaellukselle.

Mitä ottaa mukaan vaellukselle?

Siihen tietysti vaikuttaa vaelluksen kesto, mutta perus jutut tarvitsee aina lyhyemmällekin vaellukselle. Siksi olen kerännyt meille listan minkä aina tsekkaan ennen lähtöä. Aina sitä pärjää jotenkin jos jotain puuttuu, mutta onhan se kivempaa kun kaikki tarvittava mukana.


Tällä hetkellä pidän kotona kaiken mahdollisen näissä laatikoissa mistä valitaan tarvittavat mukaan tai sit vaan nostetaan suoraan autoon laatikot.
Aina pitää tarkistaa ettei jää mitään pilaantuvaa laatikoihin kun tullaan kotiin tai lähtiessä tarkistaa että kaikki tarpeellinen on ja taskulamppujen patterit hyvä tarkistaa.

Näitä tarvitset aina:

  • roskapussi (varalta meillä useampi)
  • tulitikut/tulikeppi
  • paperia
  • vettä
  • evästä
  • takki ja/tai vara paita
  • puukko
  • ensiaputarvikkeet

Päällä tietysti sään mukaista vaatetusta mikä on yleensä kevyttä, joustavaa sekä maastoon sopivaa. Kengät veden pitävät sekä joku takki on hyvä olla mukana mikä kestää vettä ja tuulta. Varsinkin kun on vähän hikoillut ja pysähdytään syömään evästä niin hyvä laittaa takki päälle tai jopa vaihtaa kuiva paita/takki ettei tule kylmä evästäessä.

Pidemmillä vaelluksilla:

Heti kun pysähdymme pystyttää leiriä niin kaivamme jotain lämmintä päälle tai vaihdamme kokonaan vaatetuksemme ettei tule kylmä. Myös hyttysten takia puemme pitkä- lahkeista ja hihaista vaatetusta koska ne heti hyökkää kimppuun kun vähän pysähtyy.

Edellisen listan lisäksi pakkaamme:

  • sytytyspaloja
  • astioita (muovisia mitkä helppo pakata päällekkäin mutta varalta myös kertakäyttö)
  • muovipusseja (roskille, astioille jos ei heti pääse pesee, pyykille, pieniä mini grip-pusseja mihin helppo pakata suojaan esim. puhelimen)
  • tiskiaine + tiskiharja
  • hygienia tarvikkeet
  • tarvittavat lääkkeet
  • hyttysmyrkky
  • vara-akku ja/tai laturi
  • trangia
  • expresso keitin
  • folio
  • patakinnas ja/tai pyyhe (millä nostaa kuumaa kattilaa)
  • lamppu/otsalamppu
  • wc-paperia
  • kosteuspyyhkeitä
  • pyykkinaru
  • uimapuku
  • lädet
  • pyyhe
  • vaihtovaatteet
  • pipo
  • hanskat
  • teltta
  • makuualusta
  • makuupussi


Teemme kahvin expresso keittimellä. Se on aika tilaa vievä, mutta pakkaan sisään aina jotain.

Hyväksi todettuja ruokia:

  • pastaa
  • riisiä
  • valmis pastapusseja
  • pussi tonnikalaa
  • kaurahiutaleita
  • hedelmäsosetta (annospusseissa)
  • välipala keksejä
  • pähkinöitä
  • kahvia
  • maitojauhetta
  • mausteita esim. suola, pippuri, soijaa, öljy
  • muutamia kertoja J on pakannut sanomalehteen pakkasesta karitsaa ja hemmottelee meitä niillä illan hämärtyessä 🥰 Ne on säilynyt rinkan pohjalla kylmänä jopa muutaman päivän ennen kuin laittaa niitä.
  • vettä on hyvä olla n.3l/ henk/ pvä. Vesi määrä riippuu myös eväistä eli tarvitsetko miten paljon vettä ruuan valmistukseen. Mieluummin enemmän jos voi/jaksaa kantaa.

Pakkaan aina kaikki pusseihin siltä varalta että joku pullo vuotaa tai sade yllättää jos en ole suojannut rinkkaa. Myös vaatteet pakkaan yhteen tai kahteen eri muovipussiin.

Suosin paljon noita pikku purnukoita mihin olen laittanut esim. tiskiaineen, öljyn, soijan sekä myös hygienia tarpeita. Pääasia että kaikki on mahdollisimman kevyesti ja pienesti pakattu. Kaikki tarpeellinen mukana ja vain sen verran mitä tarvitaan.

Joskus sitä tulee otettua liikaakin mukaan

Norjaan kun lähdimme niin pakkasimme mukaan myös polttopuita, savustimen ja retkituolit. Tiesimme että pääsemme joko autolla tai pakulla lähelle leiripaikkaa ja siksi uskalsimme pakata nämä mitkä lisäsi kummasti meidän mukavuutta. Meillä oli myös rinkat mukana mihin saimme pakattua tarvittavat varusteet jos tekisimme päivä- tai pidempiä vaelluksia.

Lue täältä meidän talvipukeutumisesta.

 

Mitä sinulla mukana vaelluksella ja mitä ilman et lähtisi vaeltaa?
Onko joku sellainen juttu minkä olet todennut hyväksi/käytännölliseksi vaelluksella?

Tietosuoja ja rekisteriseloste Palvelun tarjoaa WordPress