Ténérén ja mun neitsyt reissu. Teimme meidän neitsyt reissun Suomessa ja kilometrejä tuli ruhtinaalliset 2600km. Ja sää oli mitä mahtavin seikkailuun kauniissa Suomessa!

Ténérén neitsyt reissu

Ténéré on kunnon reissupyörä!
J osti sellaisen pyörän millä pääsee minne vaan. Ténéré 700 Rally Edition on uuden sukupolven seikkailupyörä, niin kuin sen esittelyssä sanotaan 😁

Ja pitihän sillä heti lähteä reissuun, neitsyt matkalle kun sopivat vapaat tuli ja ennen kuin J lähtee sillä Islantiin pariksi viikoksi. Olen ollut useita kertoja moottoripyörän kyydissä mutta en ole ollut reissussa eli ensimmäinen moottoripyörä reissu alkakoon!

Sinne minne nenä näyttää

Meillä ei ollut mitään suunnitelmia reissulle, mut silloinhan niistä tuleekin parhaimpia seikkailuja!
Tälle reissulle ei pakattu juurikaan mitään lämmintä vaatetta kun tämä kesä helli meitä kunnon lämmöllä. Tarvittiin vain muutamat kevyet kesävaatteet, bikinit/uikkarit, lädet, teltta, trangia ja hyttyskarkotin  ajokamojen lisäksi kun aurinkoa riitti koko reissun ja 25-30 astetta lämmintä joka päivä. Iltaa sekä hyttysiä varten varuiksi otettiin yhdet pitkälahkeiset ja -hihainen paita. Ruokaa otettiin vain hätävaralta pastaa, pesto ja pari tonnikalapussia koska päivällä pysähdyttiin johonkin lounaspaikkaan ja illan suussa käytiin kaupassa ennen leiriytymistä.

Ruoka oli keskivertoa lounaspaikoissa tai sitten vaan tottunut liian hyvään ruokaa sillä kulta lellinyt liian hyvällä ruualla. Meidän helppo ja nopea bravuuri on tonnikalapasta. Ja niin kuin aiemmin kertonut että kulta tekee usein meidän seikkailuilla, jopa vaellus reissuilla lammasta.

Kauppoja on aika hyvin alkumatkasta, mutta mitä pohjoisemmaksi menee niin sitä harvemmin ja pienissä paikoissa ne voi mennä jo hyvin aikaisin kiinni. Myös bensa-asemia ei ole pohjoisessa kauhean tiheästi joten reissua pitää vähän suunnitella sen mukaan.

Yksi pakollinen etappi itseasiassa oli mistä aloitettiin eli lähdettiin Tampereelta hakemaan mulle Rukan ajotakki.
Matkalla Tampereelle huomasin pari kertaa että mun huppari on kainalossa mytyssä, mutta kun oli niin lämmin ilma niin en sitä heti huomannut… onneksi alla oli siistit mustat rintaliivit 😉

Välillä  oli ajotakin alla vain bikinit. Tuli aika pian lämmin kun pysähdyttiin johonkin, mutta ajossa oli ihan sopiva.

Varusteet

J on saanut joskus Rukalta ajovaatteet kun lähti Mongoliaan 2015 moottoripyöräreissulle kavereiden kanssa. Hän on kehunut Rukkaa todella paljon ja pitihän mun saada myös Rukan ajotakki. Löysin Torista erittäin hyvä kuntoisen takin ja hyvin edulliseen hintaan. Takki istuu hyvin ja sen kanssa on helppo liikkua. Olen kokeillut liikkeissä useampia takkeja ja ne tuntuivat hyvin kankeilta. Housut ei ole Rukan mutta myös veden ja tuulen kestävät.

Linkki heidän Mongolian seikkailusta.

Mitä muuta: kypärä ja kengät mitkä suojaa sekä hanskat, mutta lisäksi suojaan kaulan esim. tuubihuivilla.
Sekä huomioin et jos on jotain nauhoja esim. hupparissa niin ne heiluessaan voi tuntua kuin ruoska jos hakkaa ihoa vasten. Ja sen että kaikki on hyvin kiinni tai taskuissa missä on vetoketju, sillä mulla lähti hupparin taskusta kasvomaski.

Pohjoista kohden

Pieni suunnitelma tehtiin eli lähdettäisiin kohti pohjoista idän kautta ja tultaisiin länsirannikkoa pitkin takaisin. Voisi myös piipahtaa pohjoisessa moikkaamassa J:n yhtä Mongolian reissukaveria jonka kanssa lähtee seuraavaksi myös Islannin reissulle.

J:n toiveena oli että mahdollisimman paljon hiekkateitä kun kerta on sellainen pyörä millä hyvä mennä maastossa kuin maastossa. Hiekkatiet ei ollut niin mukavia kuin J odotti koska oli kaksi päällä ja takana muutenkin painoa, yhteensä n.70kg (minä+kamat). Onhan se ihan eri yksin mennä hiekkatiellä kun nyt J joutui himmailemaan. Mutta onhan muutenkin pienet tiet paljon mukavampia mennä kuin isot päätiet.

Viihdyin todella hyvin takana kyydissä. Luotan J:n ajoon ja pystyin jopa välillä torkkumaan kyydissä nojaten meidän tavaroihin. Niistä tuli tosi hyvä selkänoja mulle.

Tykkäsin myös siitä kuinka näin niin paljon enemmän kuin auton kyydissä. Sitä jotenkin havainnoi enemmän ja tarkemmin. Mikä ihaninta oli niin tuoksut! Tuoksui puut, pellot, kasvit, asfaltti, lehmät, kalat, savusaunat, omenat, hyttysmyrkky, maalaiskylät…. hetken tuoksui myös lakritsa keskellä pientä metsätietä.

Kivenniemi

Lähdettiin Tampereelta kohti Jyväskylää pikkuteitä pitkin. Jämsässä pysähdyttiin kauppaan ja etsimään lähistöltä sopivaa rantaa missä voitaisiin yöpyä ja päädyttiin Kivenniemeen.

Parkkipaikalta jouduimme hieman kävellä kimpsujemme kanssa rantaan, mutta vastaan tuli ihana paikka mistä löytyi pieni hiekkaranta, nuotiopaikka, laavu sekä huussi. Myös polttopuita oli. Täydellinen paikka!

Pystytimme teltan, kävimme uimassa ja aloimme laittaa ruokaa.

Rannalla oli myös toinen pariskunta telttailemassa ja he kertoivat että olivat olleet jo yli viikon siellä mutta miksikäs ei koska olivat todenneet paikan täydelliseksi. Mieluummin siellä kuin kotona neljän seinän sisällä tälläisenä kesänä!

Söimme hyvin; perunasalaattia, makkaraa ja halloumijuustoa sekä hieman viiniä. Juttelimme nuotiolla pariskunnan kanssa ja nautimme lämpimästä yöstä aamutunneille asti. Hyttysiäkään ei ollut sillä meillä oli Thermacell.

Aamulla herättiin virkeänä ja taas ihanaan auringon paisteeseen! Me nukutaan niin hyvin teltassa! On ihana herätä luonnossa ja kauniissa maisemissa! Sitä virkistyy heti kun kömpii teltasta ulos tai vaan että aukaisee oven ja jää makoilemaan vielä telttaa nauttimaan maisemista.

Rouskunhiekan uimaranta

Heräiltiin rauhassa sekä syötiin aamupuuro ja juotiin kahvit ennen kuin taas jatkettiin kohti itää.
J oli lukenut Facebook -moottoripyörä ryhmästä juuri että joku oli ajamassa kivalla harjulla (taisi olla Rasuanniemen harju) ja se sattui olemaan meidän yöpaikan lähellä ja matkan varrella.

Tultiin Rautavaaralle missä ei näkynyt ketään. Oli kuin olisi tullut aavekylään. Etsimme kaupan sillä tarvitsimme vain vettä iltaa varten sillä söisimme lammasta illalla minkä J oli ottanut pakkasesta mukaan. Siellä nähtiin ensimmäiset ihmiset. Oli jo alkuilta ja ajateltiin kysäistä paikallisilta hyvää yöpymispaikkaa. Nainen yritti kovasti auttaa mutta ohjasi meidät palolaitokselle missä olisi hänen mies ja arveli hänen osaavan auttaa paremmin meitä. Myös siellä oli palolaitoksella erittäin hyvää palvelua 😉 He kertoivat eri vaihtoehtoja mutta Rouskunhiekan ranta kuulosti meistä parhaimmalta ja suunnattiin sinne.

Nyt päästiin pyörällä melkein rannalle asti. Taas tulimme ihanalle rannalle. Rannalla oli nuotiopaikka ja huussi.

Vesi näytti jännän ruskealta.

Raatteentie

Aamupalan jälkeen lähdettiin kohti Sonkajärveä katsomaan miltä näyttää Eukonkanto rata näin Korona aikana. Jo toinen vuosi kun jäi Eukonkannon MM-kisat väliin 😔. Vuonna 2019 tulimme parini, Taisto Miettisen kanssa toiseksi kun hävisimme Liettualle 0,01 sekuntia. 

Matka jatkui kohti Raatteentietä

Raatteentie on n.20km pitkä sorapintainen yhdystie. Tie jatkuu vielä Venäjän puolelle. Rajalta lähdettiin takaisin päin ajelee ja etsittiin uusi reitti hiekkateitä pitkin pohjoiseen. Yritettiin matkan varrella etsiä joku kiva ranta mihin voisimme jäädä yöpymään ja vähän eksyiltiin välillä reitiltä etsiessä.

Rantaa ei löytynyt joten Googleen vaan seuraava lähellä oleva paikka ja sieltä uusi yritys.

Juntusranta

Tultiin sellaiseen paikkaan Suomussalmella kuin Juntusranta. Tämä oli erittäin pieni kylä eikä ihmisiä näkynyt missään. Näimme kyltin missä luki ”uimaranta” ja ajettiin sinne hyvin pientä polkua alas. Ranta oli kasvanut niin umpeen ettei sinne mahtunut pystyttää telttaa.

Katsoin rannalta ympärille puiden välistä ja näin vasemmalla pienen niemen. Muistin nähneeni hetki sitten kyltin missä luki ”venesatama” ja arvelin että niemi olisi se. Suunnattiin sinne ja sieltä löysimme juuri teltan kokoisen ja levyisen kohdan niemestä, täydellinen! Myös laituri oli ihan vieressä mistä päästäisiin uimaan.

Tehtiin tonnikala-pestopastaa ja oli niin hyvää, parempaa mitä oltiin yksi päivä syöty lounaaksi ravintolassa. (Niin nälkä ettei kerinnyt ottaa kuvaa.) Ulkona maistuu aina niin paljon paremmalta kaikki!

Rantaan tuli uimaan koiran kanssa nainen joka kertoi olevansa töissä Hossan luontokeskuksessa ja suositteli käymään Julma-Ölkyllä, tehdä vaikka veneretki sinne.

Aamupalaksi puuroa smoothien kera ja kahvia minkä jälkeen suuntasimme Julma-Ölkylle.

Julma-Ölkky

Julma-Ölkky on syvä kanjonijärvi. Järven pinta on n.244m merenpinnan yläpuolella ja on 42m syvä syvimmästä kohdasta.

Lähdimme veneretkelle. Julma-Ölkky oli kyllä mahtavan hieno ja karu paikka. Opas näytti kalliomaalauksia.

Jatkettiin matkaa kohti Kuusamoa ja matkalla päätettiin että lähdetään moikkaa Rovaniemelle J:n kaveria.

Hossan ja Kuusamon välillä oli paljon poroja liikenteessä joko yksin tai laumoissa ja niitä piti vähän väliä väistellä joten tarkkana saatiin olla. Myös Kuusamon ja Rovaniemen välillä oli poroja liikenteessä.

Rovaniemi

Tultiin Rovaniemelle ja käytiin vähän kylillä pyörähtämässä. Ukonilma yllätti, mutta onneksi oltiin terassilla suojassa.

Ténérén uusi penkki

Ténéré on muuten hyvä pyörä, mutta penkki hieman kova joten kaverimme vei meidät aamusta tutulle verhoilijalle joka oli paljon auttanut kaveria niin moottoripyöräpenkkien kuin moottorikelkkapenkkien kanssa.

Ténéré sai uuden fyllingin ja vähän geeliä J:n pepun kohdalle sekä saumoja korjailtiin niin että ne ei paina mun peppua.



Penkki sai myös hienon keltaisen vauhtiraidan.

Palvelu oli aivan mahtavaa ja taidokasta!
Suosittelen lämpimästi Lapin verhoiluliikettä!

Todella hyvä palvelu Lapin lisän kanssa! Eskimo oli maistuvaa, mutta lotosta ei tällä kertaa tullut mitään.

Kesäkahvila Liina

Vierailtiin ihanan Terhin kesäkahvila Liinassa. Kekkonenkin on kahvitellut siellä aikoinaan. Kahvilassa toimii myös kotimuseo ja sieltä saa ihania mettäkakkoja sekä poropiirakkaa syötiin 😋

Illalla syötiin vielä kaverimme tekemiä erilaisia pizzoja. Ne oli parhaimpia pizzoja mitä ikinä oltiin syöty! Kaverimme tekee pohjan jollain erikoisella reseptillä ja se oli niiiiin maukas herkkutäytteineen!

Kalajoki

Kalajoki oli myös erittäin hiljainen kaupunki ja ihmeteltiin sitä. Lähdettiin suunnistaa Hiekkasärkille missä yövyttäisiin. Sinne kun päästiin niin alkoi meno. Se oli kuin pieni kaupunki hotelleineen, ravintoloineen ja vaikka minkälaista aktiviteetti paikkaa oli siellä täällä sekä ihmisiä vaikka kuinka. Perältä löytyi leirintäalue mikä oli ihan täynnä ja juuri tuli kyltti että ovat täynnä. Onneksi eräs pariskunta kysyi että sattuisiko olemaan telttapaikkoja vielä ja niitä oli just pari eli mekin vielä mahduttiin.

Leirintäalue oli tosi iso, viihtyisä ja siisti. Ja aivan rannan tuntumassa. Etsittiinkin mahdollimman läheltä rantaa meille telttapaikka ja silti oli huoltorakennus ihan lähellä. Rantaa riitti vaikka kuinka pitkälle ja se oli todella upea dyyneineen!

Alettiin pystyttää leiriä ja heti naapurit tulivat toivottaa tervetulleiksi ja juttelemaan. Aivan mahtava ilmapiiri!

Alueella oli ravintola, Surffari missä oli iltaisin livebändi.

Käytiin muualla alueella myös pyörähtämässä potkulaudoilla. Ihanan lämmin yö oli taas.

Yyteri

Nyt kun Kalajoen hiekkasärkät yllätti näin positiivisesti niin ajateltiin vielä käydä kattoo Yyterin leirintäalue.
Siellä oli myös hyvin täyttä, mutta mahduttiin vielä sekaan.

Leirintäalue ei oikein säväyttänyt, mutta rantahan oli aivan mahtava, ehkä hienommat hiekkasärkät kuin Kalajoella.

Seikkailu takana

Kotiin lähdön aika… onhan se ihana tulla kotiin mutta kyllä sitä vaan viihtyisi reissussa, varsinkin kun on tälläinen kesä! Kotiin tultua olisi tehnyt mieli pystyttää takapihalle teltta ja nukkua siinä suunnitellen jo seuraavaa seikkailua 😎

Ténéré ja J lähtevät seuraavaksi Islantiin. Täältä pääset seuraamaan heidän seikkailuja.

Tämä kevät ollut aikamoista rumbaa kun aloitin opiskella ensihoitajaksi maaliskuussa Jämsän Gradiassa. Työtä, koulua, harkkaa ja vähän vapaata. Mutta vapaat on eletty täydellä 😅

Työtä, koulua, harkkaa ja vähän vapaata

Aloitin maaliskuussa uuden opiskelun mikä alkoi niin rytinällä, mutta onneksi Koronan takia etäkoulu pelasti mut ja elämä ei ole ollut ihan kaaosta. Ja kun ollaan vähän etukäteen mietitty vapaita niin ollaan keritty vähän seikkailemaankin 😉. Jopa niin hyvin että pomokin ihmetteli että miten olen kerinnyt välillä jopa Lappiin 😄

Käyhän täältä lukemassa meidän Rukan lomaseikkailut missä jännitystäkin riitti melkein joka päivälle 😅

Välipäivänä laskettelua Himoksella

Koronasta huolimatta meillä on ollut muutamia lähiopetus päiviä Jämsässä. Ekan kerran J lähti mukaan Jämsään kun sattui välipäivä koulupäivien väliin milloin kerittiin laskettelee. Saatiin vuokrattua ihanalta pariskunnalta yksiö järvenrannalta Facebookin kautta.

Etukäteen olin kysellyt Jämsän Facebook-sivuilla minkälaisia seikkailuja olisi tiedossa kun tultaisiin välillä Jämsään opiskeluni takia. Tuli todella paljon ihania paikkoja mitä aiotaan käydä kattomassa kun vieraillaan Jämsässä.

Ensimmäisen kerran laudalla laskettelemassa

Ensimmäisen koulupäivän jälkeen kävin muutaman tunnin kokeilemassa laudalla pienessä ja loivassa mäessä laudalla.

Alkuun jännitti paljon, mutta mulla oli niin hyvä ja tsemppaava opettaja, J niin lautailu lähtikin heti jotenkin käyntiin. Olin niin täpinöissäni ja lähin pian kokeilee jo seuraavaakin mäkeä mikä meni joten kuten…. pari kertaa tulin loppu mäen ”omalla tyylillä” mutta sit tsemppausten kera uskaltauduin tulla rauhallisesti jopa ”oikealla” tyylillä alas. Siihen oli hyvä lopettaa tuuletusten kera mun ensimmäinen päivä. Huomenna sit välipäivä koulusta ja meillä aikaa koko päivä lautailla.

Toinen päivä lasketellen Himoksella

Ihana auringon paiste taas ja niin mahtava fiilis!
Kävin vähän muistelemassa pienimmässä mäessä ja siitä sit koko ajan isompaan koska J halus et näen ne maisemat tuolihissistä. Ajattelin et ihan sama miten vaikea se mäki on niin pääsen sen alas sillä omalla tyylilläni ja J pääsee myös laskettelee kunnolla ettei tarvii mun takia olla niissä loivemmissa mäissä.

No alas tultiin alkuun ihan hienosti oikealla tyylillä rauhallisesti, mut sit se mäki vaan jatkui ja mielestäni myös jyrkkeni. Reisissä alkoi tuntumaan jo ehkä sen takia kun jännitys tuli esille ja luotto itteeni alkoi katoamaan… vaikka tulin sillä omalla tyylillä. Siinäkin oli jarruttelemista koska mäessä oli jyrkkyyttä.

Sit vaihdettiin pohjois rinteisiin ja mulla taisi alkaa energiat olemaan vähissä sekä itseluottamus koska ekan laskun jälkeen sanoin et lähen ekaan paikkaan missä on mulle tutummat mäet. Ja niin sitten kävelin lauta kainalossa ties miten pitkän matkan niissä epämukavissa monoissa kunnes J soittaa että missä olen. Melkein kun olen perillä niin tulee hakemaan mut sieltä tienposkesta 😆

Väsyneenä, pienessä kiukussa ja jalat kipeänä menen silti mäkeen ja lasken vielä muutaman kerran kun sitten ilmoitan että eiköhän se ole tässä. J oli jo hakenut kahvit ja kahvitteli rinteen alla 😄

Oli mahtava päivä ja oli mahtavaa oppia laskettelee 😄
Ensi vuonna sitten lisää!

Maastopyöräilyä Hangossa

Vähän kun kevät alkaa lämmittää niin tulee kaipuu Hankoon sekä maastopyöräilee. Facebookissa oli niin ihania päivityksiä kuivista neulaspoluista mitkä houkutteli meidät sinne. Saatiin vielä houkuteltua meidän Hangon ystävät mukaan.

Ekana päivänä tehtiin vajaa 20km lenkki ja toisena päivänä se varsinainen lenkki minkä suunnittelin Suunnon omalla ohjelmalla.
Suunnittelu oli helppoa puhelimella ja vein sen kelloon synkronoimalla. Kellosta seurasin koko ajan ja se näytti todella tarkasti kaikki polut, jopa metsässä.

Noudatin kellon ohjeita ja yhtäkkiä oltiin portilla missä varoiteltiin sotilas-alueesta. Jäätiin siihen ihmettelee, kattoo GoogleMapsin karttaa sekä juomaan kun paikalle ilmestyi autolla sotilaspoliisi. Hän ystävällisesti tiedusteli meidän suunnitelmia koska oltiin jo nyt heidän alueella ja siitä voisi rapsahtaa sakot. Kerrottiin meidän reittivalinnasta mistä ei oikein tykännyt. Kertoi että oli lähipäivinä käännyttänyt jonkun muunkin pyöräilijän joka oli ollut jo jopa pidemmällä heidän alueella. Tämä pyöräilijä oli myös kertonut että tämä reitti löytyy ihan (jostain) maastopyöräilijöiden sivustoilta eli joku on tehnyt jo aiemmin tämän reitin, mutta hän oli luvannut että yrittäisi poistaa sen. No nyt Suunto antoi meille reitin minkä joku oli jo mennyt.

Sakkoja ei saatu onneksemme koska sotilaspoliisi oli ymmärtäväinen ja oltiin vasta rajalla. Sanoi vaan että kaikkien turvallisuuden takia olisi hyvä oikeasti varoa aluetta koska se on harjoitusalue ja siellä oikeasti voi käydä huonosti.

Lähtiessä vielä ihmetteli että onko joku maastopyöräily tapahtuma Hangossa kun on niin paljon pyöräilijöitä näkynyt 😄
Kerroin näistä neulaspolku Facebook päivityksistä mitkä häntäkin hymyilytti.

Tästä löytyy myös yksi ihana Hangon reitti.

Kun vapaata on vain vähän niin onneksi läheltäkin löytyy ihania paikkoja ja luontoa

Kirkkonummi, Porkkala ja Meiko

Meiko on meidän yksi suosituimpia paikkoja missä usein käydään koirien kanssa kävelemässä n.10km lenkki, välillä lyhyempi jos aikaa ei ole.

Porkkalassa pääsee ihailemaan kaunista merimaisemaa.

Maastopyöräilyä

Yhtenä päivänä lähdettiin Meikosta vaan ajelee ja päädyttiin yhtäkkiä Siuntioon.

Toisen kerran suunniteltiin reitti mikä käytiin jo viime vuonna kävelemässä Kopparnäsissä.
Se oli kyllä niin mahtava reitti! Kauniita maisemia ja ihania kallio pätkiä. Reitillä oli sopivasti haastetta.

Silloin kun käytiin kävelemässä niin ajattelin että reitti on mulle liian haastava ja nyt oli ihanaa huomata kuinka olen pienessä ajassa tullut taitavammaksi. Ja J:n tsemppamana koko ajan vaan enemmän kehityn 😁

Eukonkanto

Keväällä tuli myös tieto että tänä vuonna järjestetään Wife carrying MM-kilpailut Sonkajärvellä heinäkuun vikana viikonloppuna. Niihin ollaan Taiston kanssa taas alettu treenaamaan voitto mielessä 💪

2019 voitettiin Kiinan mestaruus paikkaamaan kun hävittiin MM-kisoissa 0,01sek Liettualle.
2020 oli meidän edellinen kilpailu Floridassa ja voitettiin myös mestaruus sielläkin 🥇
2020 ei järjestetty MM-kisoja Koronan takia.

Seuraavaksi olisi tiedossa seikkailu Sveitsin maisemissa.

Oikein ihanaa alkavaa kesää kaikille ☀️

||Tämä postaus sisältää affiliatelinkkejä ||

Vihdoin se päivä kun Rukan loma koitti! Loman kruunasi vielä se että kaverimme ilmoitti että saadaan lainaksi hänen serkulta kaksi ihan huippu sportti moottorikelkkaa 😅

Seikkailun täyteinen loma Rukalla moottorikelkkaillen

Ajopäivä Rukalle

Päästiin lähtee ajelee Rukalle puolen päivän aikaa pakkailujen takia. Tavaraa oli ihan valtavasti! Neljän ihmisen vaatteet, sukset, sauvat, laskettelu kamat ja kaikilla monoja joka lähtöön sekä kypäriä mitkä vei paljon tilaa autosta. Autoa pakatessa kavereiden pihassa päädyttiin jättää sukset pois koska kaikki ei mahtunut. Päädyttiin tähän ratkaisuun koska saadaan lainaksi pari moottorikelkkaa niin ajateltiin että niiden kanssa tulee enemmän ajeltua.

Matkaa Kirkkonummelta suoraan Rukalle tulee 857km eli n.10h ilman pysähdyksiä. Ensimmäinen pysähdys oli Espoossa missä vähän lisää tavaraa kyytiin ja siitä Vantaalle missä vaihdettiin auto ja lisää pakkaamista.

Pitkällä ajomatkalla hyvä kuunnella vaikka kirjaa niin matka menee nopeasti.

Pysähdyttiin muutaman kerran lyhyitä pysähdyksiä ja Oulusta saatiin moottorikelkat matkaan mukaan peräkärryyn pakattuna.

Heinäsirkka ja SkippyDoo

1.Päivä, maanantai.
Moottorikelkkailulla alettiin tietysti.

Lähettiin porukalla kelkkailee. J oli käynyt lainaamassa kartan ja kysyi mitä reittejä suosittelevat.
Pojat oli valinneet kelkkansa, J SkippyDoolla ja toinen valitsi Heinäsirkan (nimeän aina kaiken 😆).

Olin hyppäämästä J:n kyytiin kun J sanoi et mä hyppään ensin puikkoihin 😳 Ihana mies ❤️ Olihan se ihan mahtavaa! Varsinkin kun tulomatkalla sain kuulla et tämä kelkka ei ole hyvä kahdelle ja siitä vähän pahoitin jo mieleni ettei kaikki päästä yhtä aikaa eli minä olisin se ylimääräinen pyörä. Ajattelin että tietysti kaveri-pariskunta menee aina sillä mihin mahtuu kaksi ja J menee yksi paikkaisella ja minä keksin omaa tekemistä… Aamupalalla jo mietin et lähdetäänkö oikeasti kaikki kelkkailee mut kukaan ei ilmoittanut mitään jaosta niin ajattelin että tehdään ”koe ajo”.

Jännitti todella paljon, mutta silti olin ihan täpinöissä! Mahduttiin ihmeen hyvin peräkkäin moottorikelkan selkään. Onneksi oon niin kompakti 😄

Matkan varrella pysähdyttiin kodassa syömään makkarat. Siellä eräs pariskunta suositteli että käytäis Kuntivaarassa edes takas. Kuntivaara on lähellä Venäjän rajaa. Aivan mahtavan kauniit maisemat jo matkalla huipulle!

Ensimmäisenä päivänä ajettiin 135km ja ajoin siitä suurimman osan 💪. J otti takaata välillä ohjat käsiin, varsinkin loppumatkasta kun peukalo alkoi väsyä kaasun painamisesta.

2.Päivä, tiistai.
SkippyDoo pajalle.

Aamulla SkippyDoo ei lähtenyt käyntiin 😩. Pähkäiltiin miksi ja tajusin että olin sen sammuttanut pakki päällä. Soitettiin myös omistajalle ja hänkin rauhoitteli poikien kanssa ettei se siitä johdu. Päädyttiin viemään SkippyDoo pajalle.

Ystäväni kanssa käveltiin mökiltä Ruka kylälle sillä aikaa kun pojat lähti viemään SkippyDoota pajalle. Suoraan mökiltä hiihtolatuja pitkin kylälle tuli matkaa 1,7km.
Tullessa hakivat meidät kylältä. Vietettiin rento loppu ilta mökillä.

3.Päivä, keskiviikko.
Pyhän Jyssäys.

SkippyDoo kunnossa ja pojat lähtivät aamupalan jälkeen kahdestaan kohti Sallaa. Nyt pääsivät kunnolla ajamaan ilman että joutuivat jarruttelee meidän takia. Kyydissä ei ole niin helppoa olla kun oikein kovaa ajaa. Nämä kelkat kun kiihtyy ihan hetkessä 100km/h 😅

Kaverini kanssa lähdettiin kiertää Pyhän Jyssäys mikä on 7km pitkä rengasreitille. Kerittiin noin puoleen väliin kun pojat soitti. Olivat päässeet n.50km ajaa kun olivat pysähtyneet vaihtamaan kelkkoja keskenään ja taas SkippyDoo ei startannut 😫. Ei auttanut muuta kuin lähteä pelastaa pojat ja SkippyDoo toisen kerran pajalle.

Pidimme Salen pihalla kärryä koska mökille oli niin kova nousu ettei kärry välttämättä tulisi pihaan asti kelkkojen kanssa. Lähdettiin ystäväni kanssa hakemaan kärry ensin.

Ensimmäisessä kärryssä oli numerosarjalla oleva lukko eli ei meidän kärry. Toiseen kärryyn meni avain mutta ei auennut…. kun ystäväni oli jo hakenut mies-apua niin olin löytänyt toisen saman näköisen avaimen millä jopa lukko aukesi 😂

Jaettiin J:n kanssa sijainti minkä avulla meidän ystäväni kanssa oli helppo navigoida pelastamaan pojat.
Onneksi olivat pysähtyneet tienvieressä olevalle levähdyspaikalle mistä oli helppo napata SkippyDoo kyytiin.

Vaikka hieman takapakkia ollut reissussa niin osattiin viettää erittäin hyvä ja rento ilta!

4.Päivä, torstai.
Päiväreissu Sallaan.

Edelleen SkippyDoo pajalla.
Ystävä pariskunta tykkäävät lasketella ja sanoivat et he lähtevät mäkeen ja meille jää Heinäsirkka jos ei lähdetä heidän mukaan. Lähettiin J:n kanssa kahdestaan Heinäsirkalla Sallaan minne on n.92km.

Päästiin lähtee 10 aikaa matkaan. Päiväreissua varten pakattiin mukaan lisä paita/takki, pipo, makkaraa, sinappia, tulentekovälineet, sytytyspaloja, paperia, Leatherman ja pari vesipulloa. Muuta ei kelkkaan mahtunut eikä haluttu ottaa reppua selkään.

Taas J usein sanoi että ajaisin ja jonkin verran ajoinkin, mutta tänään nautin enemmän kyydissä. Heinäsirkassa oli parempi ja pidempi penkki missä oli tosi hyvä istua vaikka J ajoikin enimmäkseen kovaa, mutta ajaa niin hyvin että pystyn vaan nauttia vauhdista rennosti.

Rukan päässä noin puolet matkasta oli vähän asutusta siellä täällä ja ajettiin välillä tien lähellä, mutta Sallan päässä ei ollut ristinsielua. Se oli mahtava fiilis kun maisemat oli niin kauniit ja aurinko paistoi. Alku matkasta tuuli kovasti ja satoi lunta. Myös loppu matkasta tuuli ja suo-osioilla oli kauniin näköistä kun tuuli pyöritteli lunta.

Pysähdyttiin matkalla sen verran että vaihdettiin kuskia ja otettiin muutama kuva. Matkaan meillä oli mennyt n.3h.
Ihan Sallan päässä pysähdyttiin kodalle paistamaan makkarat.

Käytiin tankkaamassa ja valmistauduttiin kotimatkaan, mökille. Respassa bensaa maksaessa alettiin juttelee erään kelkkailijan kanssa ja hän oli myös Ruka-Salla-Ruka päiväreissulla ja suunnitteli menevänsä takas itä-reittiä. Oli tullut myös länsi-reittiä. Respasta myös suositeltiin sitä koska sitä ajetaan vähemmän ja siksi voisi olla tasaisempi, vaikka vähän pidempi. Kertoi myös ettei sitä reittiä hoideta. Antoi kartan ja kertoi vähän reitistä.

Reittejä sinne tänne ja paniikki

Lähdettiin itä-reittiä ja kello oli n.15 mutta ajateltiin että vaikka reitti vähän pidempi niin keritään hyvin valoisaan aikaan mökille.

Yhdessä kohdassa lähdettiin väärään suuntaan ja kun oltiin tarpeeksi pitkään, yli 10km ajettu todella kapeaa polkua mikä oli vielä todella vuoristorataa trampoliinilla, niin alettiin miettiä et ollaankohan reitillä. Sillä polulla ei edes ollut mikään helppo kääntää kelkkaa ympäri. Ajettiin vielä hetki ja tultiin kodalle missä katottiin karttaa ja todettiin että ollaan ihan väärässä suunnassa 🙈. No ei kun takas samaa pomppusta reittiä, yhteensä n.20km sitä pätkää.

Päästiin reitille ja reitti oli hyvä. Hetken päästä loppui merkit mutta reittejä lähti sinne tänne. Lähdettiin yhtä ja todettiin hetken päästä ettei voi olla oikea. Käännyttiin ja hetken päästä tultiin y-haaraan ja pähkäiltiin että kummastas me tultiin. Vähän säikäytti kun tajus miten helppoa hävittää reitti keskellä tuntematonta metsää, mutta molemmat samaa mieltä reitistä ja päätettiin kääntyä seuraavasta toiselle reitille mikä oli aiemmin yksi meidän vaihtoehto.

Sitä ajettiin pitkän pätkää kun tajuttiin että se vaan pienenee ja näyttää siltä ettei siitä ole monikaan ajanu vähään aikaan. Päätettiin taaaas kääntyä… J käänsi kelkkaa edes takas, mutta ympärillä oli paljon lunta niin kelkka pakittaessa ”uppos” lumeen. Hienosti J sai kitkuteltua sen sieltä takas polulle, tietysti vähän autoin 💪

Päästiin tielle mikä ylitettiin joskus aikoja sitten. Tie oli aivan peilijäässä ja näki ettei sillä tiellä juurikaan kukaan aja.
Nyt alkoi huolestuttaa! Väsy alkoi painaa, ehkä vähän nälkäkin sekä se turhautuminen. Katoin ympärille ja aloin panikoimaan kun mietin että pitäisi lähteä taas tuonne erämaahan missä ei ole ristinsielua, mutta sitäkin enemmän menee kelkkareittejä ristiin rastiin.

Kello oli jo 17 ja mulla akku puhelimesta ihan finaalissa. J:llä oli onneksi enemmän. Sanoin etten lähde enää ettimään sitä oikeaa reittiä vaan lähen takas Sallaan. Päätettiin että mennään sinne koska siitä takas oli kunnon merkitty reitti.

Lähellä Sallaa mistä oli vasemmalle n.90km Rukalle ja oikealle 2km respaan mistä saisi jotain syötävää, niin päädyttiin syömään.

Saatiin syötävää ja sain puhelimen hetkeksi lataukseen. Edelleen panikoin koska kello jo paljon eikä keritä mökille ennen pimeetä. Vaikka sain vähän ladattua puhelinta niin pakkasessa se hyytyy pian eli jos jotain kävisi niin meillä ei ole millä soittaa apua. Entä minne me soitettaisiin apua kun mitään eikä ketään ole lähellä. Äsken jo sain tuntumaa valoisalla kuinka helposti olet eksyksissä kun poikkeat reitiltä. Tiesin myös että tuuli on pöllyttänyt lunta reitille eli reitti voi olla jostain kohdin vähän peitossa ja näetkö sitä pimeässä kun päivälläkin esim. jäällä välillä reittiä vaikea nähdä. Oon kuullu että noissa moottorikelkoissa on tosi hyvät valot, mut nyt sekään ei mua rauhoittanut. Eikä muisto SkippyDoon temppuiluista helpottanut koska nyt mietin vaan että jos Heinäsirkka hyytyy matkalle niin siellä sit ollaan pilkko pimeässä.

Osa merkeistä voi olla pimeällä aika vaikea nähdä, varsinkin jos ”heijastin” 
puuttuu roikkumasta.

Harmitti, vitutti ja pelotti! Halusin olla seikkailu henkinen ja lähteä takas mökille, mutta joku sisällä sanoi että liikaa riskejä. Onneksi J sanoi että ehkä olen oikeassa ja vuokrataan tupa. Sallatunturin tuvat omistaja (luultavasti) kuunteli tätä meidän pähkäilyä ja sanoi että antaa meille edullisemmin tuvan. Hintaan kuului petivaatteet, pyyhkeet, polttopuut ja oli sauna. Kiva ja siisti tupa!

Hyviä mökkivaihtoehtoja löytyy myös täältä.

J:n motto: mieluummin överit kuin vajarit ja minä rauhallisempi seikkailija ja balanssin hakija 😆. Onneksi me tasoitetaan toisiamme 💞

Kiitos Sallatunturin tuvat!!

3.Päivä, perjantai.
Takas Rukan mökille.

Aamulla palautettiin avain ja syötiin aamupala. Tankattiin vielä tankki täyteen ja matka jatkui kohti kotia möksälle. Pakkasta oli yli -20c mutta aurinko lämmitti niin että lähtiessä mittari näytti auringossa, suojaisassa paikassa +13c

Sää oli mitä mahtavin ja takas päin matka tuntui niin paljon lyhyemmältä.

Matkaa/ajoa yhteensä tuli Ruka-Salla-Ruka n.248km (1.pvä: 151,4km, 5,33min 2.pvä: 96,44 2,45min)

Mökille tultaessa meille oli laitettu sauna lämpenemään ja potut oli porisemassa 😍

Ystävät lähtivät Posion reitille Heinäsirkalla kun oltiin palattu takas. Iltapäivästä päikkäreiden jälkeen lähettiin vielä Rukan ympärysreitti heittää. Ystävät olivat hakenut aamulla SkippyDoon pajalta niin lähdettiin sillä ja sen jälkeen lähdettiin vielä ystäviä vastaan Posion reitille. Paras reitti tällä reissulla.

6.Päivä, lauantai.
Vielä vähän kerkee ennen kotiin lähtöä.

Suunnitelman mukaisesti ”siirrettiin” ystäväni kanssa kelkat Salelle missä kärry. Lähettiin Rukan ympärysreittiä pitkin mikä päättyy Salelle, koska se oli kivempi pätkä kuin teitä myöden, vaikkakin paljon pidempi.

1/3 matkasta tuli vastaan pitkä ja hyvin jyrkkämäki mikä oli hyvän leveä mutta ylhäältä ihan jäässä. Ei kun kaasu pohjaan ja piti toivoa parasta! Onneksi ystäväni jäi alas odottaa, eikä lähtenyt heti perään, sillä pääsin kyllä nyppylän päälle mutta kelkka pysähtyi siihen eikä saanut enää pitoa. Samassa tajuan että 250kg painava kelkka lähtee menee vauhdilla taakse päin vaikka painan kaasua pohjaan tai yritän painaa jarrua. Meni aika haipakkaa alas monta metriä, puoleen väliin mäkeä ennen ku taas sai pitoa. Toivoin vaan etten törmää ystävääni tai mihinkään muuhunkaan. Toivoin että ystäväni olisi laittanut pakin ja uskaltanut lähteä pakittaa alta pois.  Ja onneksi kelkka ei lähtenyt kääntyy sivuttain vaan sain pidettyä sen suorassa mäen suuntaisesti, nimittäin silloin oltais SkippyDoon kanssa tultu ehkä pyörien alas koko mäki. Miten paljon sitä kerkee miettiä niin lyhyessä ajassa!

Huh, pysähtyi! Mitäs nyt?! Rinne niin jyrkkä etten uskalla alkaa kääntää kelkkaa koska edelleen vaara et kelkka kaatuu kyljelleen. Ystäväni onneksi suht kaukana alhaalla et saattaisi ainakin selvitä pois alta. Katoin ympärille et pystyisinkö ajaa metsään missä turvallisempaa kääntää. Vai pitäisikö lähteä varovasti pakilla alas päin mutta edelleen vaara et kelkka lähtee luisuu ja kääntyy kyljelleen.

Kyllä sitä taas kerkesi miettiä pienessä ajassa vaikka mitä! Siinä miettiessä tuli pelastus ja nyppylän päälle oli tullu muutama kelkkailija ja onneksi sen näköisiä että heillä hieman enemmän kokemusta kuin meillä. Kolme kelkkailijaa tuli alas ja saivat parkkeerattua kelkkansa turvallisesti rinteeseen. Ensimmäinen tuli mun luo ja kikkailtiin hänet kelkkani selkään ja samalla painaen jarrua. Hän sai onneksi SkippyDoon turvallisesti nyppylän päälle ja toinen kelkkailija otti ystäväni Heinäsirkan haltuun sekä turvallisesti nyppylän päälle.

Jatkettiin matkaa mut heti tajusin ettei kaikki ole kunnossa. SkippyDoo kevyesti kolisi ja resonoi. Vieressä meni onneksi tie ja jatkettiin reittiä eteen päin toivoen että tulee kohta mistä päästään tielle koska nyt tällä kertaa meidän pitää soittaa miehet pelastaa meidät. Jaoin sijaintini J:lle ja he navigoi meidän luokse sen avulla. Ei uskallettu lähteä pidemmälle koska jos kelkka myöhemmin vaikka hajoaa niin silloin ollaan keskellä metsäreittiä ja Salelle vielä 2/3 osa matkaa.

J tuli ja kävi ajaa SkippyDoota eikä huomannut mitään kolinaa. Päätettiin että J lähtee sillä Salelle ja mä otan Heinäsirkan. Salella helpompi siirtää kelkat kärryyn. Ystävä pariskunta tuli autolla Salelle.

Kelkkojen palautus Oulussa

Jännitti aika paljon mitä omistaja sanoo kun testaa SkippyDoota ja tutkii mikä siihen tuli. Taas rauhoitteli ettei siinä mitään vakavaa voinut olla ja pian selvisi että kelkka saatiin kuntoon kun vaihtoi variaattorin hihnan.

Mietin jo mielessä että mulla ja SkippyDoolla ei tainnut oikein kemiat kolahtaa ja omistaja sitä mieltä ettei mun takia uskalla enää lainata, ainakaan mitään sportti kelkkoja. Mutta kaikesta huolimatta pahoitteli että näin sattui käymään eikä mikään meistä johtuvaa. Oli iloinen että me oltiin onnellisia kun päästiin hurjastelee näin mahtavilla moottorikelkoilla. Lupasi vielä jatkossakin lainata/vuokrata kelkkoja 😄

Katsoi kelkan tiedosta että sillä oli ajettu 183km/h. Itse oli ajanut 189km/h parhaimmillaan. J oli siis päässyt leikkimään kunnolla 😅

Seuraavan reissun kelkat 🤔

Miten paljon rahaa meni:

Rahaa meni neljältä hengeltä n.2750€ yhteensä.

• mökki, Rukan pohjois puolella
• kelkat
• ruuat
• juomat
• polttoaineet
  Saatiin HUS:in mökki  ja kelkat halvemmalla kavereiden kautta.
  

+Sallan reissu J:n kanssa:
Tupa 120€ + ruuat + juomat = vajaa 200€

Eihän me muuta oikein keretty kuin moottorikelkkailla

Mulla tuli 480-490km moottorikelkan kyydissä/ajoa eli n.16,5h 

Aamulla herättiin aina rauhassa ja syötiin hyvä aamupala. Alkuillasta oltiin mökillä ja tehtiin hyvää ruokaa yhdessä, saunottiin, polteltiin takkaa ja muutamat lasit viiniä ja Minttukaakaota sekä ihanasta seurasta nautittiin 😍

Lue täältä Ahvenanmaa seikkailusta.

---

*Tämä postaus sisältää affiliatelinkkejä. Mikäli päädyt ostamaan tuotteen affiliatelinkkini kautta, saan siitä rahallisen komission. Komission avulla ylläpidän tätä blogia. Linkin klikkaaminen ei aiheuta sinulle kuluja eikä minulle tuloja, joten voit rauhassa tutustua tuotteisiin ja miettiä ostopäätöstäsi. Suosittelen vain niitä tuotteita, joita olen itse käyttänyt tai käytän parhaillaan. Mielipiteet tuotteista ovat 100% omiani.

Vuosi 2021 lähti oikein miellyttävästi käyntiin. Ensimmäinen seikkailu 12.1.21 tehtiin Saimaalle, Rantasalmelle. Olimme pari yötä todella ihanassa Hotel & Spa Resort Järvisydämessä 🥰
Talvikin tuli juuri sopivasti koko Suomeen ❄️

Ensimmäinen seikkailu vuonna 2021 tehtiin Saimaalle, taianomaiseen Järvisydämeen

Aamulla kun lähdin hakee J:tä töistä niin oli alkanut kunnon lumimyräkkä, mistä oltiin varoiteltu jo uutisissa. Autoja oli siellä täällä lumipenkassa ja radiossa varoiteltiin ettei kehä lll:selle kannata mennä jos mahdollista kiertää… no siellä olin 🙈 Päästiin kaikesta huolimatta hyvin matkaan, kohti Rantasalmea.

Järvisydämessä

Maisemat oli niin kauniin lumimassan peitossa, mutta lunta oli paljon vähemmän kuin etelässä, meillä kotona. Parkkipaikalle kun päästiin niin huokaus pääsi! Paikka oli kuin joku luminen satumaa.

Järvisydämessä on käytetty luonnonmateriaaleja puuta ja kiveä niin ulkona kuin sisällä. Ja tähän vielä oikeanlainen valaistus. Paikka on niin satumainen tämän takia.
Huoneeseen kun päästiin niin tuntui että ollaan viikinkien ajassa. Huone oli luonnonkiveä ja jyhkeitä parruja sekä rautaa ja nahkaa. Paljon ihania yksityiskohtia.

Kylpylä

Niin kaunista! Sama tunnelmallinen tyyli jatkui myös kylpylässä. Oli monta saunaa, missä viihdyimme paljon, nautimme altaista sekä pulahdimme avantoon.  Yläkerran baarista sai pientä naposteltavaa ilmaiseksi sekä huoneen laskuun juotavaa. Kello 18 jälkeen kylpylä on auki vain yli 18 -vuotiaille.

Aktiviteetit

Olimme varanneet kaksi yötä eli saimme myös varata kaksi välinevuokrausta tai yhden sellaisen ja esim. viininmaistelun.
Päätimme vuokrata retkiluistimet ja fatbike sähköpyörät. Vaikka olikin tullut kunnon talvi niin retkiluistelu reitti ei ollut vielä kunnossa joten sen vaihdoimme viininmaisteluun.

Jo tullessa meitä varoiteltiin että pyöräily saattaa myös peruuntua kovan pakkasen takia koska jarrut jäätyy. Niin kävikin että sekin peruuntui, mutta olisimme ehkä peruuttanut sen itsekin kovan pakkasen takia. Lähdimme silti nauttimaan luonnosta ja ihanasta pakkassäästä ja otimme pyöräilyn sijasta eväsrepun.
Heti oli parta jäässä mutta silti hymyilytti 😁

Löysimme repusta tulenteko välineet, makkaraa, sinappia, ketsuppia, vettä, pari välipala/snack pussia sekä pari suklaa patukkaa. Ite pakkasimme toiseen reppuun skumppapullon ja pari lasia 🥂🥰

Kievarin tulimenu illallinen

Oli aivan taivaallista!
”Alakuappeeksi keittoa sesongin raaka-aineista ja salaattia kera keittiöntervehdyksen. Piäsyömingiksi lihaa, kalaa tahikka kasvista valintasi mukkaan. Jäläkimakiaksi kauden makia”

Alkukeitto oli niin samettisen maukasta!
Annokset hienoja niin kuin hienoissa ravintoloissa ja sopivan kokoisia sekä niin taivaallisen makuisia että kieli on mennä mennessä! Ja jälkiruoka sekä viini kruunasi illallisen!

Viinin maistelu ei ollut meidän mieleen… Meille ehdotettu aika ei sopinut meidän aikatauluun niin ihanat piiat respassa järjestivät sen niin että illallisen jälkeen saimme maistella viinit Lotjabaarissa.

Kiitokset piioille ja rengeille

Järvisydän on hintava, mutta se on kyllä sen arvoinen. Palvelu oli hyvää ja kaikki toimi, jopa pienellä varoitusajalla kun säädimme pakkasen takia meidän päiväohjelmaa.

Vaikka meillä jäi ulkoiluaktiviteetit harrastamatta niin ei harmittanut paljoa sekään koska koimme silti saavamme ihanan ja elämyksellisen miniloman 💕

Ensin ajattelin hinnan takia että meille riittää yksi yö, mutta silloin ei oltais keritty tekee kaikkea… varsinkin jos olisimme päässyt retkiluistelee sekä maastoon pyöräilemään.

Tänne tulemme vielä uudestaan!