Reippureissu alkoi Meksiko Citystä pitkin eteläistä rannikkoa kohti Guatemalan rajaa. Kolme viikkoa nautittiin Tyynenmeren aalloista ja lämmöstä.
Guatemalan puolella nautittiin enemmän vuoristosta ja upeista maisemista vajaa pari viikkoa kunnes palattiin takas Meksikon puolelle tapaamaan ystäviämme.

Ystävien kanssa “lomailu” on loppunut Meksikon turisti osassa eli Cancun, Holbox ja Playa del Carmen ja haluttiin vielä lähteä Guatemalan puolelle koska se jäi kesken!

Seikkailu Meksikossa ja Guatemalassa, Chetumal-Belize

Tämä rajan ylitys meni leppoisammin 🙂
Täältä löytyy edellinen rajanylitys mikä oli aivan päinvastainen…

Chetumal 11-12.2.22

Bussi Playa del Carmenista Chetumaliin 462 pesoa. Ei paha, vajaa 8€.

Maisema oli välillä kuin Suomesta… melkein kun oli lehtipuita

Chetumal on kaupunki Jukatanin niemimaan itärannikolla Meksikossa, lähellä Guatemalan rajaa mistä päästään rajan yli Belize Cityyn.

Chetumal on taas halvempi paikka mutta niin erilainen kuin muualla Meksikossa. Täällä on rauhallista, hiljaista ja puhdasta. Autot ei kaahaa, eivät tööttäile eikä poliiseja paljon näy.
Se mihin kiinnitetään huomioita  myös niin kaikilla, niin lapsilla kuin yksinäisillä hölkkääjilläkin, on maski visusti päällä.

Tällä reissulla (varsinkin täällä Chetumalissa) ollaan ihmetelty myös että miten ihmiset on niin hyvin saatu käyttämään maskeja, jopa pienet lapset.  (Korona aikana 01-02/2022)

Ekan kerran kävi niin että hypättiin taksiin kerrottiin menevämme bussiasemalle. Kysyttiin et onko 30 pesoa hyvä niin kuski näytti 2 sormea ja nauroi. Halpaa kuin saippua 🙂

Chetumalissa oltiin vain yö jotta päästään rajan yli. Käytiin syömässä ja selviteltiin asioita. Joudutaan vielä käydä koronatestissä.

Pikku bussilla kohti Belize Cityä.
Ensimmäisen kerran nähtii pari tyttöä koulupuvuissa lähellä rajaa olevassa kaupungissa.

Heti kun mentiin asemalle, missä saadaan tehtyä koronatestit, niin ovesta tuli vartija vartioimaan meitä/paikkaa.

Rajalla

Rajalla oli hiljaista kuin hautuumaalla ja he käskivät meidät uudestaan covid testiin (50 us$/kpl)…kerromme että meillä on juuri otettu toi testi.
Jopa paikallinen mies yritti auttaa minua kertomalla luukulla ettei heiltä otettu testiä ja he ovat menossa samaan suuntaan.
Pelkästään länkkärit testattiin ja muut sai vapaasti mennä.
Ei auttanut…uudestaan testiin.

Corozal, rajan ylitys

Belize Cityä ennen jouduttin vaihtaa bussia.
Corozal oli eka kaupunki mihin tultiin liftaten rajalta parin meksikolaisen miehen kanssa. Meidät otti pickuppilla pariskunta kyytiin ja pyydettiin päästä bussiasemalle lähimpään kaupunkiin. Matka kesti n.20min. Corozalista nostettiin rahaa ja syötiin 4 BZD eli 2€/henk. Ja siitä paikallis bussilla Belize Cityyn. Maksoi 10 BZD, kesti n.3h.
Päästiin taas kunnon Mad Max dösällä.

Lounastettiin paikallisten kanssa ja he kertoivat tarinoita Belize Citystä… ei mitään hurmaavia, vaan antoivat enemmänkin ohjeita miten siellä välttyä ongelmilta. Ruokapaikassa mies kertoi että auringonlaskun jälkeen on vaarallista liikkua ja hän suositteli meidän jäävän tähän kauniiseen pikku kylään mutta meillä oli varattu jo huone citystä.
Mies kysyi että kerrottiinko meille että lauantaisin alkaa liikkumiskielto klo:24 ja sunnuntaina klo:23. Poliisi antaa sakkoa 500 BZD. Rajalla ei kerrottu mitään asiasta.

Onneksi kerettiin 15:30 bussiin mikä on hieman auringonlaskun jälkeen Belize Cityssä.

Belize City 12-13.2.22

Nyt päästiin Belizeen pienien säätöjen jälkeen.
Kun saavuimme …oli jo pimeää ja kylä ei näyttänyt todellakaan kivalle.
Paikalliset kävelivät vastaan ja käskivät ottamaan taxin. Kun päästiin tänne niin pienet Mehikaanit muuttuivat isoiksi värillisiksi (täällä suurin osa väestöstä on orjien jälkeläisiä). Ihmiset on täällä aivan erinäköisiä kuin Meksikossa ja Guatemalassa. Täällä ihmiset on tummempia sekä paljon pidempiä. Nuoret miehet näyttää joko koripalloilijoilta tai Snoop dogin musiikkivideoista.
Tunnelma on yleisesti ottaen enemmän karibialainen kuin keskiamerikkalainen.

Belize on valtio Keski-Amerikassa Jukatanin niemimaalla. Se eroaa monista muista alueen maista siten, että se oli Britannian siirtomaa ja on edelleen virallisesti englanninkielinen, Kansainyhteisön jäsen ja tunnustaa Britannian monarkin hallitsijakseen. Belizessä on koralliriuttoja ja reheviä sademetsiä.

Belize City on Belizen suurin kaupunki ja maan entinen pääkaupunki. Kaupungin väkiluku oli vuonna 2015 noin 61 000 asukasta. Belize City sijaitsee Belizejoen suulla Karibianmeren rannikolla. Silloisen Brittiläisen Hondurasin pääkaupunki siirrettiin vuonna 1970 Belmopaniin.  wikipedia 

Belizessä n.400 000 ihmistä koko maassa, vähemmän kuin Helsingissä (yli 660 000) mutta enemmän kuin Espoossa (305 000).
Belize Cityssä n.60 000, eli vähemmän kuin  Rovaniemellä (64 500).

Aivan hirveä paikka Belize City. Talot on enimmäkseen röttelöitä ja ihan homeessa myös ulkoa päin, tiet huonossa kunnossa ja joka paikassa notkuu hämärän näköistä porukkaa.
Kerran ihmettelin että onko talo palanut kun oli niin oudosti musta, niin J sanoi ettei ole, talo on vaan niin homeessa.
Ei edes päivällä ole kiva kävellä kaduilla vaikka paikallisten mukaan se pitäis olla ihan turvallista.

Kieli

Creole = broken language on vanha orjien kieli mitä on vähän vaikea ymmärtää. Paikalliset eivät ymmärrä meitä eikä me heitä. Joten kuten saadaan selvää kun pyydetään heitä puhumaan rauhallisemmin. Kielet muuten englanti ja espanja.
Esim. river = riva

Valuutta

Valuutta on Belizen dollari (BZD)
1€ = reilu 0,5 BZD 🇱🇦

Mitä ottaa huomioon reppureissulla? Valuutat, adapterit ym:
Ensimmäinen reppureissuni – Mitä ottaa huomioon? Mitä tekisin toisin… vai tekisinkö?

Bussi asema

Kun päästiin bussi-asemalle niin oli jo pimeää sekä meillä oli nälkä.
Nähtiin kuja/katu missä ihmisiä ja lähettiin sitä kohden tien yli. Ohitettin taksikuskit ja he yritti tarjota kyytejään sekä antaa neuvoja että meidän kannattaa hypätä kyytiin heti. Silti jatkoimme matkaa vastapäiselle kadulle.

Lähelle katua kun päästiin niin nuori mies meni ohi, aivan kiinni minussa ja sanoi englanniksi ettei meidän kannata jatkaa matkaa vaan lähteä pois. Pysähdyimme ja mietimme hetken että mitä hän tarkoitti. Myös taksikuskien kommentit palasi mieleen. Meillä oli kumminkin koko omaisuus mukana ja jos meidät ryöstetään niin kaikki saattaa mennä kerralla.
Käännyimme ja menimme takas taksikuskien luo mistä päästiin lähtee hotellillemme. Sekin oli aikamoinen show sillä kuskit “riitelivät” meistä.

Tuolla kadulla oli menoa mutta sinne ei ollut asiaa

Majoitus

Ei ollut mikään hemaiseva! Mutta ensimmäinen paikka missä oli palovaroitin mutta muuten reissun ala-arvoisin! Ja aika monta ja monenlaista majoitusta keritty nähdä tällä seikkailulla.

Aamulla herättiin ajoissa ja hypättiin ensimmäiseen bussiin mikä meni keskustaan päin. Otettiin keskustasta taksi ja pyydettiin että vie meidät satamaan mistä päästään Caye Caulker saarelle.
Saari kuulosti netin mukaan aivan ihanalta mutta siellä kuulemma kohtaa turisteja.

Caye Caulker 13-15.2.22

Tänään päästiin Caye Caulkeriin joka on paratiisi saari ja täällä meri on huikeen turkoosia!
Caye Caulker on kuin joku Karibian saari pastilli väreineen. Aivan mahtavan upea! Mahtavat värit meren kanssa!
Jos Holbox saari oli Meksikon puolella ihanan värikäs paratiisisaari, niin on tämäkin mutta enemmän pastillin sävyisenä ja meri näkyy ihanan turkoosina joka paikkaan! Tämä saari on Holboxia paljon kapeampi.

Paratiisisaari Holbox.

Caye Caulker on pieni kalkkikivikorallisaari Belizen rannikolla Karibianmerellä, ja sen mitat ovat noin 5 mailia (n.8km) ja alle 1 mailia (n.1,6km). Saaren kaupunki tunnetaan nimellä Caye Caulker Village.
Caye Caulkerin väkiluku on nykyään noin 2 000 ihmistä ja se kasvaa edelleen.Wikipedia (englanti)  

Kapea vesiväylä, joka tunnetaan nimellä Split , jakaa saaren kahtia.
Toisella “saarella” ei ole turisteja eikä paljon muutakaan, ainakaan vielä. Jonain päivänä sielläkin ehkä on kauppoja ym.

Ensimmäinen päivä oli aurinkoinen mutta pari seuraavaa päivää satoi välillä ja oli pilvistä.

Hotelli

Varasimme aiemmin hotellin yhdeksi yöksi mitä heti jatkoimme muutamalla päivällä kun pääsimme paikan päälle.
Hotelleja ja majapaikkoja oli paljon ympäri saarta mutta täälläkin hyvä muistaa ettei aina ole helppo saada viikonloppuisin majoitusta koska paikalliset ja turistit tulevat viikonloppuisin lomailemaan saarelle.

Kadut ja talot

Kadut oli hiekkaa. Kun satoi vettä, niin kuin meidän reissun aikana, niin kadut oli aika “liejuisia”.
Saarella ei näkynyt autoja. Kaikki liikkui enimmäkseen kävellen ja pyörillä. Myös golfkärryjä ja mopoja näkyi jonkun verran.

Taloja oli erilaisia mutta tyypillisimpiä oli talot mitkä oli tolppien päällä.

Palvelut

Saarelta löytyi kaikki tarvittavat. Myös kirkko, hautausmaa ja koulukin oli. Paljon ihania ravintoloita sekä kahviloita.
Myös pari pesulaa oli niin saatiin pestyä vaatteet. Reissun toinen kerta kun jouduttiin maksaa paljon eli yli 10€ pussillisesta pyykkejä. Edellinen kerta oli Cancunissa.

Muutenkin saarella oli paljon kalliimpaa kuin muualla mutta saman verran kuin muissa suosituissa turistipaikoissa reissun aikana eli Holbox, Cancun, Tulum ym.
Joka paikassa voi löytyä myös vähän edullisempia paikkoja niin kuin myös Caye Caulkerissakin. Tämä saari oli vähän edullisempi esim. majoituksen suhteen kuin edelliset paikat.

Tekeminen

Saarelle riittää muutama päivä mutta viikko voisi olla liian pitkä aika, ainakin meille. Saari on aivan mahtava vain rentoutumiseen ja olla tekemättä mitään!
Kunnon rantoja ei ollut vaikka Karibianmeri oli ympärillä. Saaren toisessa, Splitin päässä oli varsinainen uimapaikka ja siellä oli myös kaikki muukin eli kaupat ja ravintolat pääsääntöisesti.
Käytiin kävelemässä myös toisella puolen saarta. Siellä ei oikein ollut meille turisteille mitään. Siellä oli paikallisten koteja, koulu, kirkko ja muutama ravintola.

Seikkailu jatkuu…

Lautalla takaisin mantereelle hieman sateisessa säässä ja kohti uusia seikkailuja!
Otimme heti lauttaterminaalista matkan seuraavaan paikkaan, Floresiin.
Terminaalissa oli muutama firma jotka myi matkoja eri nähtävyyksiin ja suosittuihin paikkoihin/kaupunkeihin. Neuvottelimme hinnan ja kuulimme että muutama on varannut matkan myös sinne ja odottelimme heille sovittua aikaa kunnes seikkailumme jatkuu!

Vamos a Flores!

Täältä löydät meidän seikkailun 2022:
Seikkailu Meksikossa, México City
Seikkailu Meksikossa, Acapulco
Seikkailu Meksikossa, Puerto Escondido
Seikkailu Meksikossa, Chacahua
Meksikon seikkailu, Mazunte
Meksikon seikkailu, Salina Cruz
Seikkailu Väli-Amerikassa, Guatemala – Tajumulco, Väli-Amerikan korkein tulivuori
Seikkailu Guatemalassa, Lake Atitlán
Seikkailu Guatemalassa, Antigua ja Guatemala City
Meksikon seikkailu, Cancun ja Holbox
Meksikon seikkailu, Playa del Carmen ja Tulum 

Mitä ottaa huomioon reppureissulla? Käteinen, liikkuminen, pyykkihuolto ym:
Ensimmäinen reppureissuni – Mitä ottaa huomioon? Mitä tekisin toisin… vai tekisinkö?

Reippureissu alkoi Meksiko Citystä pitkin eteläistä rannikkoa kohti Guatemalan rajaa. Kolme viikkoa nautittiin Tyynenmeren aalloista ja lämmöstä.
Guatemalan puolella nautittiin enemmän vuoristosta ja upeista maisemista vajaa pari viikkoa kunnes palattiin takas Meksikon puolelle tapaamaan ystäviämme.

Meksikon seikkailu, Playa del Carmen ja Tulum

Meksikonlahden puolella on isot moottoritiet, bile mestat, isot hotlat, Jenkit, huippu ravintolat ja tosi paljon turisteja. Kaikkialla käy myös dollarit.
Hintataso on noin puolet enemmän kuin Tyynenmeren puolella ja ravintolan laskuihin saattaa tulla yllätyksiä.

Nyt siirryimme Karibianmeren puolelle Meksikossa, Playa del Carmeniin.
Se sijaitsee hieman Cancúnin kaupungista etelään Quintana Roon osavaltiossa. Tälläkin puolella on tosi upeita paikkoja mutta paljon massa turismia, rauhaakin löytyy kun jaksaa kävellä biitsiä vaan tarpeeksi kauas. Meri on kirkkaampi ja rannat on hyvin siistit.

Tyynenmeren puoli on enemmän reppureissaaajille, mahtavia pikku kyliä!

Playa del Carmen 7-11.2.22

Hotel punta Esmeralda n.45-55€/huone/yö
Oltiin vaan yksi yö ja katseltiin paikkoja mihin halutaan majoittua muutamaksi yöksi.

Katoille laitettiin rikottua lasia jottei varkaat pääse helpolla kiipeämään eikä kyllä linnutkaan istuskele reunoilla

Vessa



Mahtavia katusoittajia kaduilla

Sen jälkeen varattiin huone Bookingin kautta mutta meille tuli outo fiilis ja pyydettiin nähdä huone. Toista huonetta ei päästy katsomaan asukkaiden takia vaikka olimme sen jo varannut. Toisessa huoneessa oli makuuhuoneen puolella pönttö ja alkuun oltiin ”no eihän se mitään kunhan on edes pönttö!” Omistaja näyttämään heti vessaa ja kertoi että heillä on vähän kesken remontti (minkä takia pönttö oli makuuhuoneen puolella) mutta illalla se on valmis.
Ei otettu huoneita 😂

Löydettiin huoneet ihanasta Hotelli Hacienda Maria Bonitasta. Huoneet maksoi puolet enemmän (n.60€/huone/yö) mihin ollaan totuttu mutta nämä turisti kohteet on kalliita. 

Aivan Upean värinen hotelli!

Yal kú laguuni

Teimme päiväretken Yal kú Akumal Lagoon & snorkel paikkaan mikä on luonnonsuojelualue lähellä Tulumia. Lippu oli n.10€ mutta snorkkeleiden hintaa en enää muista.
Todella kaunis paikka! Ja hyvin rauhallista! Muutamia turisteja näkyi.

Matka kesti Playa del Carmenista alle tunnin ja Tulumista olisi n.30min. matka.

Yal Kú lagoon on makean veden laguuni, mikä on yhteydessä mereen.
Alue muodostuu cenoteista. Cenote on osaksi veden täyttämä doliini eli karstialueelle syöpymällä syntynyt sylinteri- tai maljamainen kuoppa. Cenote on luonnollinen kuoppa tai vajooma, joka syntyy pohjaveden paljastavan kalkkikiven kallioperän sortumisesta. Alueellinen termi yhdistetään erityisesti Meksikon Yucatánin niemimaalle, jossa muinaiset mayat käyttivät cenoteja yleisesti vesihuollossa ja toisinaan uhrilahjoissa. Nimi cenote tulee Yacatecin mayankielen sanasta dzonot, joka tarkoittaa pyhää kaivoa. Wikipedia (englanti)

Puhelimen kameralla ei oikein hienoja kuvia saanut veden alla tai sitten en osannut. Muutama hieno kala nähtiin.

Laguunilta lähdimme kävellen isolle tielle mistä otettiin taksi Tulumin kuuluisalla rannalle Tulum Beachille.

Matkalla nähtiin niin kauniita taloja!




Iso tie ylitettiin aika haparoituvan sillan yli

Tulum Beach

Tulum on Meksikon Quintana Roon Tulumin kunnan suurin yhteisö.

Kun tultiin rannalle ja kun katsoi oikealle niin oli ihan autiota…

Toisella puolella oli ihan toinen meininki!

Tulumin rauniot

Tulum beaching tuntumassa oli kuuluisat Tulumin Maya-rauniot. Vielä rannalta emme osanneet hahmottaa missä ne tarkalleen on mutta kun kävelimme toiseen päähän rantaa näimme jotain ja “polku” johti sinne joten ajattelimme että sitä kautta pääsemme oikaisemaan sinne.

Polulta katsottuna rannalle

Pääsimme mutta polku loppui ylhäällä ja rämmimme pienen viidakon läpi kunnes tulimme matalalle aidalle mikä oli hyvin helppo ylittää.
Alueella ei näkynyt ketään ja ymmärsimme että paikka menee juuri kiinni joten suunnistimme heti etuovia kohden.

Roskaakin näkyi 🙁

Alueen päätemppeli Castillo




Portit oli juuri suljettu sisäänkäynnillä.

Playa del Carmenin yöelämä

Lähellä oli katu missä oli vaikka minkälaista yökerhoa ja menoa ja meidän hotellin melkein alakerrassa oli kiva baari missä oli elävää musiikkia.
Pitihän sitä käydä vähän pyörähtämässä!

Sotilaat ja poliisit rynkyt olalla oli ihan yleinen näky kaduilla

Sitten oli aika sanoa “Adiós!” ystävillemme.
He palasivat takas Suomeen ja me jatkamme seikkailuja… kenties vielä Guatemalan puolella.

Phill Collins

“Against All Odds (Take a Look at Me Now)” (nimeltään myös Ainst All Odds) on englantilaisen rumpalin, laulajan ja lauluntekijän Phil Collinsin kappale . Se äänitettiin vuoden 1984 samannimiseen elokuvaan mikä on kuvattu Meksikossa ja Tulumin kuuluisalla rannalla sekä Maya-raunioilla muutamia kohtauksia.

Täältä aiemmat Meksikon ja Guatemalan seikkailut:
Seikkailu Meksikossa, México City
Seikkailu Meksikossa, Acapulco
Seikkailu Meksikossa, Puerto Escondido
Seikkailu Meksikossa, Chacahua
Meksikon seikkailu, Mazunte
Meksikon seikkailu, Salina Cruz
Seikkailu Väli-Amerikassa, Guatemala – Tajumulco, Väli-Amerikan korkein tulivuori
Seikkailu Guatemalassa, Lake Atitlán
Seikkailu Guatemalassa, Antigua ja Guatemala City
Meksikon seikkailu, Cancun ja Holbox

Tiivistelmä koko kahden kuukauden seikkailusta:
Ensimmäinen reppureissuni – Mitä ottaa huomioon? Mitä tekisin toisin… vai tekisinkö?

Reippureissu alkoi Meksiko Citystä pitkin eteläistä rannikkoa kohti Guatemalan rajaa. Kolme viikkoa nautittiin Tyynenmeren aalloista ja lämmöstä.
Guatemalan puolella nautittiin enemmän vuoristosta ja upeista maisemista vajaa pari viikkoa kunnes palattiin takas Meksikon puolelle tapaamaan ystäviämme.

Meksikon seikkailu, Cancun ja Holbox

Cancun 2-3.2.22

Lensimme aamulla Guatemala citystä takas Méxicon puolelle Cancuniin. Lento kesti n.1,5h ja maksoi 120€/henk.
Olisimme mielellämme jatkaneet Guatemalan seikkailua mutta olimme sopineet ystäviemme kanssa tapaavan heidät Cancunissa. He vähän kuin tulivat lomalle meidän luokse, sovimme sen silloin kun olimme päättänyt lähteä reppureissulle Meksikoon. Silloin emme varmaksi tienneet minne meidän seikkailu vie.

Cancun; siisti, rannoilla ei roskia, kasvillisuus rehevää, öky autoja hyvin paljon. Lähellä rantaa kadut, talot ja hotellit erittäin hienoja ja huoliteltuja. Kaikki on kuin amerikassa, mutta löydettiin paikkoja mitkä kohtuu hintaisia ja Meksikolaisia. Myös alueita mihin en pimeällä menisi koska koko kuja oli täynnä rikottuja ikkunoita ja töhrittyjä taloja.
Nämä oli ensimmäiset asiat mitä tuli mieleen sanasta ja paikasta Cancun.

Cancún on rannikkokaupunki Meksikon itäisimmässä osavaltiossa Quintana Roossa. Se on maailmankuulu turistikohde. 1950-luvun alussa Cancún oli lähes asumaton ja kehittymätön alue. Meksikon hallitus päätti tehdä siitä turistikohteen ja rakennutti muun muassa lentokentän ja tien saarelta mantereelle. (wikipedia)

Pitkästä aikaa hiekkaa ja merta! Nautin niin merestä vaikka nautin myös niin Guatemalan vuoristostakin. Silti oli niiiin ihanaa upottaa varpaat lämpimään hiekkaan!

Saimme nauttia Cancunin rannoista ja tunnelmasta.
Cancun ei ole ehkä ihan mun paikka vaikka olikin hieno ja ihanat rannat mutta myös liian turisti paikka ja kallis!

Meillä oli heti pyykkipäivä koska lähdetään seuraavana päivänä saareen mikä on myös hyvin turistisaari ja vieläpä viikonloppu. Nyt on hyvä aika pestä pyykkiä!

Holbox 3-7.2.22

Holbox on saari Meksikon Quintana Roon osavaltiossa, joka sijaitsee Jukatanin niemimaan pohjoisrannikolla. Se on noin 41,84 kilometriä pitkä ja 1,5 kilometriä leveä, ja sitä erottaa mantereesta 10 kilometriä matala laguuni, jossa asuu flamingoja, pelikaaneja ja muita rikkaita lintuja. (wikipedia)

Tulimme Cancunista Chiquilaan bussilla. Meinasimme myöhästyä bussista koska nostimme rahaa ennen saarelle menoa. Olimme jo aiemmin oppinut tämän että ennen viikonloppua kannattaa nostaa käteistä automaateista sillä se loppuu viikonlopun aikana automaateista ja varsinkin turisti paikoista ja koska olemme menossa saarelle. Joka paikassa ei aina voi luottaa että pankkikortti käy ja siksi hyvä kantaa käteistä muutaman päivän tarpeiden vuoksi että pääset paikkaan missä sitä voi nostaa tai että pääset paikkaan missä käy pankkikortti.

Cancunissa ei ensimmäisessä paikassa pankkiautomaatti toiminut mutta lähellä oli toinen mikä toimi mutta tavaroiden kanssa ei ole aina niin nopeaa siirtyä paikasta toiseen kun aikaakaan ei olisi.
Hyvä katsoa etukäteen mistä nostaa rahaa, sillä komissiot vaihtelee paljon eri pankkien ja automaattien välillä.

Chiquilasta lähti kaksi eri firman venettä Holboxiin.

Holbox on ihana paratiisisaari vaikkakin siellä on paljon turisteja ja hinnat on myös sellaiset. Ja jos et ole varannut huonetta viikonlopuksi niin sitä et välttämättä saa saarelle tullessa.
Jo aiemmin huomasimme Meksikossa että paikat jossa esim paikalliset ja/tai turistit viihtyvät viikonloppuisin niin niihin paikkoihin on varattava etukäteen huone sekä rahaa sillä pe-su huoneet ja rahat (automaateissa) on “kortilla”.

Yövyimme Posada Yalekinissa mikä on Holboxin hinta tasossa edullinen mutta erittäin mukava, siisti sekä ihana oma sisäpiha missä istuimme välillä iltaa.
Yö on 60-80€/huone/yö riippuen ajankohdasta.
Hotelli ei ollut ihan rannalla mutta hotellille kuului pieni pätkä myös rantaa palmujen alla missä oli myös rantatuoleja.

Holboxissa näimme muutaman Suomalaisen lisää 🙂
Reissumme aikana aiemmin olimme tavannut yhden Suomalaisen pariskunnan Puerto Escondidossa.

Rannalla

Rantaa riitti sillä olimmehan saarella. Aivan upea turkoosi meri!!
Siitä saatiin nauttia jopa aamulenkillä sillä siellä oli meressä reitti. Välillä reitillä oli vettä vain nilkkoihin, ehkä jopa vain varpaisiin asti ja välillä kahlattiin niin että sitä oli vyötäröön (mulla ehkä vähän ylemmäksi) asti. Reitillä oli liikennemerkit ja kaikki.

Leijalautailu eli kiteboarding oli hyvin suosittua saarella.

Tehtiin myös muutama lenkki ihan rantoja pitkin.

Illat ja auringonlaskut oli upeita!

Englannin opiskelua hotellimme rannalla missä wi-fi toimi

Yhtenä päivänä kävelimme saaren länsikärkeen jossa on lintujen suojelualue ja on mahdollista nähdä flamingoja. Mutta me ei nähty.

Eläimet

Meidän hotellin piha-alueella oli useasti kolibri. Aivan upea näky!
Varsinkin kun lempinimeni on Kolibri enkä ole aiemmin nähnyt kolibria.
Oikeasta kolibrista ei kerkiä saada kuvaa ja on niin pienikin ettei kuvassa erotu.

Liskoja tietysti näkyi myös.
 

Cozumelit = cozumelsaarensupi oli kuin meidän pesukarhu.
Niitä näki iltaisin kujilla ja varsinkin roskapönttöjen päällä laumoittain.
(wikipedia)

Moskiittoja oli paljon auringonlaskun jälkeen mutta off auttaa ja tuntuu että ne vähenee muutenkin illan aikana. 

Kadut

Kadut oli hiekkaa. Osa kaduista oli hyvin muhkuraisia.
Saarella oli autoja mutta pääsääntöisesti kaikki käveli, pyöräili, mopoili tai meni golfkärryillä.

Yhtenä iltana alkoi sataa ja kadut oli heti mutasia ja savisia.

Ravintolan lattiatkin oli ihan lätäköillä

Yön aikana vettä tuli vaan lisää ja aamulla kadut oli yhtä isoa lammikkoa, melkein kuin mutasia ojia. Silloin liikkuminen kävellen ei ollut niin kivaa kun sitä mutaa roiskui joka paikkaan.
Vuokrattiin siis golfkärry millä kierreltiin pitkin saarta sinne tänne. Saarihan on niin pieni että sen voi kiertää vaikka kävellen mutta oli kyllä kiva huristella golfkärryllä varsinkin kun oli niin mutasta.

Koska kadut olivat niin monttusia niin veden alta ei aina tiedä miten syvä lätäkkö on vastassa. Piti vähän katsoa missä paikalliset ajoi ja mennä heidän perässä ja jos jollain kadulla ei näkynyt liikehdintää niin sinne ei kannattanut mennä… opimme tämän kantapään kautta sillä minä puikoissa ja mulle annettiin ohjeeksi että tuonne vaan ja kaasupohjassa niin päästään isommankin lätäkön yli. Eipä päästy edes työntämällä golfkärryä eteen päin ihan helposti. Kun saatiin vähän kuivemmalle golfkärry niin eräs paikallinen oli katsonut meidän touhua sivusta ja tuli auttamaan koska ei saatu enää startattua käyntiin.

Tytöt hoitaa 😉

Päästiin jatkaa matkaa ja taas tuli pieni lätäkkö ja sain ohjetta että kaasupohjaan ettei jäädä taas kiinni. Taas työnnettiin lätäköstä kuivemmalle ja taas samainen herra tuli herättää henkiin golfkärryn.
Koska ei puhunut kunnolla englantia niin ei ollut heti yrittänyt kertoa että lätäköihin pitää mennä hiljaa niin silloin se ei hörppää vettä ja golfkärryllä voi ajaa lätäköihin silloin. Silti aloin ajelee muiden perässä niin näin millaisia lätäköitä on edessä ja osasin jatkossa ajaa lätäköt varovasti.

Muuta

Talot oli värikkäitä ja upeita seinämaalauksia oli paljon joka paikassa.

Ruoka oli hyvää ja löytyi paikkoja missä oli myös edullista mutta paljon oli paikkoja missä oli  “turisti-hinnat”. Löydettiin muutama paikka missä oli aivan taivaallista quacamolea.

Kahvi on monesti murukahvia
 
Kaverimme synttäripäivä! Salud!

Kengät oli hyvä jättää pöydän alle kun lähti tanssimaan. Tanssilattia oli hiekkaa mikä tuntui ihanalta varpaiden alla.

Ihmiset ja eläimet oli erittäin mukavia!



Paikalliset miehet oli mun mittaisia

Löytyi myös saaren oma tinder paikkakin

Lavuaari

Lavuaari


Tässä vessassa oli hyvä opiskella espanjaa

Lentokenttä

Saarella oli oma pieni lentokenttäkin.

On aika jatkaa matkaa ja seikkailua!
Lähdimme lautalla Chiquilaan mistä matka jatkui bussilla Playa del Carmeniin.
Adios Holbox!

Täältä löydät aiemmat Maksikon sekä Guatemala seikkailut:
Seikkailu Meksikossa, México City
Seikkailu Meksikossa, Acapulco
Seikkailu Meksikossa, Puerto Escondido
Seikkailu Meksikossa, Chacahua
Meksikon seikkailu, Mazunte
Meksikon seikkailu, Salina Cruz
Seikkailu Väli-Amerikassa, Guatemala – Tajumulco, Väli-Amerikan korkein tulivuori
Seikkailu Guatemalassa, Lake Atitlán
Seikkailu Guatemalassa, Antigua ja Guatemala City
Ensimmäinen reppureissuni – Mitä ottaa huomioon? Mitä tekisin toisin… vai tekisinkö?

Lähdimme tammikuun alussa reppureissaa Meksikoon ja jossain vaiheessa päätimme ylittää rajan ja katsoa millainen Guatemala on.
Guatemala yllätti erittäin positiivisesti meidät ja ihastuimme maahan täydellä sydämellä!
Guatemala on paljon viidakkoa, vuoristoa ja ihanaa Maya kansaa.

Seikkailu Guatemalassa, Antigua ja Guatemala City 30.1-2.2.22

Guatemala on yksi Keski-Amerikan suurimmista maista. Sillä on lyhyt pätkä Karibianmeren rannikkoa ja pitempi Tyynenmeren rannikko. (Wikipedia)
Nyt olemme olleet seikkailemassa yhteensä kuukauden verran.

Antigua

Antigua tai Antigua Guatemala on vanha Guatemalan pääkaupunki, kuten nimikin viittaa. Kaupunki oli upea!
Se sijaitsee 50 kilometrin päässä nykyisestä pääkaupungista Guatemalasta. Antiguan asukasluku on noin 46 000. Unesco lisäsi kohteen maailmanperintöluetteloon vuonna 1979.

Tulimme Lake Atitlánista bussilla Sololáan mistä hypättiin toiseen bussiin mikä toi meidät Antiguaan.

Kaupunki sijaitsee noin 1600 metrin korkeudessa laaksossa. Laaksoa ympäröi kolme tulivuorta: Agua 3 760m, Acatenango 3 976 m (Viimeisin purkaus: 1972) ja Fuego 3763m (viimeksi purkautunut 2018). Lisäksi lähistöllä on aktiivinen tulivuori Pacayai 2560m (viimeksi purkautunut 2021) (Wikipedia)

Bussi asema oli normaali ”kaaos” missä oli vaikka millaista myyjää ja kojuja. En viihtynyt ollenkaan siellä vaan halusin tavaroineni sieltä pois.
Heti kun pääsimme alueelta pois ja toiselle puolelle katua kaikki muuttui! Edessämme oli niin kaunis kaupunki matalineen rakennuksineen ja mukulakiviteineen.
Rakennukset oli kauniita ja koristeellisia ihanineen kukkaistuksien kanssa.

Monen kujan päässä näkyi tulivuori Agua

Kaupungista löytyi kaikki, jopa McDonald’s 😂 Silti kaupunki teki suuren vaikutuksen (vaikka en niin toivo näkeväni McDonald’sia) koska kaikki rakennukset näytti samalta. Oli se asuin rakennus tai just se McDonald’s niin ne oli yhtä kauniita eikä päältä päin juuri erottanut kummasta kyse. Kylteistä näki mikä liike/rakennus oli.

Kaupunki oli kaunis, hillitty, arvokkaan näköinen, vanhanaikainen, rauhallinen mutta silti sopivan vilkas.

      

Löysimme ihanan pienen sikari- ja viinibaarin

Ihania pikku kahviloita jotka oli jatkettu porttikongeihin ja puutarhaan

Hotellimme oli ihan lähellä minkä olin varannut jo aiemmin. Löysin halvalla ja oli saanut erittäin hyvät arvostelut sekä kuvat oli todella kauniita hotellista. Pelkäsin että kuvat valehtelevat koska en uskonut sillä rahalla saavan niin hienoa hotellia. Hotellimme oli La Quinta Santa Lucia n.22€/yö.

Agua

Agua on kahdesti tuhonnut pääkaupungin. 1541 ensin purkautui ja silloin siirrettiin hieman pääkaupunkia. Tuhoutunut kaupunki tunnetaan nykyään Ciudad Vieja-nimisenä.

Vuonna 1773 maanjäristys alkoi ensin pienillä järistyksillä kunnes eräänä iltana kaupunki oli tuhoutunut parissa minuutissa ja tulivuori Aguan rinteiltä syöksyvät vesimassat täydensivät tuhon.
Tulivuoren nimi (’Vesi’) juontaa ylhäällä olevasta laguunista, joka valtavien rankkasateiden takia tulvi yli, ja vyöryvät vesimassat tuhosivat maan ensimmäisen pääkaupungin.
Wikipedia

Agua näkyi melkein joka paikkaan

Pacaya

Seuraavana aamuna lähdimme klo:6 aikaa oppaamme kanssa Pacaya vuorelle. Meidät tultiin hakemaan hotellin ovelta. Seuraksemme tuli myös vanhempi mies joka reissasi yksin eläkkeellä. Hänellä oli jo pari aikuista lasta eikä vaimoa. Hän halusi matkustaa niin pitkään kuin jaksoi. Hänellä oli hyvä eläke ja säästöjä. Aivan ihana ja sympaattinen mies joka luki ihmisiä kuin avointa kirjaa…

Pacayan huipulle ei päästy sillä siellä on kuumia höyryjä ja on vaara myös pudota niihin. Jäätiin hyvän matkan päähän missä oli myös kuumia höyryjä ja paistettiin vaahtokarkkeja ”höyrysaunassa”.

Pysähdyimme matkalla shoppailee laava tuliaisia.
Vuoren rinteelle oli tehty pieni shoppi minkä pystyi helposti siirtämään paikasta toiseen jos tulivuori päättää taas purkautua.
Ostin tytöilleni “lava you” sydän korut mitkä oli tehty laavasta.
Otin myös pienen palan laavaa vuorelta mukaan mikä oli viime vuoden marraskuulta eli muutama kuukausi sitten kun tulivuori viimeksi oli purkautunut.

Intialainen mies kertoi että laavassa on paljon mineraaleja ja laavasta saa tehtyä esim. terveellisen kasvonaamion vaikka.

Pacaya on aktiivinen tulivuori Guatemalassa. Se sijaitsee lähellä maan pääkaupunkia Guatemalaa samoin kuin Antiguaa. Vuoren korkeus on noin 2 560 metriä merenpinnasta. Pacaya on suosittu matkailukohde, sillä sen huipulle voi vaeltaa. Ylin rinne on laavakiveä ja osin pehmeää hiekkaa.

Viimeisin purkaus: 2021
Korkeus: 2 552 m
Prominenssi: 232 m
Wikipedia, Pacaya

Guatemala City

Aamulla aikaisin lähdimme ensin aamupalalle ja siitä bussilla kohti pääkaupunkia Guatemala Cityä.

Kaupunki sijaitsee vuorilaaksossa maan eteläosassa lähes 1500 metrin korkeudessa, missä ilmasto on miellyttävän viileä.

Guatemala city oli todellakin kaupunki.
Olin varannut läheltä lentokenttää hotellin Casa Irma. Hotelli oli zone 10  mikä on hyvä ja turvallinen alue.

Meillä oli ns. parveke huoneessa mistä näki vain taivaan kun ylös päin katsoi.

Guatemala City jaettu vyöhykkeisiin eli zoneihin. Niillä on merkitystä missä esim. majoitut, missä kuljet ym.
Auroran lentokenttä on zone 13.

Zone/alue mitkä kannattaa pitää mielessä.

Zone/alue 1 on kaupungin sydän, joka on keskeisin alue, jossa on monia merkittäviä vanhoja rakennuksia. Plaza Mayor, Metropolitan Cathedral ja National Theatre ovat kaikki täällä ja muita rakennuksia, jotka ovat peräisin kaupungin perustus ajoilta 1775. Täällä on monia halpoja hotelleja, baareja, kauppoja ja ravintoloita, joten se on suosittua retkeilijöille mutta ei ole muuten suositeltu alue yöpyä jos matkaoppaita lukee.

Vyöhykkeen 1 eteläpuolella alue 4 on täynnä katutaidetta, trendikkäitä kahviloita ja viileitä baareja.

Alueita 9 ja 10 pidetään “fancy” -vyöhykkeinä. Avenida La Reforma, joka sijaitsee eteläpuolella kaupungin keskustasta, erottaa kahta vyöhykettä, jossa alue 9 länteen ja alue 10 itään. Nämä puiden reunustamat väylät ovat Guatemalan rikkaimmille asukkaille sekä kaupungin kalleille hotelleille. Kadut ovat vuorattu suurlähetystöillä, design-liikkeillä, posh-ravintoloita ja ritzy-baareja ja tämän naapuruston huikea yöelämä on johtanut siihen, että sitä kutsutaa nimeltään “Zona Viva” (vilkas vyöhyke).

Myös kaupungin suurimpia ja parhaita museoita löytyy täältä, kuten Museo Ixchel del Traje Indígena, kasvitieteellinen puutarha ja Popol Vuh -museo, jossa on laaja kokoelma Maya-keramiikkaa.
Alue 10 on kaupungin turvallisin alue.

Nämä vyöhykkeet ovat suorastaan ​​vaarallisia, eikä sinulla vierailijana ole niillä mitään tekemistä: vyöhyke 2, vyöhyke 3, vyöhyke 5, vyöhyke 6, vyöhyke 7, vyöhyke 8 ja vyöhyke 12 .

Myöskään vyöhyke 13 ei ole hieno, mutta siellä on lentokenttä, josta kuljet taksilla, Uberilla tai bussilla.
Kannattaa myös välttää kaikkia vyöhykkeitä 17-25.

Viimeinen päivä Guatemalassa

Viimeinen päivä Guatemalassa ja siksi pitää miettiä ja laskea paljon on käteistä ettei sitä jää liikaa. Luulin et mulla on vaan Q50 mut 10 olikin 100 eli mulla olikin Q320.

Meillä oli vielä myös paljon aikaa ja mietimme mitä tekisi ja näkisi tästä kaupungista. Ei olla niin kaupunki-ihmisiä.

Koronan takia hyvät ohjeet hississä missä merkeillä kerrotaan missä ja miten päin seistä hississä. Joku ei noudata ohjetta…

Kävimme syömässä ja katsomassa kaupunki elämää lähellä ostoskeskuksessa. Syödessä googletettiin mitä voitaisiin tehdä. Löysimme aika lähellä olevan eläintarhan, La Aurora Zoo ja laskimme että vielä keritään sinne katsomaan eläimiä ennen kuin menee kiinni.
Hieman harhailimme alkuun sillä meillä oli offline-kartta ladattu puhelimeen ja se ei aina toimi.

Kerkesimme ja saimme ihailla noin tunnin verran eläimiä jotka oikeasti antoi meille koko rahan edestä.
Sarvikuonot jytistelivät mennä keskenään vaikka kuinka pitkään mistä tuli monen monta videota mutta ei yhtään kuvaa.

Ajoissa nukkumaan ja aamulla Uberin kautta varattu kuljetus Auroran lentokentälle.
Lennämme takas Meksikoon tapaamaan ystäviä jotka lentävät Suomesta viikoksi lomailemaan meidän kanssa.

Vamos a México!

Täältä löydät edelliset seikkailut Meksikosta ja Guatemalasta:
Seikkailu Meksikossa, México City
Seikkailu Meksikossa, Acapulco
Seikkailu Meksikossa, Puerto Escondido
Seikkailu Meksikossa, Chacahua
Meksikon seikkailu, Mazunte
Meksikon seikkailu, Salina Cruz
Seikkailu Väli-Amerikassa, Guatemala – Tajumulco, Väli-Amerikan korkein tulivuori
Seikkailu Guatemalassa, Lake Atitlán
Ensimmäinen reppureissuni – Mitä ottaa huomioon? Mitä tekisin toisin… vai tekisinkö?

Seikkailu Guatemalassa, Lake Atitlán

Meidän Meksikon seikkailu jatkuu Guatemalan puolella Lake Atitlánin ihanissa maisemissa. Olemme kohta ollut kuukauden reissussa ja keritty nähdä ja kokea vaikka mitä. Tähän mennessä reissu mennyt erittäin hyvin ilman mitään stressiä.
Yksi jännitys momentti oli kun tultiin rajan yli Guatemalaan mutta siitäkin selvittiin hienosti. Eikä ihan parhaalla tavalla alkanut elämä Guatemalassa mutta loppujen lopuksi se olikin hyvä asia että sopeuduttiin elää hieman korkeammalla, ohuemmassa ilmassa.
Täältä pääset lukemaan meidän edellisen postauksen missä tullaan rajan yli. Seikkailu Väli-Amerikassa, Guatemala – Tajumulco, Väli-Amerikan korkein tulivuori

Tajumulcom huipulla

Panajachel ja Lake Atitlán 27-30.1.22

Otettiin taas hotellimme läheltä, San Marcosissa ensimmäinen bussi mikä menisi lähelle Sololáa. Sitä ennen googletimme Lake Atitlán ja katsoimme mitä kaupunkeja siinä ympärillä on ja sen mukaan etsimme sopivan bussin. Sololá oli aika lähellä isoa tietä. Bussien lähellä hoimme ihmisille ”Sololá” ja niin meidät vietiin oikeaan bussiin. Sololásta oli vielä lyhyt matka alas järvelle mikä  mentiin tuk tukilla Panajacheliin.

Sololásta tuktukilla alas Lake Atitlánille.

Panajachel oli ihana ja kaunis pieni kylä järven liepeillä. Kaduilla näkee pientä Maya kansaa sekä turisteja, mutta sopivasti.
Eka yö asuttiin pikku kopissa missä ei ollut taas ikkunaa mut tähän mennessä paras suihku. Toka yö vaihdettiin Hotel El Chaparral mikä oli ihan mukava, erittäin tilava ja lähellä järveä.

Ikkuna oli vain käytävään. Kuja jatkui hyvin kapeana.

Kujalla tehtiin nuorten kanssa hienoa katutaidetta.

Ensin kuja oli täynnä luonnoksia ja parin päivän päästä upeita ja värikkäitä taideteoksia mitä saatiin ihailla.

Lake Atitlán

Atitlánjärvi on järvi Guatemalan keskiosassa lähellä Sololan kaupunkia. Järvi on suosittu matkailukohde. Järven tekee erityisen kauniiksi kolme sitä ympäröivää korkeaa tulivuorta: San Pedro (3020m) Tolimán (3158m) ja Atitlán (3537m)

Atitlánjärven paikalla on alkuaan ollut tulivuori, joka on purkautunut ja romahtanut tyhjiöön. Näin syntyi järvi.

Ihan kuin tulivuori palais.

Järven rannalla on useita kyliä, joihin pääsee pienillä laivoilla Panajachelista, joka on suurin kylä ja jonne järjestetään matkoja maan suurista kaupungeista. Sinne kulkee myös yleisiä busseja.
Panajachelissa osattiin myös englantia jonkun verran ja sitä myös kuuli ympärillä puhuttavan.

Lake Atitlán  1500m, wikipedia.

Vene- ja maastopyörä- retki

Venepäiväretki maksoi Q50/henk eli n.6€. Matka kesti n.40min. tulivuorten väliin, Santiago Atitlán kylään.

Santigo Atitlán on pienempi ja köyhempi paikka mutta hyvin sympaattinen silti. Ihanaa Maya kansaa.

Kujat kapeita eli on vaikea saada autoa parkkiin, mutta ei hätiä! Jos ravintolassa on tilaa niin he järjestävät myös parkkipaikan autolle ravintolan “sisältä” raivaamalla pöytiä syrjään 🙂

Lounas meillä oli yleensä kevyt keitto joko katukeittiöistä tai ravintolassa välillä.

Venekyyti oli aika hurja kun oli vastatuuli ja aallot löi niin kovaa että meinas munuaiset irrota. Jopa hieman jännitti että miten vene kestää liitoksissaan kun mentiin vauhdilla suoraan aaltoja päin. Takas päin oli meno mukavampaa kun oli myötä tuuli.

Toiseksi päiväksi oltiin varattu maastopyöräretki vaikka olin ensin hyvin vastaan. Sanoin et mieluummin kävelen ihan saman reitin kun lähen sotkee pyörällä näitä vuoristoteitä.

Aamulla, klo:9:30 kumminkin oltiin sovittelemassa kypäriä ja pyöriä.
10 jälkeen lähettiin oppaamme Jorgen ja Saksalaisen pariskunnan kanssa yksityisellä venekyydillä San Marcos La Laguna kylään.
Siitä lähdettiin San Juan ja San Pedro kylään, kohti tulivuori San Pedron juureen.

Pienet mäet jaksoi just ja just polkea, mutta pidemmät niin ei mitenkään pystynyt ja kaikki talutimme pyörämme ylös. 

Mun menopeli

Matkalla pysähdyttiin näköalapaikalla, katsomassa mistä ja miten kaakao tulee sekä miten Maya kansa valmistaa langat ja vaatteensa.
Sain jauhaa kaakaopapuja sekä kokeilla tehdä lankaa.
Jäi meille aikaa ihastella upeaa ja värikästä San Juan La Lagunan kylää sekä San Pedro La Laguna kylää mistä meiän vene lähti takaisin Panajacheliin.
Mielenkiintoinen päivä!

San Juan La Lagunan näköalapaikka. Upeita maalauksia portaissa!

Face Hill ja minä 🙂 Lounaalla opas kertoi meille Face Hill historiaa. Face Hill.

San Pedro kylästä veneemme tuli meiät hakee takas Panajacheliin.

Panajachel taidetta

Panajachelin elämää

Saimme taas nähdä ihanan maya kansan elämää ja tutustua ihaniin ihmisiin! Niin värikästä ja erilaista elämä kuin meillä Suomessa.

Kadulta ostettu mehu oli aina juuri puristettua, tuoretta mehua mikä laitettiin aina muovipussiin.



Meiän naapurissa oli iltaisin ihana koju, La Clinika jossa oli ihana omistaja loihtimassa mahtavia drinksuja. Eräänä iltana oli myös hänen poikansa joka oli Chavo ruco (old person with young thing) niin kuin hän itseään kutsui  😉 ja lauloimme hänen kanssa Mikael Gabrielin Riippumattoa.

Matka jatkuu

Tässä vaiheessa on ihana huomata että olemme seikkailleet jo kuukauden ja vielä kuukausi jäljellä seikkailua 💛

Meno ollut rentoa vaikka olemme kerinneet nähdä valtavasti! Mutta kun ei ole aikataulua niin voi mennä rauhassa eteen päin fiiliksen mukaan.

Seuraavaksi matkamme jatkuu bussilla hienoon kaupunkiin, Antiguaan. Aamulla aamupalan jälkeen otimme kassit ja lähdimme kävelee isommalle tielle missä tiedustelimme bussia Antiguaan ja niin joku taas viittoili mihin mennä odottelemaan bussia.
Antigua tai Antigua Guatemala on vanha Guatemalan pääkaupunki, kuten nimikin viittaa.

Oletko lukenut jo aiemmat seikkailut? Täältä löydät jos et ole vielä lukenut.
•Seikkailu Meksikossa, México City
•Seikkailu Meksikossa, Acapulco
•Seikkailu Meksikossa, Puerto Escondido
•Seikkailu Meksikossa, Chacahua
•Meksikon seikkailu, Mazunte
•Meksikon seikkailu, Salina Cruz
•Seikkailu Väli-Amerikassa, Guatemala – Tajumulco, Väli-Amerikan korkein tulivuori
•Ensimmäinen reppureissuni – Mitä ottaa huomioon? Mitä tekisin toisin… vai tekisinkö?

Jos tykkäsit tästä postauksesta, jaathan sitä eteenpäin, kiitos!

Meidän ensimmäinen kesälomapäivä 2020  ja lähdettiin heti Baltian road tripille kohti Nidaa, Liettuaan. Nidasta tultiin takasin päin Palangaan, siitä Latvian puolelle Riikaan, Viroon Pärnuun ja siitä takas Tallinnaan mistä lautalla Suomeen 😎
2022 tehtiin pieni road trip Pärnuun ja Saaremaalle.

Baltian road trip

Näillä reissuilla meni tietysti polttoaineisiin rahaa, mutta asuttiin edullisesti koska emme ajatellut viettävän aikaa majapaikoissa vaan halusimme nähdä nähtävyyksiä ja paikkoja. Majapaikat yllätti ja enimmäkseen olivat viihtyisiä. Ruoka Baltiassa, varsinkin Latvian ja Liettuan puolella on edullista, jopa ravintoloissa. Syötiin usein Borschkeittoa joko alku- tai pääkeittona kun haluttiin esim kevyempi lounas syödä ennen illallista. Borschkeitto on enemmän venäläinen klassikko.

Nida

Nida sijaitsee ihan venäjän rajalla, Kuurinkynnäällä, Neringan kaupunkikunnassa. Kuurinkynnäs on 98km pituinen kapea niemimaa, jonka pohjoisosa kuuluu Liettualle ja eteläosa Venäjälle. Kynnään mantereesta erottavan vesiväylän yli kulkee lauttoja Klaipedasta ja kansallispuiston alueella peritään ajoneuvon koosta riippuen pääsymaksu.

Nidassa oli isot ja unohtumattomat hiekkadyynit sekä mäntymetsät. Ihana ja kaunis pieni kaupunki! Vietettiin siellä pari yötä kun matka jatkui Palangaan.

Hiekkadyynien päältä näki molemmille puolille ja molemmilla puolilla oli merta koska Nida on kapeaa niemimaata.

Palanga

Palangan ranta on todella kaunis, hiekkarantaa riittää silmän kantamattomiin. Sanotaan että se on Baltian parhain ranta.

Ranta-alueen maamerkki on pitkä puulaituri, Palangos tiltas, joka on suosittu kävelylenkkien kohde. Laituri on jopa 470m pitkä. Laiturille johtaa kävelykatu J Basanaviciaus gatvé, jonka varrella on ravintoloita ja olutterasseja.

Tuolla kaukana näkyy Palangan kuuluisa puulaituri.

Palangan rantabulevardille kerääntyy kesäpäivinä satoja kauppiaita myymään ja usein varsin edullisesti.
Liettua on Baltian edullisin maa, ja sen todella huomaa Palangassa.

Palangassa oltiin taas pari yötä sympaattisessa majapaikassa minkä jälkeen suunnattiin Riikaan, Latvian puolelle.

Riika

Riika on Latvian pääkaupunki. Riikaa kutsutaan pohjoisen Pariisiksi. Se on hyvin suosittu viikonloppu/miniloma kohde.
Kaupunki on hyvin kaunis mukulakivikatuineen, vanhoine rakennuksineen ja keskustan läpi menee kaunis joki.

Vietimme täällä vain yhden yön hotellissa mistä suunnattiin Pärnuun.

Pärnu

Pärnu on Viron yksi suosituimmista kylpyläkaupungeista.
Sen kadut oli niin puhtaat ja kaikkien pihat niin viimeisen päälle laitettu ja nurmikot ajettu sekä ne kauniit rakennukset! Todella kaunis pieni kaupunki.

Pärnu on hyvin tunnettu myös rannasta mikä on todella upea ja sitä riittää silmän kantamattomiin.
Kesällä voi olla rannalla kymmeniätuhanseja uimareita ja auringonottajia. Vesi on hyvin matalaa pitkälle joten soveltuu myös perheen pienimmille hyvin ja siksi myös lämpenee nopeasti.

Rantapromenadi on uusittu 2021 ja sen varrella on paljon ravintoloita ja kahviloita.

Saaremaa

Saarenmaa on Viron suurin saari. Saaren pinta-ala on 2 672 km², ja se on varsinaisen Itämeren toiseksi suurin saari Gotlannin jälkeen. Saaren väkiluku on noin 30 000. Saarenmaan ainoa kunta on Saarenmaan kunta, johon saaren pääkaupunki Kuressaare kuuluu. Wikipedia

Saaremaa oli myös hyvin kaunis ja puhdas.
Vaikka lautalla oli ihmisiä niin ne hävisi ympäri saarta sillä joka paikassa oli hyvin rauhallista, jopa aution rauhallista.

Yksi lautta mikä lähti Virtsusta ja kesti n. 25min sekä maksoi 20,60€. Toinen ylitys saarelle oli tietä pitkin.

Yövyttiin Kuresaaressa mikä oli aivan upea ja erittäin siisti pieni kaupunki niin kuin Pärnu mutta pienempi.

Kuresaari on Saarenmaan maakunnan pääkaupunki ja Saarenmaan kunnan pääpaikka. Kaupunki sijaitsee Riianlahden rannalla. Kuressaaressa asuu noin kolmasosa koko Saarenmaan maakunnan asukkaista. Wikipedia

Miksi kannattaa lomailla Alanyassa?

Ostimme meidän perheelle joululahjaksi loman Alanyaan minkä toteutimme heti kun koulut loppui. Saimme Deturin kautta 149€ / henk mikä sisälsi lennon, hotellin ja aamiaisen.

Olimme ollut jo kerran aikasemmin J:n kanssa Alanyassa edellisen vuoden marraskuussa ja silloin ihastuimme paikkaan ja siihen kuinka edullista siellä on.
Alanya on upeiden vuorien ympäröimä ja kaunis Kleopatran ranta on keskiössä.

Täältä pääset lukee meidän ensimmäisen seikkailun Alanyassa Rantaelämää ja aktiviteetteja Alanyassa

Ensin lakkiaiset

Samana päivänä oli vähän kiirettä koska aamusta alkoi koulun päättäjäiset ja lakkiaiset minkä jälkeen pidettiin tyttäreni yo-juhlat. Ei ehkä ihan loppuun asti oltu suunniteltu tätä kun varattiin matka samalle päivälle.

Kerettiin kuin kerettiin kentälle juhlien jälkeen vaikka hieman jännitin koko päivän asiaa. Kun tultiin kentälle niin kuultiin että kone ei ole edes lähtenyt Antalyasta millä meiän pitäisi lähteä takas Antalyaan. Kone piti lähteä klo:21.20 mutta nyt uusi aika oli klo:03.10 ja tiedettiin ettei kone voi olla mitenkään vielä siihen aikaa lähdössä. Myöhemmin kuultiin että päästään lähtee ennen klo:05 ja niin myös kävi. Onneksi saimme lentoyhtiöltä lippuja millä saimme ostaa ruokaa ja juomaa ainoasta aukiolevasta ravintolasta odotellessa kentällä.

Hotellille kun pääsimme niin ei ollut enää aamiaista tarjolla ja olimme n.18h jo reissannu.
Asuimme Kleopatra Bebek hotellissa ihan Alanyan ytimessä. Hotelli ei ole mikään Hilton mutta sijainti oli erittäin hyvä sillä joka paikkaan oli lyhyt kävelymatka.
Hotelli ei ole saanut hirveän hyviä arvosteluja mutta me kaikki tykkäsimme silti hotellista. Myös ne kaksi ihanan pirteää ja hassuttelevaa baari/ravintolatyöntekijää tekivät viikostamme ihanan. Aamiainenkaan ei ollut mikään luxus mutta sillä jaksoi aloittaa päivän eikä lihottanut.

Yksinäinen riikinkukko asusteli hotellimme lähettyvillä.

Hotelli kissa makoili aina tuossa.

Hamam

Ensin lähdimme hotellin lähelle dönerille ja sen jälkeen pienille päikkäreille.
Olimme jo bussissa (Antalyasta Alanyaan n.2h + pysähdys) Deturin oppaalta varanneet Hamamin sekä edestakas kuljetukset Hamamiin mikä maksoi 35€ / henk. Se sisälsi kuljetukset, saunat, kylvetykset, kuorinnan, hiusten pesun, hieronnan sekä kuumakivi hieronnan ja kasvonaamion.

Hamamit on ihania! Ne tuo luxusta elämään. Paikat on kauniita; kiveä, marmoria ja pehmeitä sohvia missä istut hetken hoitojen välissä ja nautit turkkilaista teetä.

Ensin olimme kaikki yhdessä saunassa minkä jälkeen menimme vielä höyrysaunaan. Siitä suihkuun ja viileään altaaseen. Odottelimme hetken omia pesijöitä kivassa odotusaulassa. Saimme valita haluammeko naisen vai miehen pesijäksi.
Omat pesijämme hakivat meidät ja johdattivat kädestä pitäen kauniiseen pesusaliin missä kuorivat ihon sopivan karhealla kintaalla ja sen jälkeen valitsemallamme kuorinta-aineella sekä sen jälkeen vielä vaahtopesivät. Naisilta pestiin myös hiukset jos halusivat.

Pesun jälkeen odottelimme teetä juoden pehmeillä sohvilla kunnes pesijämme hakivat meidät hierontoihin.

Olo oli erittäin rento ja teki hyvää pitkän reissaamisen jälkeen.
Otimme varman päälle ja menimme sen jälkeen syömään jo edellisellä reissulla hyväksi todettuun ravintolaan, Mezze Grill Restaurant.

Beachvolley, paragliding ja Kale kukkula

Ensimmäisen hyvin nukutun yön jälkeen lähdimme ostaa beachvolleyta ja lähdimme Kleopatra beachille pelaamaan.

Hiekka oli erittäin kuumaa ja osalla paloi jalkapohjat alkuun ennen kuin tajusimme kastella kentän. Pelistä ei oikein tullut mitään mutta pallottelimme aikamme kuluksi. Musta on kiva vaan pallotella koska niin sitä oppii paremmin koska kosketuksia tulee palloon enemmän. J on niin himo pelaaja ja muutenkin tykkää aina kaikki tehdä täpöillä sekä halu voittaa niin hänen on vaikea vaan pallotella 😄

Itellä osui pallo ranteeseen ehkä jo puolen tunnin kuluttua, niin että siitä katkesi verisuoni ja nousi kunnon muutaman sentin kokoinen, sininen patti. Vaikka heti nostin ranteen ylös ja hain naapuri ravintolasta jäätä niin patti pysyi siinä yli vuorokauden ja jomotti myös. Kipu helpotti jossain vaiheessa mutta iso mustelma oli yli viikon.

Suomessa pelatessa näin ei ole käynyt mutta kerran aikasemmin samanlailla kävi Kreikassa pelatessa beachvolleyta. Silloin katkesi verisuoni peukalon nivelen päältä.
Johtuisiko lämmöstä?

Iltapäivästä meitä oli hakemassa kuljetus toiseen päähän Kleopatran rantaan missä osa nuorista ja J:n isä, 76 vuotias lähtivät vuorelle liitelemään varjoliidolla, Paragliding Eaglen kanssa.
Me ei tällä kertaa liidelty koska olimme jo edellisellä reissulla kokeiltu vaikka tykkäsimme kovasti siitä. Kerran (ainakin toistaiseksi) riittää koska maksaa n. 50€/ henk, videot ja kuvat 20€/ henk.
Myös nuoriso ja J:n isä tykkäsivät.

Kuva on marraskuulta -21 ja eri firma. Pilotti muistaakseni Sunny.

On J:llä kova isä kun vielä tuon ikäisenä uskaltaa noin hurjiin juttuihin lähteä! 💪

Illalla lähdimme hissillä Kale kukkulalle illalliselle. Hissi lähti aivan meidän hotellin luota.

 
Kales on 1200-luvulla rakennettu linnoitus. Historiallinen kohde sijaitsee noin 250 metrin korkeudessa, joka jakaa Alanyan rannat kahteen osaan. Länsi puolella on Kleopatra ranta ja linnoituksen itäpuolella on Keykubat-ranta ja satama.

Merirosvo risteily

Olimme myös bussimatkalla  Antalyasta Alanyaan varattu Deturin oppaalta risteily 22,50€ / henk mikä sisälti koko päivän risteilyn, juomat ja lounaan sekä ohjelman laivalla, unohtamatta kuljetuksia edes takas!

Aamupalan jälkeen kohti seikkailua merirosvolaivalla.
Lähdimme Alanyan satamasta missä oli kymmeniä laivoja ja suurin osa niistä oli mahtavia merirosvolaivoja.

Matkasimme kauniissa merimaisemassa ja upeassa säässä rantoja pitkin toiseen päähän Kleopatran rantaan. Välillä pysähtelimme upeisiin paikkoihin uimaan. J ja hänen poika jopa hyppäsivät yli 5m korkeudesta laivan kannelta uimaan mihin oli tehty hyppypaikka.

Kale kukkula näyttää tästä kulmasta lintuliskolta.

Nautimme päivän hyvästä seurasta, juomista, auringosta, maisemista, lounaasta ja henkilökunnan järjestämästä ohjelmasta. Lapset oli otettu hyvin huomioon ohjelmalla mutta myös meidät vanhemmat oli myös huomioitu ja oli mahtava tuli-show sekä vaahtobileet.

Tapasimme Norden Restaurant omistajan laivalla ja teimme hänelle pöytävarauksen samalle illalle. Taas oli auto noutamassa meitä hotellilta sovittuun aikaan ravintolaan.

Pöytä oli hienosti koristeltu meitä varten Suomen lipulla. Ruoka oli erittäin maukasta sekä suht edullista, Mezzen luokkaan vaikka oli kauempana Alanyan ydin keskustasta missä oli yleensä kalliimpaa. Suosittelen myös tätä paikkaa!

Mezzestä ja Norden restaurantista saa erittäin hyviä pihvejä myös!

Olimme lähellä  Heikin baaria mikä oli näytettävä myös meidän perheelle koska on hyvin suosittu ja tunnettu. Heikin baarissa on hyvä ja rento karaoke meininki.

Shoppailua ja auringon ottoa

Pari nuorista lähti yöllä Cappadociaan yöbussilla mikä on kuulemma aivan mieletön paikka aamuyöstä kun kuumailmapallot nousevat uskomattoman kauniista maisemasta kohti taivasta auringon nousun aikaan. Tämä meidän pitää vielä kokea!

Osa meistä lähti aamupalan jälkeen kävelee ja shoppailee ja osa lähti  Alaaddin beachille ottaa aurinkoa ja nauttii päivästä. Deturin asiakkaille aurinkotuolit ja varjo oli ilmaisia (saatiin oppaalta liput).

Varsinkin J löysi paljon vaatteita poikansa kanssa ja J löysi minulle upean iltapuvun 900 liiralla eli alle 55€. Puku löytyi häämekkoja myyvän kaupan näyteikkunasta ja ensin olin vastaan mennä sovittamaan koska ajattelin siellä olevan niin kallista.

Begüm abiye oli täynnä upeita hää- ja ilta-asuja. Kun näytimme mitä haluisimme katsoa ja ehkä sovittaa niin alkoi kuhina. Palvelu oli aivan mahtavaa ja hieman nolona huomasin myöhemmin että joku nainen joutui istumaan iltamekko päällä sen aikaa kun sovitin mekkoja ja odottamaan omaa vuoroaan. Hän odotti vuoroaan sen aikaa kun sovitin mekkoa ja sen jälkeen vielä kun mekkoa lyhennettiin neuloilla minulle sopivaksi. Mekko olisi ollut valmis jo samana iltana mutta sovimme hakevamme sen seuraavana päivänä.

Skobailua

Vuokrasimme aamusta kolme skootteria (800 liiraa/skoba, n.15€) eli n.45€ yhteensä. Viisi meitä lähti, mutta J otti poikansa kyytiin ja sanoin että mielelläni olen toisen tyttöni kyydissä.

Mulla oli hieman iso kypärä… alkuun paremman kokoinen mut muuten huonompi 🙈

Meille oli kerrottu hotellissa että hieman kauempana on basaari päivä joten suuntasimme ensin shoppailemaan lisää sinne ja nauttimaan aidosta basaari meiningistä.

Sen jälkeen lähdimme joelle mitä oltiin myös kehuttu kun olimme Norden ravintolassa.
Dimcay eli Dimjoki oli kaunis paikka. Dimjoki laskee korkealta Taurusvuorilta laskien mereen Tosmurin kylän kohdalla Alanyassa.
Ensimmäinen, ihan joen alapäässä oli hyvin mainostettu piknik paikka, mutta meille ihan liian tehty paikka joten käännyttiin parkkipaikalta pois ja lähdimme ajelee kohti vuoren huippua.

Muitten skootterit vielä nousi ylempänäkin vuorella, mutta meidän skootteri meni tasaisella 50km/h, alku vuoresta 30km/h ja lähemmäksi huippua mentäessä niin meno hyytyi niin että mietin jo yhdessä mutkassa joutuvani työntää skootteria. Ihan huipulle ei siis päästy mutta pääsimme ihailemaan maisemia aika korkealta.

Sukellusta

Osa lähti viettää beachi päivää ja viisi meistä lähti sukeltelee. Saimme erittäin hyvän tarjouksen 2 sukelluksesta ja siihen kuului vielä lounaskin sekä tietysti kuljetukset ja maksoi vain 27€/ henk.

Rakastan ja pelkään yhtä aikaa merta! Nautin merellä olosta ja ollut pienestä asti merellä, olenhan Hangosta kotoisin.
Olen halunnut kokeilla sukellusta ja nyt ajateltiin ettei juurikaan maksa mitään jos en sukella vaan vietän päivän veneellä kun muut sukeltavat.

Päivä oli erittäin kaunis ja lämmin eikä maissa huomannut yhtään tuulta mutta kun lähdettiin satamasta niin vene keikutti aika paljon. Siihenkin olen tottunut mutta nyt kun istuin lattialla kuunnellen sukellus oppaan ohjeita alkoi huono olo enkä kehdannut nousta ylös.

Oppaamme joka oli mun kanssa sukeltamassa.

Ohjeiden jälkeen nousin penkille pötköttelee ja olo hieman helpotti. Kun oltiin ankkuroiduttu lähelle Kale kukkulaa niin edelleen keikutti kovasti.

Ensimmäinen sukellus

Kun meidän vuoro oli siirtyä alakannelle vaihtaa kamoja päälle olo oli kohtalainen. En tiedä osasinko olon takia edes paljoa jännittää koska keskityin vaan että olo paranisi ennen sukellusta.

Märkäpukua ja räpylöitä laittaessa mietin vaan että toivottavasti vesi olisi lämmintä koska puku ei ollut ranteisiin ja nilkkoihin asti. Puku ja räpylät tuntui kummiskin hyvältä päällä.

Maskia pukiessa mietin että hengittelen vaan suun kautta ja niitä käsimerkkejä jos tulee jotain ongelmaa esim. maskin kanssa tai paineen tasauksen kanssa.

Kun päälle alettiin pukee sukelluspainoja niin hieman ahdisti koska ne vedettiin tiukkaan vyötärön ympärille ja yhtäkkiä tuli myös happi selkään ja nyt oli erittäin painava olo.
Regulaattori tuntui hyvältä suussa enkä sitä sen enempää miettinyt kun opas jo näytti miten nousen ja hän auttaa mut “putoamaan” veteen koska sanoin etten halua hypätä.

J oli jo valjastanut minulle oppaan joka oli heti vastassa kun “tipahdin” veteen ja tarkisti että kaikki on hyvin. Hän otti heti tiukasti kiinni ja kokeiltiin yhdessä miten maski ja regu toimi vedessä ja kaikkihan toimi yllättävän hyvin. Vaikka ensin tuntuu pahalta laittaa kasvot veden alle mutta heti olo rauhoittuu koska veden alla regun kanssa on paljon helpompi hengittää kuin veden päällä.

Jotenkin sitä vaan rentoutuu kun kaikki paino häviää selästä ja oli luotettava opas joka piti koko ajan kiinni sekä varmisteli käsimerkein että kaikki on hyvin.
Vedessä oli hyvä olla ja katella kauniita kaloja.

Ekan kerran mentiin vähän syvemmälle kokeilemaan koralleja mutta hetken päästä halusin olla enemmän lähellä pintaa enkä tiedä syytä miksi.

Oli lounas aika ja oli aika hakea ruoka alakannelta. Silloin taas tuli huonompi olo ja pari kertaa istuin rappusilla ja oksensin aamupalan mereen. Kauniita kaloja tuli parveittan syömään aamupalaani. Oloni helpottui ja siirryin yläkannelle syömään lounasta.
Lepäilin hetken sen jälkeen kunnes meidän porukkaa pyydettiin alakannelle vaihtaa varusteet.

Toinen sukellus

Olimme lounaan jälkeen vaihtaneet hieman paikkaa. Menin ensimmäisenä veteen oppaani kanssa. Pinnan päällä tuntui tosi pahalta hengittää regun kanssa ja siksi odottelin enimmäkseen pinnan alla muiden saapuvan veteen. Se ehkä jopa auttoi sukeltamaan nyt toisella kerralla syvemmälle muun porukan kanssa ja jopa oppaani kanssa noudettiin koru pohjasta vaikka ensin hieman jännitin sitä aika paljon.

Tämä paikka oli laajempi ja kauniimpi kuin aikaisempi paikka missä ensin sukellettiin. Rentouduin ja jopa unohdin regun ym muun ja meinasin jossain vaiheessa pudottaa regun suusta koska en enää purrut sitä niin kuin ensimmäisellä kerralla kun oppaani taas halusi huomioni varmistaakseen että kaikki oli hyvin.

Saimme kokeilla pallokalaa ja eräs opas järjesti hienon shown pohjalla.
Olimme ehkä olleet n.6m syvyydessä parhaimmillaan. Pinnan alla häviää suuntavaisto sekä syvyyden taju.

Oli mahtava ja kokemuksellinen seikkailupäivä! Ehkä vielä uskaltaudun J:n kanssa ihastelemaan kunnon koralleja. J on käynyt kaikki kurssit ja luotan häneen ❤️

Seikkailuja ja maanjäristyksiä

Jälleen kerran mahtavia kokemuksia ja seikkailuita rakkaani sekä rakkaitten tyttöjeni kanssa ❤️

Ja koinpa ensimmäisen kerran maanjäristyksen. Ihmettelen miten siihen edes heräsin koska yleensä en herää mihinkään ja nukun missä vain ja milloin vain.
Istuin yöllä sängyssä ja heiluin. Heräsin siihen kun J nousi istumaan ja sanoo että on varmaan maanjäristys. Muistan kuinka sen jälkeen kaaduin takas selälleni ja jatkoin unia.

Täällä myös meidän seikkailuja Polarsteps

Seikkailu Väli-Amerikassa, Guatemala – Tajumulco, Väli-Amerikan korkein tulivuori

Guatemala 22-27.1.22

Guatemalan tasavalta eli Guatemala on noin 16,2 miljoonan asukkaan maa Väli-Amerikassa. Se on asukasluvultaan Keski-Amerikan suurin valtio. Sen rajanaapureita ovat Meksiko, Belize, Honduras ja El Salvador. Guatemalan nimi tarkoittaa nahuatlin kielellä ”puiden maata”. Noin puolet Guatemalan maa-alasta onkin edelleen metsien peitossa. Wikipedia.

Tänään päästiin Guatemalaan ja oli aika säätöä. Tulimme rajakaupunkiin, Tapachulaan (Meksikon puolella) yöbussilla n.8h.

Kaikki meni hyvin nopeasti:
Pe.21.1 lähettiin Salina Cruzista, Meksikosta yöbussilla Tapachulaan.
La.22.1 oltiin n.6 perillä. Heti linja-autoaseman vieressä oli onneksi kahvila jo auki. Siihen jäätiin pariksi tunniksi syömään, lataa puhelimet sekä suunnittelee pääsyä Guatemalaan.

Luin UM:n sivuilta kuinka hurja maa Guatemala on. UM:n sivuilla kerrottiin että turisteihin kohdistuu väkivaltaa, raiskauksia ja ryöstöjä. Mulle tuli paniikki ja itkukin. Ehkä hieman väsymyksellä myös vaikutusta vaikka nukuin melkein koko bussimatkan. Ja ehkä reissuväsymys yleisesti vaikka rennosti ollaan menty.
J sanoi että jos en halua mennä rajan yli niin suunnitellaan jotain muuta. Hetken punnitsin vaihtoehtoja ja tuntui pahalta kääntyä nyt takaisin ku rajalla jo oltiin ja lukenut myös blogeja missä hehkutettiin Guatemalaa.
J lupasi pitää musta huolta ja jos vähänkin tulee huono fiilis niin käännytään takasin Meksikon puolelle.

Klo:10 oltiin Covid testissä Meksikossa.
Klo:11.11 oltiin Guatemalan puolella leimat passissa.

Jouduimme käymään koronatestissä, 800pesoa/henk ja sen etsimiseen meni hetki. Kun pääsimme rajan yli niin alkoi hemmetinmoinen trafiikki 😅 Monta tyyppiä repi eri suuntiin. Oli taksikuskia ja rahan vaihtajaa ja jos jonkin näköistä myyjää. Teimme yhden Jósen kanssa diilin et heittää meidät 50€ San Marcokseen joka on n.2,5 tunnin päässä rajalta.

Ensin poliisit pysäytti ja halusivat bensarahaa kun olivat ensin tutkineet kassit ja passit. Onneksi selvisimme n.6€ voitelulla.
Hetken päästä Jóse joka oli luvannut heittää meidät San Marcosiin pyysi etukäteen rahaa että voisi tankata. Sanoimme että maksetaan vasta perillä. Matka tästä johtuen pysähtyi parin kilsan päähän, lähimpään kaupunkiin ja bussiaseman lähelle. Jätkät pyysivät edelleen 50€. Lähdimme silti kävelemään ja ilmoitimme ettei näin sovittu ja tämä matka ei ole 50€ arvoinen. Pojat hyppäsivät perään. Kaivettiin 50 quatzalia eli n.6€. Luulimme jo hetken et tulee maaottelu mutta onneksi ei koska jatkettiin vain päättäväisesti kohti bussiasemaa ja pojat lähti myös menee.

Päästiin tosi makeella bussilla San Marcosiin, 60 quetzal ja huomenna olis tarkoitus kiivetä Tajumulco tulivuorelle kunhan ollaan saatu varusteet kasaan sillä vuorella on tosi kylmä.

Guatemala on Meksikon jälkeen ihan jungle 😂

San Marcos 22-27.1.22

San Marcos on yksi 22 departementista, jotka muodostavat Guatemalan, se sijaitsee Guatemalan lounaisalueella.  Sen alueellinen laajuus on 3 791 neliökilometriä.  Se rajoittuu pohjoisessa Huehuetenangoon, etelässä Tyyneen valtamereen ja Retalhuleuhun, idässä Quetzaltenangoon;  ja lännessä Meksikon Chiapasin osavaltion kanssa.  San Marcos on departementin pääkaupunki, sijaitsee 252 kilometrin etäisyydellä pääkaupungista Guatemalassa.

San Marcos korkeus: 2 398m. Kunnassa on 47 063 asukasta (2018 väestönlaskenta). Wikipedia

Ollaan niin korkealla vuorella et hengästyy kävellessäkin ja alkuun pienikin mäki saa pohkeet maitohapoille, mut onneksi helpottuu hetken päästä kun koneet alkaa lämmetä. Tää kaupunki on yhtä ylä- ja alamäkeä.

Asumme Hotelli Marquez Inn:ssä. Huone maksoi 150 quetzal eli alle 15€/yö. Huone on hyvin kylmä koska ei oo lämmitystä eikä ikkunaa minkä kautta päivällä huone vähän lämpeis. Yöllä saattaa olla jopa 15 astetta mutta onneksi meillä on pari lämmintä vilttiä peiton lisäksi.

Lämmintä vettä täällä ei tule muuten suihkusta kuin tälläisen virityksen kanssa. Viritys lämmittää tulevan veden ja viritys kipinöi ja tulee palaneen haju 🙈

Ei ulkonakin paljoa lämpimämpää ole. Päivällä on lämmintä n.20 astetta mutta kun aurinko laskee niin heti alkaa viiletä ja yöllä vain 5 astetta.

Kaikki on halpaa, puolet halvempaa kuin Meksikossa. Kunnon aamiainen on n.2-4€, kalja 1,5€, hotelli 15€.
Meillä menee n.50€/pvä, 1€ on Q8,73 (Guatemala quetzal)

Su.23.1 ollaan oltu 3 viikkoa reissussa ja paljon ollaan tähän mennessä keritty nähdä.

Tänään suunnitellaan Tajumulcolle nousua ja etsitään lämpimiä vaatteita sekä opasta. Opas löytyi meidän hotellin työntekijän kavereista ja saatiin sovittua lähtö ma.24.1 klo: 4 aamulla.

Mun verkkarit 0,2 senttiä ja legginsit oli 1€
Jonilla vähän enemmän maksoi, takki 15€.

Ma.24.1.22 alkoi maassa sulku. Kansalaiset eivät halua maksaa jotain veroa tai vakuutusta mitä on nyt nostettu. Siksi taxikuskit ja colectivot on parkkeerannut risteyksiin niin ettei kukaan pääse liikkumaan. Jopa iso 1 tie oli ihan hiljainen ja lapset iloisina pyöräili ja pelasivat jalkapalloa tiellä.
Presidentti ei ole taipunut kansan tahtoon vielä illallakaan.

Vaikka oli sulut ja kansa odotti presidentin myöntävän kansan vaatimukseen niin meno oli rentoa ja kuljettajat pelasivat jalkapalloa odotellessa.

Sulkujen aikana oli hyvä opiskella ja kirjoittaa blogia hotellin käytävällä kun meidän huoneessa ei ollut ikkunaa sekä siellä oli niin kylmä.

Ti.25.1.22, klo:18:45 nähdään ikkunasta kun suluille alkaa tulee autoja ja ihmetellään miksi viittivät edes yrittää.
Sulut aukes! Vitsi mikä fiilis!!! Me ollaan vapaat!!
Sulut kesti onneksi vain pari päivää mutta se tunne jo ekana päivänä kun ei tiedä yhtään kuinka kauan voi kestää ja voiko tulla mellakoita jos presidentti ei suostu kansalaisten tahtoon.
Pari päivää mietitty ja yritetty järjestää jotenkin itsemme takas Meksikon puolelle jos sulut alkaa kestää hyvin pitkäänkin. Odottavan aika oli todella pitkä!
Olemme tänään päivällä haastatelleet muutamia ihmisiä ja taksikuskeja tilanteesta ja saatu niin päättäväinen ”NO!” Ja useampi sormen heristys kun yritetty järjestää asioita niin että pääsisimme suluista läpi.

Mietittiin eri vaihtoehtoja millä päästäisiin takas rajalle koska koko Guatemala oli suluissa. Käytiin jopa palolaitoksella, mutta siellä ei ollut ketään jolta kysyä et päästäiskö heidän kyydillä. Ambulanssit nimittäin pääsi sulkujen läpi. Silloin kuskit siirsi autot hetkeksi pois tieltä.

Huomenna vihdoin Tajumulcolle vaikka ei mitään hyvää ilmaa ole luvattu mutta mitä väliä 😂

Mitä päällimmäiseksi jäi mieleen kaupungista?

Kristitty; sunnuntaina oli rauhallista ja kaikki oli pukeutunut hienoksi kirkkoon. Ystävällisyys; ihmiset on todella ystävällisiä ja useat tervehtivät ja hymyilevät meille turisteille joita ei muita juurikaan näy tässä kaupungissa (ei olla nähty yhtään länkkäriä). Nuorilempi; sitä näkyy paljon jopa sunnuntaina. Tää ei ole bilemesta; edes ravintolasta ei saa kaljaa, mut kaupasta saat hakea ravintolaan ruuan kanssa juotavaksi. Liikenne on välillä hurjaa; pienet kapeat kujat ja ihan valtavat jenkki kokoiset rekat yrittämässä kääntyä ristiin rastiin ja siihen päälle muu liikenne. Silti ihan ok kävelijänä liikkua kunhan kattoo ympärille ja vähän ennakoi. Ei paha ylittää katuja. Tää on Indiana Jones -paikka. Muistuttaa Nepalia.
Kulkukoiria vähemmän.
Moskiitot ei oo kiusannut täällä yhtään.

Täällä ei oo yhtään pesulaa, mutta sitten saatiin pestyä meidän hotellissa. Siinä meni pari päivää koska täällä ei oo kuivausrumpua vaan kuivattavat pyykit katolla ja päivällä ei kerkiä kunnolla kuivua kun aurinko laskee niin aikaisin ja tulee hyvin kylmä.

80-90 luvun musiikkia kuulee joka paikassa -> CCR, Phill Collins, Europe, Whitney Houston

Meiän kulman pahikset

Yritys hyvä myös kierrätyksessä!

Tajumulco tulivuori

Tajumulco on kerrostulivuori San Marcosin departementissa Guatemalan länsiosassa. Se on Guatemalan ja Keski-Amerikan korkein vuori ja sen korkeus on 4 223 metriä merenpinnasta.
Sijainti: San Marcosin departementti, Guatemala.
Tyyppi: kerrostulivuori
Prominenssi: 3 980 m 

Kun vihdoin sulut loppui ja saatiin meidän privaatti vuoristo-opas vielä kiinni niin sovittiin että se tulee meidän hotlalle 4.00am. Pidimme whatsapp:in kautta oppaaseen yhteyttä ja avuksemme käytettiin Google kääntäjää.

Aamupalaksi vain banaanit ja avokado limen ja suolan kera. Evääksi reppuun lisää banaania, suolapähkinöitä ja Gatoreidiä sekä vettä.
Siitä hypättiin bussiin joka kesti reilun tunnin ja ei muuta kuin mäkeä kävelemään😅 Lähdettiin n.2400m korkeudesta.
Bilman arveli että vaellus on n.4h.

Bussista kun hypättiin alas niin jouduimme keskelle lehmiä, sikoja, lampaita ja kanoja. Kylässä oli markkinapäivä alkamassa.  Eka tunti oli vielä ihan pimeää,mutta otsalampun valossa näki hyvin tepastella.

Opas otti matkalta kepin varuiksi kun käveltiin kylän läpi missä koirat puolustivat reviiriään haukkumalla. Opas aina vaihtoi puolta sitä mukaan millä puolen koira oli. Erittäin kohteliasta oppaalta.

Alkumatkasta meitä tuli vastaan perhe joilla oli pyhävaatteet päällä ja perheen naiset oli laittanut vielä parfyymiä. Huvittavaksi tämän teki se että heillä oli lehmä mukana.
Ketään ei näkynyt tällä reitillä ellei kylän ihmisiä oteta mukaan.

Ensimmäiset pari tuntia meni ihan hyvin, jaksettiin jutella, nauraa ja juoda välillä vettä. Erään pysähdyksen aikana kysyin että onko vielä pitkä matka koska ajattelin olevamme ehkä jo puolessa välissä. Billman kertoi että yksi osio lopuillaan ja toinen alkaa kohta et ei ole enää pitkä matka, ehkä 1,5h.

Sen jälkeen alkoikin tajuton nousu suht hyvää polkua n.30min minkä jälkeen ei enää ollut aina edes polkua mutta nousu vaan jatkui!

Alkumatkasta jo opas joutui rauhoittaa meidän matkaa jotta sopeudumme ilmaan. Ja nyt hän näytti että ihan rauhallisesti. Hän hidasti edessä askelta hyvin hitaaksi. Vähän itseäni helpotti kun kävin ihan hitaalla myös ajatuksissani.

30min oli mennyt kun aloin tekee mielessä laskuja matkasta sillä olin jo aivan loppu mutta puut ei ollut vieläkään loppu mitä odotin kuin kuuta nousevaa! Puiden loppuminen kertoisi että olisimme jo lähempänä huippua. Mutta aina kun katsoin ylös niin näkyi järkyttävää nousua ja puita puun perään. Ensin teki mieli kysyä Billmanilta 10min välein ”ollaanko kohta perillä?” Sit teki mieli kysyä jo 2min välein ”Joko ollaan perillä? Ollaanhan jo perillä!!!!” kuin pikku lapsi lomamatkalla autossa 😂

Oltiin noustu yhteensä jo 4h eli 30min enemmän ku mitä Billman sanoi ja puita näkyi… Siinä vaiheessa usko ja toivo loppui! J sai vielä tsempattuu mut liikkeelle ”tähän et jää koska nyt ei voi olla enää paljoa!” Vaikka toistamiseen mumisin sille jotain puista niin lähdin kapuamaan sumussa.

Ylhäällä ei voinut enää kunnolla juoda tai puhumaan, osaksi tietysti jo sen takia ettei jaksanut ja osaksi sen takia kun ei pystynyt hengittämään kunnolla nenän kautta hengästymisen ja kevyen ilman takia. Mutta muita korkean paikan oireita ei tullu.

Puut loppui mutta sen jälkeen nousu oli vaikean näköistä ja kivikkoista maastoa. Eikä edelleenkään huippua näkynyt. Toinen masennus nousi päälle ja olin taas luovuttaa. En ymmärrä miten pystyin vielä jatkamaan. Jollain ihmeen tavalla myös nautinkin tai jotain…

Itseasiassa kivien takia nousu oli välillä helpompaa kun pystyi mennä nelivedolla eli kontaten ja käsiä apuna käyttäen.

Nousua tuli 1780 metriä ja voin sanoa että bensaletkut huusivat hoosiannaa😂.
Nousuun meni n.5h ja n.2,5h alas eli yhteensä 7,5h.

Oli kyllä meidän fysiikalle maksimi suoritus😅

Ylhäällä huipulla oli pilvistä, niin kuin melkein koko matka sekä todella kylmä tuuli mut niin helpottunut olo ja hymyilytti kovasti. En olisi uskonut että pääsen huipulle. 2-3 viimeistä tuntia oli todella rankkaa.

Tajumulcon huipulla! Tajumulco valloitettu!

Billman oli keittänyt meille kahvit ja antoi vielä keksiä. Hörpättiin nopeasti kahvit sillä huipulle ei tarennut jäädä pidemmäksi ajaksi.

Hymyssä suin lähdettiin laskeutuu alas päin mutta kyllä se hymy hyytyi hetken päästä jopa alaspäin mentäessä. Koko matka oli loppuun asti todella jyrkkää maastoa ja kävi aikalailla myös polviin.

Välillä Billman tarjosi meille tuoretta ananasta mitä oli pilkkonut meille evääksi.

Billman ei hengästynyt yhtään koko reissulla ja kun ihmeteltiin sitä niin kertoi että on noussut ylös niin monta kertaa ettei edes muista.

Koko retki maksoi kokonaiset 50€ yhteensä ja siihen kuulu kuljetukset ja helkkarin hyvä, ystävällinen ja ammattitaitoinen opas Billman👍

Sulku ja vietetyt päivät vuorella, San Marcosissa ehkä auttoi tämän päivän suorituksessa sillä San Marcos oli myös hyvin korkealla vuorella, 2 398m korkeudessa.

J on nuorempana kiivennyt Kilimanjaro ja Annapurna circuit mitkä on hänen suurimmat ja nyt tämä Tajumulco tulivuori.

Vuoristotauti

”2 500 metrin korkeudessa ihminen voi saada ensimmäisiä lievän vuoristotaudin oireita, kuten huimausta ja väsymystä, päänsärkyä sekä ruokahaluttomuutta ja pahoinvointia. Oireet menevät yleensä ohi vuorokauden kuluessa, kun elimistö tottuu ohueen ilmaan.

3 500 metrin korkeuteen noussut ihminen voi kärsiä kovasta väsymyksestä, näköhäiriöistä ja päänsärystä sekä tasapainohäiriöistä. Hän voi joutua hengenvaaraan. Näin korkealla elimistö voi romahtaa 24 tunnissa, jos ihminen ei saa lisähappea.

Korkeammalle noustessa hapen osapaine laskee. Vuoristossa 4 500 metrin korkeudessa hapen osapaine on enää kaksi kolmasosaa merenpinnan tasosta. Tämän seurauksena ihmisen elimistö käynnistää puolustusmekanismeja, jotka voivat pitkällä aikavälillä johtaa kuolemaan. Keuhkot laajenevat, sydämen syke kiihtyy, punasoluja syntyy lisää ja veri paksuuntuu, aivot turpoavat, ja keuhkot ovat vaarassa romahtaa.” Wikipedia.

Jos vertaa Suomen korkeinta huippua, Haltia mikä on 1323,6m niin ymmärtää hyvin kuinka korkea Tajumulco on.

Guatemala sulatti sydämen

Onneksi tulimme tänne! Tämä on niin kaunis maa. Ja ihana, pieni Maya kansa sulatti myös meidän sydämet!
Rajan ylityksen jälkeen ei ole yhtään tuntunut olo turvattomaksi, päin vastoin!

Maya kansa

Mayojen korkeakulttuuri oli mesoamerikkalainen, lähinnä nykyisten kaakkois-Meksikon, Guatemalan ja Belizen alueella vallinnut sivilisaatio. Mayoja (lausutaan maijat) pidetään asteekkien ja inkojen ohella Amerikan merkittävimpänä alkuperäisenä kulttuurikansana.
8% osaa lukea. 40 eri intiaani kieltä. Wikipedia.

Mayat olivat jopa mua lyhyempiä ja ite oon 155cm pitkä 😂 eli Kolibrin kokoinen niin kuin mieheni minua kutsuu ❤️

Bussit

Matka jatkuu! Adios San Marcos, Vamos Solola!
Bussimatka maksoi yhteensä Q100 + Q7 eli 10,70€

Busseilla on niin makeeta mennä. Tunnelma on aina hyvä. Meno on välillä aika hurja tiellä mut silti ihan luottavaisin mielin ollaan kyydissä.

Paikalliset rentoja ja suurpiirteisiä. Ei oo niin tarkkaa aikataulua kunhan tulet johonkin tien kulmaan ja bussiin hypätessä kerrot mihin haluat. Tai tulet bussiasemalle ni joku tulee kysyy mihin oot menossa ja lähtee kuljettaa sua oikeeseen bussiin.

Lapset oli mukana pussissa selässä.

Bussiin tulee myyjiä, vieläpä silloinkin kun bussi jo liikkuu. Myös matkustajia hyppää kyytiin. Apupoikakin on vielä jossain ja juoksee kyytiin kun asioiltaan kerkee. Tai saattaa tulla bussin katolta alas liikkuvassa bussissa. Kerran lähti appari kiipeämään katolle ja hetken päästä bussi pysähtyi ja mummeli jäi kyydistä pois. Samaan aikaa appari heitteli katolta mummelin tavarat alas. Apparilla oltava hyvä muistikin et muistaa missä ketäkin jää pois ja mitä tavaroita heillä on katolla. Katolla voi olla jopa eläviä kanoja korissa.

Useasti apparit roikkuu ovessa ja huutelevat risteyksiin tullessa tuleville matkustajille tai hyppäävät bussista ja lähtevät juoksee risteykseen juttelemaan tyyppien kanssa. Kun bussi tulee risteykseen niin appari juoksee takas bussiin.

Kaupungeissa ja kylissä appari hyppää tarkistaa et bussi mahtuu kääntyy. Sekä ohitustilanteessa roikkuu ovesta ja katsoo milloin kuski voi ajaa takas kaistalle.
Appari huutelee aina kovasti tilanteessa kuin tilanteessa.

Musiikki soi aina busseissa. Tälläkin matkalla CCR ja muita 80-90 luvun musiikkia. Sekä töötti! Välillä töötti on apparin heiniä… jos sattuu olee töötin lähellä sillä nää on aikamoisia vilperttejä ja koko ajan ovat joka paikassa 😂

Kovaa hommaa olla apparina bussissa 😅

Asia mikä bussissa tai muuallakaan ei ole hyvä niin roskaaminen 😡 Tänäänkin nähtiin kun ikkunasta vaan heitettiin pussi ulos.

Lue myös Meksikon seikkailuista 😄

Seikkailu Meksikossa, México City

Seikkailu Meksikossa, Acapulco

Seikkailu Meksikossa, Puerto Escondido

Seikkailu Meksikossa, Chacahua

Meksikon seikkailu, Mazunte

Meksikon seikkailu, Salina Cruz

Lue myös kooste koko reppureissusta 👇

Ensimmäinen reppureissuni – Mitä ottaa huomioon? Mitä tekisin toisin… vai tekisinkö?

Myös Polarstepsistä löydät koko seikkailun 😍 Sieltä löytyy paljon videoita esim. apparin hommista 😄