Ensimmäinen seikkailu vuonna 2021 tehtiin Saimaalle, Järvisydämeen

Vuosi 2021 lähti oikein miellyttävästi käyntiin. Ensimmäinen seikkailu 12.1.21 tehtiin Saimaalle, Rantasalmelle. Olimme pari yötä todella ihanassa Hotel & Spa Resort Järvisydämessä 🥰
Talvikin tuli juuri sopivasti koko Suomeen ❄️

Ensimmäinen seikkailu vuonna 2021 tehtiin Saimaalle, taianomaiseen Järvisydämeen

Aamulla kun lähdin hakee J:tä töistä niin oli alkanut kunnon lumimyräkkä, mistä oltiin varoiteltu jo uutisissa. Autoja oli siellä täällä lumipenkassa ja radiossa varoiteltiin ettei kehä lll:selle kannata mennä jos mahdollista kiertää… no siellä olin 🙈 Päästiin kaikesta huolimatta hyvin matkaan, kohti Rantasalmea.

Järvisydämessä

Maisemat oli niin kauniin lumimassan peitossa, mutta lunta oli paljon vähemmän kuin etelässä, meillä kotona. Parkkipaikalle kun päästiin niin huokaus pääsi! Paikka oli kuin joku luminen satumaa.

Järvisydämessä on käytetty luonnonmateriaaleja puuta ja kiveä niin ulkona kuin sisällä. Ja tähän vielä oikeanlainen valaistus. Paikka on niin satumainen tämän takia.
Huoneeseen kun päästiin niin tuntui että ollaan viikinkien ajassa. Huone oli luonnonkiveä ja jyhkeitä parruja sekä rautaa ja nahkaa. Paljon ihania yksityiskohtia.

Kylpylä

Niin kaunista! Sama tunnelmallinen tyyli jatkui myös kylpylässä. Oli monta saunaa, missä viihdyimme paljon, nautimme altaista sekä pulahdimme avantoon.  Yläkerran baarista sai pientä naposteltavaa ilmaiseksi sekä huoneen laskuun juotavaa. Kello 18 jälkeen kylpylä on auki vain yli 18 -vuotiaille.

Aktiviteetit

Olimme varanneet kaksi yötä eli saimme myös varata kaksi välinevuokrausta tai yhden sellaisen ja esim. viininmaistelun.
Päätimme vuokrata retkiluistimet ja fatbike sähköpyörät. Vaikka olikin tullut kunnon talvi niin retkiluistelu reitti ei ollut vielä kunnossa joten sen vaihdoimme viininmaisteluun.

Jo tullessa meitä varoiteltiin että pyöräily saattaa myös peruuntua kovan pakkasen takia koska jarrut jäätyy. Niin kävikin että sekin peruuntui, mutta olisimme ehkä peruuttanut sen itsekin kovan pakkasen takia. Lähdimme silti nauttimaan luonnosta ja ihanasta pakkassäästä ja otimme pyöräilyn sijasta eväsrepun.
Heti oli parta jäässä mutta silti hymyilytti 😁

Löysimme repusta tulenteko välineet, makkaraa, sinappia, ketsuppia, vettä, pari välipala/snack pussia sekä pari suklaa patukkaa. Ite pakkasimme toiseen reppuun skumppapullon ja pari lasia 🥂🥰

Kievarin tulimenu illallinen

Oli aivan taivaallista!
”Alakuappeeksi keittoa sesongin raaka-aineista ja salaattia kera keittiöntervehdyksen. Piäsyömingiksi lihaa, kalaa tahikka kasvista valintasi mukkaan. Jäläkimakiaksi kauden makia”

Alkukeitto oli niin samettisen maukasta!
Annokset hienoja niin kuin hienoissa ravintoloissa ja sopivan kokoisia sekä niin taivaallisen makuisia että kieli on mennä mennessä! Ja jälkiruoka sekä viini kruunasi illallisen!

Viinin maistelu ei ollut meidän mieleen… Meille ehdotettu aika ei sopinut meidän aikatauluun niin ihanat piiat respassa järjestivät sen niin että illallisen jälkeen saimme maistella viinit Lotjabaarissa.

Kiitokset piioille ja rengeille

Järvisydän on hintava, mutta se on kyllä sen arvoinen. Palvelu oli hyvää ja kaikki toimi, jopa pienellä varoitusajalla kun säädimme pakkasen takia meidän päiväohjelmaa.

Vaikka meillä jäi ulkoiluaktiviteetit harrastamatta niin ei harmittanut paljoa sekään koska koimme silti saavamme ihanan ja elämyksellisen miniloman 💕

Ensin ajattelin hinnan takia että meille riittää yksi yö, mutta silloin ei oltais keritty tekee kaikkea… varsinkin jos olisimme päässyt retkiluistelee sekä maastoon pyöräilemään.

Tänne tulemme vielä uudestaan!

Maastopyörä vai sähkömaastopyörä?

Olen ihan aloittelija maastopyöräilyssä, mutta sen tiedän että se on todella hauskaa! Se on myös aika haastavaa välillä, mutta pikku hiljaa opin ja tulen taitavammaksi siinä. Pää asia että nautin siitä sekä nautin luonnosta ja maisemista. Sekä että päästään yhdessä J:n kanssa maastoon ja jaksaa odotella mua jopa munamankelilla 😅. Pyöräilemällä pääsee niin paljon nopeammin sekä pidemmälle kuin kävellen ja siksi helpompi lähteä etsimään uusia maastoja pidemmältäkin.

Pääset heti alusta asti seikkailee aloittelijan kanssa ja yhdessä opitaan… vaikka kantapään kautta 😄

Maastopyörä vai sähkömaastopyörä?

Viime vuonna lainasin kaverini pyörää useamman kerran ja tykästyin kovasti. Se oli hikistä, mutta myös niin antoisaa kun voitti ne tuskastuttavat mäet ja samalla nautti luonnosta.

Tänä vuonna -20 päätettiin mieheni J:n kanssa ostaa pyörät. Hän haaveili sähkömaastopyörästä ja minä olin vastaan. Sanoin että se oli huijausta ja sillä ei saa niin paljon irti siitä fiiliksestä mikä tulee kun pääsee hampaat irvessä mäen ylös 💪 Ja yksi iso asia- sähkömaastopyörät on ihan älyttömän kalliita!

Pääset tästä lukee 2021 ensimmäinen maastopyöräily yritys tammikuussa.

Viola romuluinen-kaunotar

Niin J meni ostamaan yhden hänen työvuoron aikana sähkömaastopyörän itselleen, Viola romuluinen-kaunottaren. Petyin ja tuli tosi pahamieli, koska nyt kulkisimme eri polkuja 😢. Eihän me mitenkään voida yhdessä pyöräillä ja tämä piti olla yhteinen harrastus?!

Magma

Ostin Magman mihin ihastuin kovasti heti. Bianchi, Magma 9,1.
Päätimme kumminkin heti lähteä yhdessä reissuun eikä yhtään vaatimattomasti valittu kohteeksi Ruka ja Syöte kun niistä J oli lukenut niin paljon hyvää.

Ruka

Olimme katsoneet reittejä valmiiksi. Olin ladannut outdooractive app:in ja sen avulla nähtiin esim. vaativuus, etäisyys, arvioitu kesto. Valittiin heti aika pitkä reitti, mutta sen piti olla helppo, Kouvervaaran XC maastopyöräreitti 43km.

En osannut vielä käyttää noita app:ejä minkä takia lähdettiin vaan innoissamme polkemaan johonkin suuntaan toivoen että jotain kylttejä tulee, mutta ei. Kysyimme apua ja pääsimme vihdoin reitille.
Yli 60km tuli täyteen heti ekana päivänä koska heti ei löydetti reitille.  Ja jaksoin sen joten kuten vaikka loppu matkasta kramppasi reisi sekä nivusessa jänne alkoi vihoitella.

J joutui odotella aika paljon mua vaikeissa ja mäkisissä paikoissa.  Loppu matkasta, kun tuli ihan valtavan pitkiä mäkiä, J työnsi mua selästä, samalla kun yritin itse polkea ylös, koska muuten olisin kävellyt mäet ylös.

Eihän se ole yhtään sama lähteä vuoristoisille reiteille kun toisella munamankeli ja toisella sähköavusteinen, niin kuin jo alkujaan pelkäsin. Hienosti J jaksoi mua odotella ja hienosti jaksoin yrittää pysyä perässä noinkin pitkällä matkalla. Kyllähän se vähän kiukutti mua, enkä niin nauttinut koska meillä ei ollut yhteistä “haastetta” matkalla.

Syöte

Vaikka hienosti selvisin ja pärjäsin omasta mielestä J:lle ja sähkömaastopyörälle niin J päätti vuokrata seuraaviksi päiviksi sähköfatbiken mulle.

Ja niin mentiin pari päivää Syötteellä erilaisissa maastoissa ja kyllä nautin. Ei menty kuin reilu 37km ekana päivänä ja toisena vajaa 20km mutta vasta tuon 20km lenkin jälkeen aloin tuntee et alan olee sinut jo vähän pyörän kanssa. Mielestäni heti liian pitkä reissu menee suorittamiseen eikä niin siihen opetteluun ja hyvään fiilistelyyn.

Sanotaan että kun oppii pyöräilee niin sen osaa aina ja ihan samaa mieltä olen, mutta kyllä pyörissäkin on eroja, myös sähköpyörissä.
Tämän muutaman pyörän sekä muutan reissun jälkeen osaan aloittelijanakin sanoo että niissä on eroa vaikka samaa reittiä ei mentykään. Ekana päivänä oli pyörä joka ”hyökki” ja ”keuli”. Ei sekään paha kunhan siihen tottuu ja oppii.

Olin pari kertaa ihan suht helpossa ylämäessä katajassa koska lähti lapasesta liian tehokkaalla vaihteella, mutkassa ja ehkäpä vielä syynä liukas juuri pyörän alla. Eli kun polkaisin hieman räväkämmin niin unohdin sähkön mikä sit vei mut liian vauhdikkaasti… suoraan katajaan.
Tästä jäi pieni pelko, mutta ei lannistanut 😆

Ylämäet on aina haaste kun alkaa vähän himmailee eikä osaa valita sähkövastusta sekä vaihdetta oikein. Kun meno loppuu niin silloin mennään kanervikkoon 🙈

Tästä toisen päivän pyörästä tykkäsin enemmän. Se on ”pehmeämpi” mulle eikä niin hätänen.
Molemmat oli ehkä hivenen liian isot, mutta pienenä ihmisenä on vaikea löytää sopivaa eli sitä on sitten itse sopeuduttava 😉

Hanko ja Kirkkonummi

Vielä jatkettiin yhdessä yhteisiä polkuja Viola romuluinen-kaunottaren ja Magman kanssa ja mun mielestä oli kivaa ja meni ihan hyvin vaikka olinkin munamankelilla.
Varsinkin Hangossa oli hienoa kun siellä oli niin paljon neulaspolkua. Kyllähä sielläkin J joutui mua odottelemaan kun pystyi päästellä lujempaa.

Kirkkonummella maasto oli vaihtelevaa. Kallioista, juurakkoa, mutaa ja helppoja polku pätkiä. Sillä reissulla mulla ehkä rohkeutta oli tullut hivenen lisää koska myös eniten sattui… ei muualle kuin alapäähän koska tuli niin paljon ja usein äkkipysähdyksiä kivien ja juurakkojen takia eli en enää ihan helposti taluttanut vaikeita paikkoja vaan otin riskejä ja sit sattui kun töksähti…

Nautin edelleen reissusta, mutta totesin että Magma on liian iso mulle koska en uskalla yrittää mäkiä missä saattaa ehkä sattua. Päätin luopua Magmasta mikä oli muuten niin ihana maastossa 😢
Onneksi Magma pääsi heti uuteen ja hyvään kotiin.

Uuden pyörän metsästys

Se ei ollut helppoa näin sopivan pienelle kropalle!
Etsimme netistä niin uusia kuin käytettyjä. Joka paikasta loppu tai käytetyt pienet meni samantien ettei niitä kerinnyt edes yrittää ostaa. Käytiin liikkeissä sovittaa ja kyselemään kevään vaihtoehtoja.

J oli sitä mieltä että ostetaan sähkömaastopyörä ja annoin vähän periksi että katellaan myös niitä kunhan hinta on sopivan pieni. Tosi helppo homma löytää… ei mitään ja annoin jo periksi. Sitten yksi liike näki vaivaa ja etsi mulle sopivan sähkömaastopyörän ja tilasi sen tänne pääkaupunkiseudulle sovitettavaksi. Hinta ei ollut ihan sitä mitä olin laittanut rajaksi.

Duro

J osti mulle joululahjaksi tämän Duron, Sarvikuonon poikasen 🤎

Meidän yhteiset polut jatkuu 😍
Onhan se selvää että miehet, varsinkin kun J on ikuinen pikkupoika, ovat rohkeampia maastossa. Hän varmaan välillä kiroaa mun varovaisuuden kuuseen, mutta silti J jaksaa odotella ja antaa mun rohkeuden kasvaa sekä opetella tulee yhtä rohkeaksi kannustamalla mua!
Nyt mulla on se pyörä jonka opin ja tulen sinuksi sen kanssa  maastossa kuin maastossa.

Nautitaan luonnosta!

Mitä ottaa mukaan vaellukselle?

On helpompaa lähteä nopeallakin varoitus ajalla vaeltaa kun on joku lista mistä tarkistaa että kaikki tarvittava on mukana eikä tarvitse miettiä joka kerta mitä ottaa mukaan vaellukselle.

Mitä ottaa mukaan vaellukselle?

Siihen tietysti vaikuttaa vaelluksen kesto, mutta perus jutut tarvitsee aina lyhyemmällekin vaellukselle. Siksi olen kerännyt meille listan minkä aina tsekkaan ennen lähtöä. Aina sitä pärjää jotenkin jos jotain puuttuu, mutta onhan se kivempaa kun kaikki tarvittava mukana.


Tällä hetkellä pidän kotona kaiken mahdollisen näissä laatikoissa mistä valitaan tarvittavat mukaan tai sit vaan nostetaan suoraan autoon laatikot.
Aina pitää tarkistaa ettei jää mitään pilaantuvaa laatikoihin kun tullaan kotiin tai lähtiessä tarkistaa että kaikki tarpeellinen on ja taskulamppujen patterit hyvä tarkistaa.

Näitä tarvitset aina:

  • roskapussi (varalta meillä useampi)
  • tulitikut/tulikeppi
  • paperia
  • vettä
  • evästä
  • takki ja/tai vara paita
  • puukko
  • ensiaputarvikkeet

Päällä tietysti sään mukaista vaatetusta mikä on yleensä kevyttä, joustavaa sekä maastoon sopivaa. Kengät veden pitävät sekä joku takki on hyvä olla mukana mikä kestää vettä ja tuulta. Varsinkin kun on vähän hikoillut ja pysähdytään syömään evästä niin hyvä laittaa takki päälle tai jopa vaihtaa kuiva paita/takki ettei tule kylmä evästäessä.

Pidemmillä vaelluksilla:

Heti kun pysähdymme pystyttää leiriä niin kaivamme jotain lämmintä päälle tai vaihdamme kokonaan vaatetuksemme ettei tule kylmä. Myös hyttysten takia puemme pitkä- lahkeista ja hihaista vaatetusta koska ne heti hyökkää kimppuun kun vähän pysähtyy.

Edellisen listan lisäksi pakkaamme:

  • sytytyspaloja
  • astioita (muovisia mitkä helppo pakata päällekkäin mutta varalta myös kertakäyttö)
  • muovipusseja (roskille, astioille jos ei heti pääse pesee, pyykille, pieniä mini grip-pusseja mihin helppo pakata suojaan esim. puhelimen)
  • tiskiaine + tiskiharja
  • hygienia tarvikkeet
  • tarvittavat lääkkeet
  • hyttysmyrkky
  • vara-akku ja/tai laturi
  • trangia
  • expresso keitin
  • folio
  • patakinnas ja/tai pyyhe (millä nostaa kuumaa kattilaa)
  • lamppu/otsalamppu
  • wc-paperia
  • kosteuspyyhkeitä
  • pyykkinaru
  • uimapuku
  • lädet
  • pyyhe
  • vaihtovaatteet
  • pipo
  • hanskat
  • teltta
  • makuualusta
  • makuupussi


Teemme kahvin expresso keittimellä. Se on aika tilaa vievä, mutta pakkaan sisään aina jotain.

Hyväksi todettuja ruokia:

  • pastaa
  • riisiä
  • valmis pastapusseja
  • pussi tonnikalaa
  • kaurahiutaleita
  • hedelmäsosetta (annospusseissa)
  • välipala keksejä
  • pähkinöitä
  • kahvia
  • maitojauhetta
  • mausteita esim. suola, pippuri, soijaa, öljy
  • muutamia kertoja J on pakannut sanomalehteen pakkasesta karitsaa ja hemmottelee meitä niillä illan hämärtyessä 🥰 Ne on säilynyt rinkan pohjalla kylmänä jopa muutaman päivän ennen kuin laittaa niitä.
  • vettä on hyvä olla n.3l/ henk/ pvä. Vesi määrä riippuu myös eväistä eli tarvitsetko miten paljon vettä ruuan valmistukseen. Mieluummin enemmän jos voi/jaksaa kantaa.

Pakkaan aina kaikki pusseihin siltä varalta että joku pullo vuotaa tai sade yllättää jos en ole suojannut rinkkaa. Myös vaatteet pakkaan yhteen tai kahteen eri muovipussiin.

Suosin paljon noita pikku purnukoita mihin olen laittanut esim. tiskiaineen, öljyn, soijan sekä myös hygienia tarpeita. Pääasia että kaikki on mahdollisimman kevyesti ja pienesti pakattu. Kaikki tarpeellinen mukana ja vain sen verran mitä tarvitaan.

Joskus sitä tulee otettua liikaakin mukaan

Norjaan kun lähdimme niin pakkasimme mukaan myös polttopuita, savustimen ja retkituolit. Tiesimme että pääsemme joko autolla tai pakulla lähelle leiripaikkaa ja siksi uskalsimme pakata nämä mitkä lisäsi kummasti meidän mukavuutta. Meillä oli myös rinkat mukana mihin saimme pakattua tarvittavat varusteet jos tekisimme päivä- tai pidempiä vaelluksia.

Lue täältä meidän talvipukeutumisesta.

 

Mitä sinulla mukana vaelluksella ja mitä ilman et lähtisi vaeltaa?
Onko joku sellainen juttu minkä olet todennut hyväksi/käytännölliseksi vaelluksella?

Norja, Lofootit 15.7.20

Lofootit

Vuoden 2020 ikimuistettavin seikkailu! Norja, Lofootit 15.7.20.
Aivan uskomattoman kauniit maisemat korkeine vuorineen ja turkoosin kirkkaine vesineen. Niin kaunista ettei kuvat voinut epäonnistua
😄

Aivan uskomattoman kauniit maisemat.

Lainasimme J:n isän pakettiautoa ja otimme vielä veneen perään. Pakattiin teltta ja makuupussit mukaan että pääsemme yöpymään myös veneen kanssa, muuten ajattelimme nukkua pakettiautossa. Ostimme Baltian reissulla paksun ilmapatjan mikä mahtui juuri täydellisesti pakettiautoon. Baltian reissulla ostimme myös paljon tölkkilihaa mitkä otettiin mukaan siltä varalta jos ei tulisi kalaa.

Norjassa sataa paljon joten on hyvä varautua kesällä myös lämpimiin ja sateen kestäviin vaatteisiin. Venereissujen takia varustauduttiin myös kelluntapuvuin ja tietysti pelastusliivit aina mukaan.

Autolla kun oltiin liikenteessä niin ei tarvitse liikaa miettiä tavaran määrää ja siksi meillä tuli otettua myös savustuspönttö ja laatikollinen puita mukaan. Muuten varustauduttiin niin kuin vaellukselle lähdettäisiin.

Lähdettiin 15.00 aikaa liikenteeseen. Tässä vaiheessa ei ollut vielä venettä perässä vaan otettiin se mukaan Rovaniemeltä mihin J:n siskon perhe oli jättänyt meitä varten kun he tulivat Lapista kotiin.

Meillä ei ollut kiirettä mihinkään eikä tarvinnut miettiä missä ja milloin nukuttiin kun voimme nukkua pakettiautossa kun siltä tuntui. Suomen puolella piti ottaa huomioon itikat eli jouduimme nukkua ikkunat ja ovet kiinni. Meillä ei ollut kunnon ilman vaihtoa mikä pitää hoitaa seuraavalle reissulle. Nukuttiin aamuyöstä muutaman tunnin jossain Rovaniemen ja Kilpisjärven välillä.

Kilpisjärvellä pysähdyimme tankkaamaan, syömään ja käytiin kaupassa vielä hakemassa muutamia juttuja esim. viinilasit ja retkituolit sekä vähän täydennystä ruokapuoleen. Kilpisjärvellä oli kaikki hyvin kallista.

Olihan sitä Suomenkin puolella kaunista ja jotenkin niin maagista kun poroja liikkui ihmisten joukossa sekä tiellä välittämättä autoilijoista. Se oli joka kerta niin ihmeellistä että piti hiljentää vauhtia että kerkesi ihalla niitä.

Norja

Norjan puolelle kun päästiin niin maisemat muuttui enemmän vuoristoisemmaksi ja alkoi näkyä luntakin siellä täällä vuorilla. Meillä sattui vielä niin hyvät ilmat että saatiin vain ihailla.

Tultiin pieneen kylään Bjerkvik, Narvikissa ja mieheni muisteli että siellä voisi olla veneenlasku paikka ja oikein muisti. Norjassa oli vaikea löytää veneen laskupaikkoja.

Lofootit

Ja niin alkoi yksi uskomattomista seikkailuista 😍 Pakattiin vene täyteen, hyppäsin ylisuureen kelluntapukuun ja kohti tuntematonta. Päätimme löytyy ihanan vuonon, hiekkapohjaisen laguunin mihin pystyttäisimme ensimmäisen leirin.

Rakastan merta mutta hieman jännitti kun oltiin ihan uusilla vesillä sekä eri maassa. Mietin että miten siellä hoituu asiat jos merellä kävisi jotain. Laitoimme sijaintimme ylös ennen kuin lähdimme ja otin kuvia maamerkeistä jotta voisimme suunnistaa takas jos muut keinot ei toimisi.

Alkuun näytti ettei löydetä paikkaa mihin rantautua koska maasto oli niin kallioista. Kävimme välillä kalassa missä aloin jo vähän huolestua koska kello alkoi olla jo alkuillan puolella ja kohta pitäisi syödäkin jotain. Muutama kala tuli mut ne oli liian pieniä ja päästimme pois. Ja kaiken kukkuraksi kaksi uistinta jäi kiinni niin että piti siimat katkaista. Jännitystä lisäsi se ettei merellä ollut juurikaan muita veneitä joilta saisi apua jos esim. moottori ei käynnistyisi. Pakotin itseni rentoutumaan ja nauttimaan. Huomasin etten nauttinut niin siitä kalastuksesta koska nämä asiat painoi mieltä, mutta nautin hurjasti aina siirtymisistä.

Lähdimme takas päin ihan rantaa pitkin ja onneksemme löysimme rannan mihin pääsimme veneellä sekä tasaisen kohdan mihin pystytimme teltan.

Lofootit
Kello oli n.18.30 paikallista aikaa ja oli laskuvesi. Purimme tavarat ja pystytimme leirin. Piti katsoa levästä mihin asti vesi voisi nousta ja sen yläpuolelle pystyttää teltta. Koko ajan jouduimme hakea venettä ylemmäksi jotta nousuvesi ei veisi venettä. Se oli ihan uskomatonta! Miten vesi voi nousta niin nopeasti!?!

Vuorovesi

Vuorovesi noudattaa Norjassa, kuten muuallakin, kuuden tunnin rytmiä vuorokautisen siirtymän ollessa 50min eteenpäin. Lofooteilla vuoroveden korkeusero vaihtelee n. 1,5-3,5m välillä riippuen kuunkierron vaiheesta ja paikasta. Vuoroveden korkeusvaihtelu on suurempaa saariketjun sisäpuolella kuin Atlantin puolella.

Lofootit

Löysimme sivuston mistä näimme miten korkealle vesi nousee tai laskee sekä kellon ajat. Sivusto kertoi että joudumme valvoa ja päivystää yli 23.00 minkä jälkeen voisimme rauhassa käydä nukkuu…. mutta jouduimme laittaa kellon soimaan aamulla kun tulisi seuraava nousuvesi että saimme taas hiekalta veneen mereen. Vene kumminkin painoi sen verran että sitä olisi hyvin raskasta kantaa kuivalla maalla.

Aamulla kun herättiin niin meri oli kaukana ja vene hiekalla, mutta aamupalaa laittaessa ja syödessä meri taas nousi veneen alle. Päästiin kalaan ja kauppaan.
Seuraavana iltana se nousikin enemmän ja teltta paikkamme joutui veden varaan. Onneksi kerkesimme siirtää telttaa vähän ylemmäksi.

Lofootit

Lofootit

Lofootit on luoteis-Norjan rannikolla sijaitseva saariryhmä. Lofooteille pääsee siltaa pitkin autolla eikä tietulleja ole.

Lofoottien läpi päähän asti menee E10 mikä on hyvässä kunnossa, mutta hyvin kapea välillä ja mutkikas. Myös muutamia hurjia tunneleita on matkan varrella. Ne on hyvin kapeita, pimeitä sekä osa on pitkiä sekä mutkaisia. Osassa tunneleita ei mahdu kaksi autoa menee rinnakkain vaan siellä on levennys kohtia.


E10 päättyy pieneen kylään nimeltä Å. Sitä pidetään Lofoottien kauneimpana kylänä.

Ruoka on hieman kalliimpaa Norjassa kuin Suomessa. Siksi kannattaa jo ostaa osa ruuista Suomen puolelta ja tehdä vain tankkausta matkan varrella. Kauppoja ei ole ihan vieri vieressä joten kun sellaisen ohittaa niin kannattaa silloin tehdä tarvittavat ostokset. Myös huoltoasemia on vain siellä täällä.

Leirintäalueet on laadukkaita ja vähän halvempia kuin Suomessa. Suosituimmat oli ihan täynnä. Emme yöpyneet kertaakaan leirintäalueilla, mutta kerran kävimme suihkussa leirintäalueella. Ostimme respasta poletteja joilla suihkut toimi.

Matkan varrella näkyy lampaita vapaana sekä loputtomilla kuivaustelineillä roikkuvia turskia.

Vuorien valloitus.

Etukäteen olimme suunnitellut tehdä muutama haikkaus. Olin ladannut outtt-app:in mistä löysimme tarvittavat tiedot vuorista sekä sen avulla löysimme myös perille. App:iin olin ladannut etukäteen Mannen, Ryten ja Senjan puolelta Hesten vuoret.

Mannen

Ensimmäinen oli Mannen minkä korkeus on 1294m merenpinnan yläpuolella. Mannen oli tasoltaan medium ja 1-2 tuntia kestäisi haikkaus edes takas. Matkaa oli 3,9km sekä nousua 390m.

Saimme auton helposti parkkiin isolle viheriölle mistä lähti opasteet ylös vuorelle.
Nousu oli helppoa, mutta ensimmäiseksi nousuksi oli todella jännittävää kulkea kapeaa polkua mistä lähti molemmilta puolilta jyrkkä tiputus alas. Välillä jopa huimasi kun katsoi ympärille kauniita maisemia.

Ryten

Seuraavaksi oli Ryten. Ryten oli tasoltaan myös medium ja 2,5-4 tuntia kestäisi. Matkaa oli edes takas 7,9km ja nousua 550m.

Parkkipaikkoja oli aika vähän lähellä mistä reitti lähti ja meillä kun oli vielä vene perässä niin oli hyvin vaikea löytää tarpeeksi pitkää paikkaa. Ei muuta kuin vene irti ja työnnettiin se lähelle nurmikon reunalle.

Ensiksi meillä oli pieni siirtyminen Kvalvika beachille… näin meille sanottiin, mutta tämä siirtyminen oli ehkä reissun raskain. Olimme pakannu teltat, ruuat ym. tarpeelliset mukaan, jopa retkituolit eikä sen enempää mietitty minkälaiset vaatteet meillä oli siirtymiseen. Jouduimme aika vaikeaan maastoon tasapainoilemaan rinkkojen ja tuolien kanssa. Oli pari nousua ja laskua hyvin kivikkoisessa maastossa. Kyllä teki hyvää päästä kohtaan mistä näkyi aivan mahtava ranta ja se smaragdin kirkas meri, huh!! Voiko olla kauniimpaa maisemaa!?

Pystytimme leirin, söimme ja lähdimme ennen auringon laskua kiipeämään ylös. Olimme varautuneet rankkaan ja pitkään nousuun ja siksi olimme laittanut puhelimeen hälytyksen 30min välein että juomme vettä.
Alku nousu oli vaikeaa, mutta ihanaa. Matkalla joimme purosta raikasta vettä ja jatkoimme nousua.
Ei ollut vielä soinut toista kertaa hälytys kun pysähdyimme kauniiseen paikkaan ottaa kuvia ja ihmettelimme että miksi siinä kohtaa on niin paljon ihmisiä kun tajusimme että olemme jo huipulla. Tai siitä oli muutama minuutti vielä ihan korkeimmalle paikalle, mutta tämä kohta oli se suosituin missä kaikkien pitää ottaa kuva. Ja se maisema onkin aivan uskomaton koska siitä näkyy Kvalvikan beach.

Olimme liian aikaisin ylhäällä missä oli jo hieman viileä niin ei jääty odottamaan auringonlaskua. Mutta oli se auringonlasku niin ihana alhaalta rannaltakin.

Senjan puolelle kun päästiin niin ilmat muuttui sateisiksi joten Hesten jäi valloittamatta, mutta onpahan vielä paljon näkemistä Norjassa ja siksi sinne on palattava.

Sateella eikä sateen jälkeen heti ole turvallista lähteä kiipeämään, koska vuorilla voi olla todella liukasta.

Nukkuminen pakettiautossa ja teltassa 

Meille sattui hyvät ilmat enimmäkseen eikä ollut juurikaan hyttysiä minkä takia pystyimme nukkua takaluukku auki tai teltassa ovet auki. Se oli mahtavaa ja jotenkin niin romanttista nukahtaa viimeinen kuva silmissä kun näki ne kauniit maisemat ja aamulla myös ensimmäiseksi. Ei ikinä harmittanut herätä!

Toinen veneen laskupaikka

Löysimme onneksemme vielä toisen laskupaikan ja J pääsi vielä kalaan. Olimme pari yötä ihanassa rannassa ja saimme muutaman kalankin. Odotimme että Norjasta saa kalaa niin paljon kun jaksaa kalastaa, mutta toisin kävi.
Sillä aikaa lueskelin kirjaa kun J kalasteli.

 

Ensimmäisessä paikassa vesi oli todella lämmintä, mutta nyt oli paljon viileämpää.  Ja taas lasku- ja nousuvesi yllätti ja ihmetytti. Se on vaan niin uskomatonta ja kaikkien pitäisi päästä se kokemaan.

Senja

On saari Norjassa, Tromssan läänissä. Se on Norjan mannermaan rannikon toiseksi suurin saari.

Ilma muuttui kosteaksi ja suunnitelmat muuttui. Oli myös ihanaa nähdä tämä puoli Norjasta. Tuntui että pilvet oli oikeasti tippunut ja olimme koko ajan pilvessä 😄

Kävimme silti katsomassa nähtävyyksiä, mutta haikkaukset sai jäädä turvallisuus syistä.
Yksi kuuluisimmista nähtävyyksistä on Bergsbotn näköalapaikka.

Kultainen vessa Ersfjordstranda beachilla. Pissaaminen on jopa ilmaista. Saman suunnittelijan toinen vessa oli myös ihan lähellä.

Tänne me vielä tullaan uudestaan seikkailemaan 😍

Jos sinulla on Lofooteilta tai muuten Norjassa paikkoja missä kannattaa käydä niin kerro.