Kiitos, kun jaat eteenpäin!

Hossan kansallispuisto

Kansallispuistoja Suomessa on 41.
Hossasta tuli kansallispuisto 2017 kun Suomi täytti 100 vuotta.
Hossa on Pohjois-Pohjanmaata vaikka siellä onkin paljon Lapin tuntua. Voit jopa törmätä poroon vaelluksella.

Yksin vaellus

Olen tänä vuonna paljon yksin seikkaillut; retkeillyt ja reissannut mutta en ikinä vaeltanut yksin.
Yksin vaellus tuo vähän enemmän suunnittelua sillä pitää itse kantaa kaikki eikä voi yhtään jakaa tavaroita ja painoa toisen kanssa. Joten jouduin todellakin ekan kerran miettiä tarkkaan mitä oikeasti tarvitsen. En ole aiemmin edes miettinyt mitä mikäkin painaa mutta nyt kummasti alkoi kiinnostaa!

Rinkkani kotona painoi alle 14kg ja sitä se oli kun lähdin vaeltaa vaikka tein muutamat muutokset eli vaate muutoksia sekä nukkumisalustan jätin pois sillä nukuin hammockissa.

Koska lähdin ensimmäisen kerran yksin vaeltaa niin ajattelin että aloitan parin yön vaelluksella sekä lyhyellä, etten lähde tavoittelee mitään super pitkää vaellusreittiä näin alkuun.
Muutenkin nautin siitä ettei ole liian kiire seuraavaan paikkaan vaan haluan nauttia rauhassa maisemista, kuvailla, pysähdellä ja juoda kahvia silloin kun huvittaa.  Myös haluan että on aikaa rauhassa laittaa leiriä pystyyn sekä ruokaa, ennen kun tulee pimeätä.

Varusteet syksyn retkelle

Hossa

Hossa lumosi minut erämaalla sekä ihanilla ja kirkkailla puroilla. Myös värikallion maalaukset ovat hienot, mitkä kävin katsomassa pari vuotta sitten vesiltä käsin.

Oli mahtavaa kulkea harjuja pitkin kun molemmilla puolilla oli vesistö ja juoda suoraan kirkkaista puroista!

Ensimmäinen päivä

Koska olin yksin vaeltamassa niin jouduin kaiken kantamaan yksin, niin ruuat kuin majoituksenkin. Hieman helpotti ettei tarvinnut kantaa enää vettä mukana, sillä Hossan vedet ja purot on niin kirkkaita että niistä uskaltaa ottaa juomaveden. Puroista join ihan suoraan mutta lammesta ja järvestä vesi oli hieman ruskehtavaa joten sen keitin… paitsi viimeisenä aamuna kaadoin tilkan hieman ruskehtavaa vettä myslini joukkoon. Oli mulla mukana myös varuilta vedensuodatin jota en käyttänyt kertaakaan.

En ollut suunnitellut etukäteen millaisen reitin teen joten kysyin Hossan luontokeskuksesta mitkä oli heidän mielestä parhaimpia paikkoja missä voisin yöpyä hammockilla.

Iltapäivä oli jo pitkällä ja olisi kiva päästä laittaa leiriä valoisaan aikaan joten valitsin lähemmän paikan jota luontokeskuksen mies ehdotti minulle. Lähin oli erittäin kaunis Muikkupuron laavu jossa hetken istuskelin puroa katsellen mutta päätin lähteä vielä eteenpäin sillä kello oli niin vähän ja seuraavaan paikkaan oli vain n.2km.





Nää kyltit on ihania

Saavuin niin maagiseen paikkaan. Yhtäkkiä upeiden metsäpolkujen ja solisivien purojen keskeltä löytyi autiotupa. Tuvan savupiipusta nousi savu joten joku oli pistänyt kaminaan tulet. Tuvassa oli pariskunta lopettelemassa ruokailua ja he kertoivat olleensa siellä jo klo:14 aikoihin eli he jatkavat matkaa Muikkupurolle koska hekin ovat kuulleet sen olevan hieno paikka yöpymiseen. Joten jäin yksin autiotuvalle mikä sopi minulle oikein hyvin.

En ole aiemmin nukkunut tai edes nähnyt autiotupaa ja oli aivan mahtavaa kokea nyt tämä elämys.
Ilta hämärtyi ja alkoi mielikuvitus lentää sillä ympäriltä kuului kaikenlaisia ääniä mitkä tuntui jotenkin erilaisilta kun olisit nukkunut teltassa. Ehkä myös siksi että teltassa kun nukkuu niin sitä istuu ulkona tulen äärellä siihen asti kun käy nukkumaan mutta nyt istuin mökissä missä oli ikkuna vain järvelle päin.

Aikaisin tuli aivan pilkkopimeetä ja hetken odottelin josko näkisin revontulia, sillä ennustuksissa luvattiin tälle yölle niitä, mutta oli liian pilvistä.

Toinen päivä

Aamulla retkikeittimeni, Spider (Primus Spider) tai kaasuni alkoi temppuilemaan mutta sain monien yrittämien jälkeen lämmitettyä vettä kahviini. Se oli paljon nopeampi tapa kuin että keittäisin veden kaminan lämmössä, sillä kahvia on ihana saada heti kun herää.
Purosta hain veden suoraan mysliini, mihin olin jo kotona lisännyt maitojauhetta.

Seuraavaan paikkaan ei ollut kuin reilu 10km. Se oli alkuun erittäin hienoa ja paljon tuli pysähdyttyy kuvailemaan luontoa ja harjujen maisemia kunnes matka muuttui aika tasaisen tylsäksi. Maasto oli tasaista ja erittäin helppoa sekä luonto oli “vain” metsää. Ei ollut enää oikein kuvattavaakaan.

Porotallissa ei ollut asukkaita




Samoja polkuja kulki porotkin mutta ketään ei näkynyt juurikaan koko päivänä, vasta laavulla.
 
Ihania käppyrä puita oli vaikka kuinka

Värikallion laavu/keittokatos oli hieman tylsä jäämään yöksi, mutta kiva lounas paikka. Värikallion laavu/keittokatos oli myös tuulinen, ainakin tänään joten söin lounaan ja jatkoin matkaa.

Nyt askel oli kevyt, sillä tykkäsin kun oli enemmän katseltavaa sekä maasto oli vaihteleva. Huomasin että rinkka painoi paljon vähemmän tälläisessä maastossa.

Ensin tuli naava metsä. Ihan kuin joku olisi heittänyt lankakerän ilmaan mikä levinnyt koko metsän ylle.

Yhtäkkiä huomasin ettei puhelimessa ollut kenttää. Vaikka matkalla oli vaaroja niin niidenkään päällä ei ollut puhelimessa kenttää ja hieman huolestuin sillä en ollut ilmoittanut kotiväelle että kaikki oli kunnossa, vaikkakin jo ennen vaellukselle lähtöä kerroin että välillä voi olla aikoja ettei muhun saa yhteyttä.

Ala-ölkky

Ala-ölkylle ei ollut enää paljon matkaa ja valoisaakin oli vielä useamman tunnin.
Matkalla sinne kaivoin muutamasti puhelimen jo ihan vaan kuvatakseni maisemia mutta myös siksi että oletin olevan kenttää, varsinkin vaaran päällä, jotta saisin laittaa viestiä, mutta ei. Tämä alkoi hieman häiritsee mieltäni vaikka päätin että kun pääsen Ala-ölkylle ja olen saanut leirini pystyyn niin etsin paikan missä saan ilmoitettua että kaikki on kunnossa.

Ei toiminut wifikään 😉

Kun pääsin laavulle niin aloitin laittamalla tulet nuotioon mikä oli hieman pidempi homma sillä vaikka otin puuvajan suojasta puut niin nekin oli kosteat kosteudesta ja nuotio meinasi joka hetki sammua kun käänsin selän. Jouduin pitkän aikaa istua vieressä ja puhaltaa uudelleen ja uudelleen eli ylläpitämään tulta.

Vihdoin pääsin virittelee hammockia ja valitsin puut läheltä laavua. Kaikki meni hyvin ja virittelin hienosti kaikki solmutkin, mutta kun aloin virittää tarppia päälle niin totesin pian että puiden väli on aivan liian pieni jotta tarppi olisi kireänä välissä.
Illan pimeys jo alkoi hiipiä niin kuin myös nälkä joten en jaksanut alkaa vaihtaa paikkaa vaan viritin tarpin löyhästi hammockin ylle.

Kun laittaa kepin solmun “väliin” niin solmu on helppo aukasta, vaikka olisi narut märkiä.


Kivet vielä varmistaa ettei tarppi irtoa maakiilasta eli kiilan ja tarpin päälle kivi.

Tässä vaiheessa kun oli vielä vähän aikaa hieman valoisaa niin lähin etsimään paikkaa mistä saisin lähetettyä viestin kotiin. Löysin vähän matkan päästä, järven rannalta, missä vähän käväisi kentät mutta en saanut lähetettyy tytöilleni viestiä vaikka kuinka yritin. Tämä harmitti kovasti!

Oli aika syödä ja nyt Spider ei keittänyt kuin haaleaksi veden enkä jaksanut alkaa nuotiolla tässä vaiheessa keittää vettä (en ymmärrä miksi en ollut aiemmin jo laittanut) joten söin haalean ruuan sekä teen. Pääasia että söin mutta olisihan se ollut kiva nauttia viilenevässä illassa lämmin ateria ja kuppi lämmintä teetä.

Koska oli niin pimeää jo klo: 20 aikaa niin ajattelin että menen nukkuu pian kun nuotio palanut eli olin jo noin klo: 21 jälkeen nukkumassa.

Kaikesta huolimatta nautin päivästä, illasta ja paikasta!
Välillä, ainakin jälkeen päin, vastoinkäymiset on niitä ikimuistettavia asioita jotka jää mieleen ja niitä on kiva muistella ja jopa naureskella niille.
Niistä on osaksi seikkailu tehty!

Äidin neulomat villasukat on aina reissussa lämmittämässä ❤️

Kolmas päivä

Heräsin yöllä ja tuli paniikki pimeydestä, sillä luulin että on aamu mutta olikin ihan pilkkopimeetä enkä nähnyt yhtään mitään. Jouduin kädellä kokeilla että missä makuupussin suuaukko on ja se olikin ihan siinä silmien edessä.
Muutaman sekunnin ajan oli aivan hirveä tunne kun en nähnyt yhtään mitään ja silmät oli varmaan ihan lautaset kun yritin nähdä jotain.

Kellossa on valo ja katsoin vaan että se oli klo: 3 jotain. Tajusin että olen nukkunut periaatteessa tarpeeksi ja sit alkoi ahistus et mitäs nyt kun on ihan pilkkopimeää eikä väsytä… tulee aika pitkä aamu. Käänsin kylkeä kumminkin ja nukahdin samantien. Heräsin seuraavan kerran n.klo: 9. Nukuin n.12h!

Spideri ei taaskaan toiminut, ei sitten yhtään! Taas haaleaa kahvia koska sitä on kiva saada heti herättyään.

Leiri kasaan ja menoksi Lihapyörteelle. Lihapyörteellä kuohui!
Hieno laavu ja esteetön- reitti (läheiseltä parkkipaikalta) sekä huussi tehty. On todella hienoa, että myös pyörätuoli ihmiset sekä kehitysvammaiset on otettu huomioon tänä päivänä näin hyvin retkeilyssä!

Olin katsonut että läheiseltä parkkipaikalta jatkuu reittini sinisenä ja hämäännyin kun se jatkuikin keltaisena mutta kartan mukaan se oli ainut oikea suunta joten lähdin jatkaa matkaani.
Reittini ja vaellukseni päättyy Pitkä-Hoiluan päähän, Hossalais-lampien parkkipaikalle.

Koko ajan hieman mietin että onkohan reitti oikea mutta ajattelin että mitä sitten jos ei ole, että kyllähän reitti johonkin tulee.
Jotenkin maisemakin oli sellainen, että tuli fiilis että olen oikeasti ihan yksin täällä, ettei täällä juurikaan kukaan kulje.

Maisema oli todella upea ja se tunne että olen ihan yksin oli tosi hieno!
Kävelin suurimmaksi osaksi Laukkujärven viertä ja oli pitkä sekä kapea pätkä kun vesi kohisi koskimaisesti vieressä. Välillä kävelin veden pinnan tuntumassa ja välillä korkeammalla harjulla.

Välillä oli esteitä mitä pystyi ylittää mutta kerran matka katkesi kunnolla ja piti etsiä kiertoreitti

Eksyin

Tällä reitillä sit ensimmäisen kerran eksyin, mutta vain vähän.
Kun olin ylittänyt sillan niin aloin miettiä ettei kartan mukaan pitänyt tulla siltaa.  Eikä sillan toisella puolen olevissa viitoissa yhtään tuttuja paikkoja mitä kohden olisin menossa, joten olin hetken aika pihalla.

Jostain, kuin tilauksesta tuli kaksi pyöräilijää ja kysyin heiltä että kerkiävätkö hieman auttaa mua kartan kanssa. Toinen heti kaivoi puhelimen ja sanoi että häneltä löytyy tosi hyvä sovellus mistä nähdään hyvin reitit. Hän ihmetteli että mulla oli vain paperisena kartta.
Mullakin on jotain sovelluksia, mutta kerroin että olen niin huono käyttämään niitä enkä ole jaksanut niihin perehtymään kunnolla, eli en luota itseeni niiden kanssa vaan luotan vanhaan paperikarttaan.
Päätin että kun kotiin pääsen niin selvitän mikä on paras ja helpoin sovellus ja käytän sitä yhdessä paperikartan kanssa.

Reitti selvisi ja matka jatkui 😅

Hossa ja esteettömyys

Hossassa oli erittäin hyvin otettu huomioon esteettömyys mikä oli erittäin hienoa!

Teen itse kehitysvammaisten lasten parissa töitä niin arvostan valtavasti asioita että heidät otetaan huomioon!

Olin alusta asti mukana kun entinen Eteva perusti 5-paikkaisen paikan haastaville autisteille ja ne oli aika mahtavat vuodet työskennellä siinä tiimissä!
Aloitimme tyhjästä talosta ja heti alusta asti meillä oli mukana kaksi todella pätevää autisti-ohjaajaa kouluttamassa meitä samalla kun laitettiin taloa ja asioita kuntoon.

Yksi tärkein sekä parhain asia oli luonto monellakin tapaa meidän asiakkaille!
Luontoon mahtuu ääntä, tasapainoilua, energian purkaukseen oiva paikka, kävelet rauhoittavassa luonnossa, ruoka maistuu, luonto rauhoittaa sekä ihanasti väsyttää sit illalla. Luonto tarjoo paljon aisteja kutkuttavia asioita.
Haastavat ongelmat vähenee kaikkien näiden luonnon tarjoamien ja tuomien asioiden takia.

Fiilikset

Fiilishän oli, mitä muutakaan, kuin mahtava!
Hossa oli kaunis, reitit ihania sekä vaihtelevia, ilma oli odotetusti myös vaihteleva ja mä selviydyin hyvin yksin mun ensimmäiseltä yksin vaellukselta 😄

Olisin voinut noilla varusteilla olla vielä yhden yön eli vielä voin vähän grammailla varusteiden kanssa, mutta myös hyvin jaksoin kantaa tuon 14kg rinkan. Ite kun oon Kolibrin kokoinen eli aika pieni 😄
Myös kilometreja olisi voinut lisätä kevyesti päiviin, mutta ei mielellään paljoa jotta päivät on rentoja. Tosin myös reitit vaikuttaa päivän kilometreihin.
Sekä mun nukkumiset, sillä luonnossa nukun vaan niin hyvin, 10-12h helposti 😄. Ja aamuisin haluan rauhassa syödä aamupalan ja laittaa leiri kasaan eli näihinkin vierähtää helposti muutama tunti ennen kun pääsee taas jatkaa matkaa.
Nyt tuli vain n.25km. Eka päivä oli lyhyt koska lähin niin myöhään liikkeelle.

Vinkkejä!

Kun lähdet pohjoiseen niin jossain vaiheessa kaikki asutus, kaupat ja huoltoasemat sekä liikenne harvenee, joten voit joutua tilanteeseen ettei matkalla ole enää kauppaa tai huoltoasemaa mistä saat polttoainetta. Voit ajaa useamman tunnin että löydät huoltoaseman joten varaudu hyvissä ajoin siihen että autosi tankki on täynnä sekä tarvittavat ostokset on tehty!

Myös hyvä asia muistaa ettei myös kenttää puhelimessa ole joka paikassa joten muistuta myös kotiväkeä asiasta etteivät huolestu tai ettei sinun tarvitse huolestua siitä ettet ole heille ilmoittanut asiasta.

Lähdit muuten vaan pohjoiseen tai vaeltamaan niin on hyvä olla kartta, sekä paperisena että puhelimessa sovelluksena, mitä voit käyttää myös offline tilassa.

• Ilmoita kotiväelle ettei aina pohjoisessa ole kenttää missä liikut.
• Polttoainetta on hyvin, sillä huoltoasemia ei ole lähimainkaan välillä.
• Olet ostanut kaikki tarpeellisen jo hyvissä ajoin, koska kauppoja ei ole joka nurkalla.
• Kartat paperisena ja puhelin sovelluksena.

Mitä sovellusta tai sovelluksia käytät ja miten olet valinnut just sen sovelluksen?

Nautitaan syksystä ja luonnosta! 💚

Kiitos, kun jaat eteenpäin!