Pykeija on Varanginvuonon rannalla sijaitseva pieni kalastajakylä Etelä-Varangin kunnassa Pohjois-Norjassa. Suomenpuolella sijaitsevasta Näätämöstä on sinne noin 90km ja Nuorgamista noin 100km.

 

Pykeija, Pikku-Suomi Norjassa

Pykeija on Pohjois-Norjassa mutta ihan idässä siellä.
Päätieltä n.20km on kapea ja mutkainen tie mikä on mykistävä! Tie vie kapealle kannakselle Varangin vuonoon, jossa ei ole juurikaan kasvillisuutta mutta maiseama on niin kauniin karua.

Pykeijan kylässä asuu n.200 asukasta joista osa puhuu suomea tai oikeastaan kveeniä, mikä on suomen kielen murretta. Kyläläiset itse sanovat että puhuvat mäenkieltä. Nuoremmat puhuvat nykyään vain norjaa ja yli 60v osaavat vielä suomea.
1800-luvulla Suomen Lapista muutti siirtolaisia ja tällä hetkellä Pykeijan asukkaista on siirtolaisten jälkeläisiä, kuten kaikkien tuntema Elsa.

Pykeija tunnetaan myös valtavista kuningasravuista mitkä voi kasvaa jopa yli kymmenkiloisiksi.

Elsa

Elsa Ingilä-Haldorsen on Pykeijan puuhanainen ja hänellä on hänen poikansa kanssa vuokralla mökkejä, pari taloa sekä jäämeren rannalla oleva Jäämeren sauna ja sauna lautta.
Elsan poika, Pål on pyörittänyt bisneksiä 2022 lähtien ja firman nimi on Varanger Brygge. Pål ei osaa suomea mutta hänen kanssa käydään keskustelut englanniksi.

Elsa on jo 80 vuotias ja edelleen jaksaa häärätä, vaikkakin yritys on jäänyt jo hänen pojalleen Pålille. Elsa kiertelee usein alueella ja juttelee tuttavallisesti kaikkien kanssa, kuin tuntisi kaikki.

Karoliisa Siira on kirjoittanut kirjan Elsasta Elsan kanssa; Pykeijan Elsa
“Tämä on tarina siitä, kuka on Pykeijän Elsa. Pykeijän kylässä syntynyt ja kylälleen omistautunut, sitkeä nainen sai verenperimänä suomalaisen sisun. Ainutlaatuinen pohjoinen luonto, suomalaisista sukujuurista versoava historia ja monenlaiset matkaajat ovat kietoutuneet yhdeksi poluksi. Elsan elämä on ollut täynnä kohtaamisia, pohjoisen kulttuurihistorian tapahtumia ja taisteluja, jotka hän jakaa nyt ainutkertaisesti näissä muistelmissaan.”

Pykeija

Pykeija on suloinen pikku kylä, missä on vain muutama katu ja kierrät kylän hetkessä kävellen. Kapean kannaksen molemmilla puolen on meri, toisella puolella on suojainen satama-allas ja toisella puolen upea hiekkaranta.
Hiekkarannan puolella on Jäämeren sauna sekä leirintä alue missä yövyin yhden yön.

Saavuin vasta iltasella Pykeijaan. Olin lukenut jostain että Elsan asunto sekä sauna on heti ensimmäinen talo kun saavut Pykeijaan. Kävin kysymässä Elsalta majoitusta Ipsini (autoni) kanssa ja Elsa neuvoi menemään rannan toiseen päähän missä alue asunto-, matkailu- ja retkeilyautoille sekä asuntovaunuille. Tämä näkyikin selvästi heti upean pitkän hiekkarannan päässä.
Elsa ohjeisti odottamaan siellä hänen poikaansa joka pyörii alueella koko ajan, ellei ole saunalla välillä.

Leirintäalueella oli vain pääsääntöisesti Suomalaisia. Pålia ei näkynyt hetkeen ja useat liittyi mun seuraksi odottelemaan sekä etsivät mulle sopivaa paikkaa jo ihan täynnä olevalta alueelta. Koska Ipsini on pieni ja kompakti, enkä tarvitse sähköä, niin heti alku päästä löytyi upea paikka meren puolelta. Viereiset naapurit sanoivat että ajan vaan siihen ja käyn taloksi, koska eivät usko että Pålilla sanomista jos heille kaikille tämä käy.

Koska Pålia ei näkynyt ja halusin päästä suihkuun sekä myös kuuluisaan Jäämeren saunaan, niin naapurit soitti Pålille ja kertoivat että odottelen häntä.
Pål ensin sanoi että en voisi jäädä, koska autojen väliin ei jää tarpeeksi tilaa, mutta kun naapurit tulivat siihen kertomaan että heille tämä käy ja että he ovat jo puheneet asiasta minun kanssa, niin myös Pålille kävi kun kävi selväksi etten edes sähköä tarvitse. Maksoin paikasta 35€/yö. Saunaan olisin päässyt vasta tunnin päästä koska se oli varattu koko illaksi. Pål sanoi että voisi jatkaa vielä saunan päättymisen jälkeen puolella tunnilla, jotta pääsen saunomaan. Koska kello oli jo niin paljon ja olin niin suihkun tarpeessa Rullakivirannan ja lämpimän päivän takia, että valitsin vain lämpimän suihkun. Suihkutilat oli siistit ja niitä oli kolme.

Näin jälkeen päin hieman harmittaa etten odottanut ja käynyt saunassa, mutta onpahan syy tulla uudestaan Pykeijaan, sillä jokainen pitää kokea Elsan saunan lämmöt!

Suihkun jälkeen vain istuin Jäämerta ja maisemia ihastellessa auringon laskiessa, kunnes oli aika kömpiä Ipsiin nukkumaan.

Jäämeressä kyllä kävin uimassa, mikä on myös yksi asia mikä pitää elämänsä aikana tehdä. Jäämeri ei ollut nimensä veroinen vaan oli yllättävän lämmin, mutta silti se virkisti ja teki niin hyvää!
Hiekkaranta on niin ihana, meri aivan kristallin kirkas ja siinä istuessa maisema on niin upean häikäisevä!

Mitä tehdä Pykeijassa?

Pykeijasta on tullut turisti kohde mikä tarjoaa paljon ohjelmaa. Voit lähteä kuningasrapusafarille, kalastamaan tai vaan merelle veneilee tai melomaan.
Voit varata myös vaikka ruuanlaittokurssin.

Norjan luonto on niin upeaa että se houkuttelee patikoimaan. Pykeijassa onkin hyvät mahdollisuudet kirkkaalla säällä lähteä vain kävelemään puuttomille tuntureille.
Pykeijan kylällä kiertää kulttuuripolku, jonka varrella on opastauluja kertomassa kveeniksi talon tai kyseisen paikan historiasta. Se on ymmärrettävissä, sillä onhan se niin lähellä suomen kieltä.

Pykeijassa on paljon näkemistä vaikka onkin pieni kylä!
Esimerkiksi kappelin viereinen hautausmaa on tutustumisen arvoinen. Hautakivistä voit lukea vanhoja suomensukuisia nimiä.

Bugøykanonen löytyy koulun takaata. Sieltä avautuu upeat maisemat joka suuntaan, vaikka se ei ole korkea. Näet koko Pykeijan.

Palvelut

Pykeijan kylästä löytyy kaikki tarpeellinen.
Pykeijassa on yksi kauppa, posti, ravintola, päiväkoti, koulu, vanhainkoti ja lääkärin vastaanotto (vain tiettyinä päivinä kuukaudessa).

Koulussa on aikoinaan ollut jopa yli 70 oppilasta, mutta keväällä 2022 oppilaita oli 14, jotka opiskelevat 1-10 luokilla. (visitbugoynes)

Kesäisin ravintola on auki joka päivä. Lokakuusta lähtien ravintola on sunnuntaisin kiinni.

Majoitus

Pykeija on suosittu turistikohde, ja se näkyy hinnoissa. Mahdollisuus vuokrata huoneita, huoneistoja ja mökkejä.
Kahden hengen huone lähtee n.90€/yö ylöspäin.
Pienessä mökissä, missä ei ole vessaa maksaa yli 100€/yö ja siitä ylöspäin eri kokoisia ja varusteltuja mökkejä.

Voit myös pystyttää teltan Pykeijan menevän tien varteen, mistä löytyy useita hienoja telttapaikkoja ja varmasti upealla näköalalla varustettuna.

On aika jatkaa matkaa ja seuraavaksi taidan olla yötä jo Suomen puolella.

Luovttat (Rullesteinsfjæra) on Finnmarkissa, Pohjois-Norjassa sijaitseva upea rullakiviranta.
Tämä on yksi kuuluisista nähtävyyksistä ja päiväretkikohteista.

Luovttat, rullakiviranta

Löydät nämä niin sileiksi hioutuneet, pyöräet kivet Tanafjordin rannalta.
Ranta on aivan täynnä upean värisiä pyöreitä kiviä mitkä ihanasti helisevät aaltojen lyödessä rantaan. Tämä on aivan mahtava päiväretki kohde mihin hyvä varata aikaa istuskeluun rannalla ja evästelyyn.
Istuminen pyöreillä kivillä ensin oli vaikeaa ennen kuin tein itselle paikan kivien sekaan. Löytyy myös muutama isompi kivi minkä päällä voit istua tai ottaa istuinalustan matkaan mikä helpottaa myös.
Myös kävely paljain jaloin oli haastavaa rannalla.
Yksi pariskunta kävi uimassa ja he eivät meinanneet päästä merestä ylös. Tähän tietysti vaikutti se että he nauroivat hervottomasti kun yrittivät vetää ja työntää toisiaan pois merestä ja tasapainoilla pyöreillä kivillä.

Ennen kuin näät rannan niin pääset jo pyöreiden kivien makuun. Nämä näytti kuin jonkun linnun munilta.

Lähellä merta kivet kimaltelee upeissa väreissä märkinä, mutta hieman kauempana kivet on harmaan sävyisiä kun ovat kuivuneet. Kun ne kastelee niin saat ihania väriä sekä kuvioita esiin.

Rannalta saa ottaa vain yhden tai pari kiveä.
Muistetaan että jätetään myös muillekin ihasteltavaa ja suojellaan näitä erityisiä paikkoja!

Parkkipaikka

Parkkipaikalle johti pienempi hiekkatie, n.1km Tanafjordtieltä. Sen hiekkatien varressa oli vähän kuin kahdessa tasossa pieni parkkipaikka.

Reitti

Reitti lähtee alemmalta parkkipaikalta.

Mun kello näytti että matka tuli 4,3km ja aikaa meni reilu 1h 30min. Tosin tulin takaisin lyhyempää tai helpompaa reittiä. Myös kuvaamiseen sekä vastaantulijoiden kanssa jutusteluun meni jokunen minuutti.
Varaisin yhteen suuntaan noin tunnin.

Mennessä kuvattua maisemaa.
Maisema oli jälleen kerran, niin kuin Norjassa yleensä, oli todella upeaa! Myös sää suosi!

Takaisin päin kuvattua maisemaa.
Tuo “vuori” hieman kierretään sivusta mutta osaksi mennään sen yli. Yksi haastava kohta, varsinkin kostealla kelillä.

Olin lukenut että olisi kaksi eri reittiä mutta en nähnyt kuin yhden merkityn reitin. Reitti meni paljon kallioiden päällä ja oli osaksi haastavaa maastoa sekä nousua ja laskua muutama ja ne vaatii hieman tasapainoilua ja peruskuntoa. Nousua ja laskua on noin 100m, mikä on parissa kohtaa myös jyrkkää.

Reitillä on muutamia railoja joiden yli joutuu harppoa ja sateella on myös hyvin mutainen sekä liukas.
Sauvat voi olla hyväksi tällä reitillä sekä hyvät kengät.
Reitillä oli myös helppoja sekä tasasempia kohtia missä oli ihanaa pysähtyä kuvaamaan ja nauttia maisemista.

Reitillä näki eri ikäisiä ihmisiä, vaikkakin nyt elokuussa oli aika rauhallista ja sai myös rannalla nauttia rauhassa.

Kunhan reitillä muistaa sanonnan: Ei se ole se matka, joka tappaa, vaan se vauhti.

Takaisin päin tullessa lähdin jossain vaiheessa huomaamatta polkua alaspäin mikä loppui hetken päästä ja alla näkyi vaan niittyä. Edessä menevä pariskunta meni siellä jossain, niin ajattelin että ehkä tässä vielä joku polku löytyy, mutta sekin polku minkä löysin niityn alusta niin loppui ja edessä näkyi aita mikä päättyi mereen. Jatkoin silti ja ajattelin että ehkä aidassa on portti. Aidassa ei ollut porttia mikä aukeisi, mutta löytyi kohta missä aita oli hieman kumossa ja päättelin että tästä muutkin ovat menneet yli.
Hetken päästä tulin jo hiekkatielle mikä vei parkkipaikalle.

Norjassa taitaa olla muutama rullakiviranta esim. Ifjordin lähellä toinen.

Trollholmsund sijaitsee Porsangerin vuonon länsirannalla, Pohjois-Norjassa.
Trolholmsund on aivan ihana päiväretki paikka johon ei ole vaikea päästä päätieltä E6. Päätieltä pieni pätkä hiekkatietä parkkipaikalle sekä noin kilometrin matka dolomiittipeikkojen luokse kävelyä lampaiden laidunmaiden läpi.

Trollholmsund, Dolomiittipeikot

Olin tulossa Nordkappista alaspäin Porsangerin vuonossa, tietä E6 kun muistin että tässä lähellä olisi kuuluisat Dolomiittipeikot.
Noin 5km päätieltä on kapeaa ja paikoin huonossa kunnossa olevaa hiekkatietä ennen kuin saavut parkkipaikalle. Parkkipaikalla on hyvin tilaa näin elokuussa. Myös hyvät vessat ja roskikset löytyy sekä opaskyltti peikkojen luokse.

Yksi trollitokka oli menossa Finmarkuntunturin ylitte. Het kannethiin myötä issoo arkkuu mikä oli täynä hoppeeta. Siinä kohdassa missä oon Reikälähdet, tulthiin trollit tunturista alas Porsanginvuonole. Het olthiin vajeltanheet pitkhään, ja heile oli tullu kova jano. Trollit otethiin pitkän pillin ja sillä het imethiin vettä ylös maasta. Siitä alkkain vesi oon huilanu ylös Reikälähtheestä….

Koska trollit jäivät miettimään liian pitkäksi aikaa hopea arkun kanssa, miten pääsevät Porsangerinvuonon ylitse sekä odottamaan vuoroveden laskua, jotta pääsisivät kuivin jaloin, aurinko kerkesi nousta ja trollit muuttuivat kiveksi.
Löydät kivettyneet trollit Trollholmsundista, Jäämeren rannalta.

Trollit sitä ennen joutuivat jättämään arkun mikä myös muuttui kiveksi. Paikan väki kutsuu kiveä Ádjábumbbá (vanhan miehen rinta). Arkun saatat vieläkin nähdä nousuveden yläpuolella.

Reitti

Parkkipaikalta lähtee viitoitettu reitti, n.1km dolomiittipeikkojen luokse läpi lampaita laiduntavien maiden. Alkuun lähdet kävelee samaa tietä eteenpäin josta käännyit parkkipaikalle mikä pian nousee oikealle lehmien laidunten jälkeen.

Kuulet jo pian lampaiden kellojen kalkatusta sekä näet kirkkaan Jäämeren oikealla puolen. Polku on pääsääntöisesti dolomiittimurusista päällystetty. Koirien kanssa sinne voi mennä, kunhan pidät koiran hihnassa, mutta ehkä pienten koirien tassut aika koetuksilla polulla murusten takia.
Polku menee kallion rinteillä, mutta ei ole vaikea kulkuinen tai haastava.

Takasin parkkipaikalle lähdin kävelemään kallioita sekä rantaa pitkin. Paikka oli todella upea! Jäämeri on on niin kristallin kirkas ja näet kaikki sinisen ja vihreän sävyt meressä!

Muistathan varoa herkkää luontoa!
Trollhomsundissa on paikkoja jossa pystyy evästämään sekä tuli paikka, muualla et saa laittaa nuotiota. Muista myös viedä kaikki roskat pois!
Paras tapa on olla jättämättä mitään jälkeä itsestään!

Rovijoen huntuputous eli Rovijokfossen sijaitsee Skibotnessa n.20km Suomen rajalta kun Kilpisjärveltä ylität rajan.
Tätä kaunista morsiushuntua ei kannata ohittaa näkemättä!

Rovijoen putous

Suomen vaihtuessa Norjaksi edessä aukenevat henkeäsalpaavat vuori- ja rotkomaisemat.
Rovijoen putous on hyvin lähellä Suomen rajaa. Se on myös helppo löytää kun tulee Kilpisjärveltä Norjan puolelle E8-tietä.
Hieman ennen putousta on kyltti Rovijoen putouksesta ja parkkipaikkakin on ihan tien vieressä, joten sen löytää helposti.

Putous on yläosasta kapea ja alaspäin laskeutuessa levenee kuin morsiushuntu, minkä takia Suomalaiset on nimennyt tämän morsiushuntu putoukseksi. Putouksen vesi on niin kristallin kirkasta.
Norjassa on myös muita morsiushuntu putouksia (Brudesløret), mutta näillä on usein myös toinen nimi, esimerkiksi joen mukaan.

 
 

Reitti

Reitti lähtee heti parkkipaikalta ja kuulet jo putouksen pauhun parkkipaikalle. Reitti alas on vaikea kulkuinen ja jyrkkä.
Itse en päässyt läbäreissä alas asti koska oli niin isoja kiven lohkareita joiden päältä olis pitänyt pudottautua alas, missä myös kiviä tai lisää lohkareita eli ei ollut tasaista kohtaa mihin hypähtää tai tiputtautua. Ja koska olen niin pikkuinen etten päässyt nätisti tiputtautumaan alas niin etten olisi nilkkaa nyrjäyttänyt.
Harvoin minulla jää joku paikka näkemättä, vaikka olisinkin liikenteessä läbäreissä, mutta nyt oli eka kerta.

Seikkailuni Pohjois-Norjassa alkoi elokuussa Lyngenistä. Nyt olen päässyt hyvin pohjoiseen!
Nordkapp on Euroopan pohjoisin kohta jonne pääsee autolla.
Pohjois-Norjan yksi kuuluisimpia nähtävyyksiä on maapallo Nordkappin reunalla. Teräksinen maapallo seisoo reilun 300m korkuisen  jylhän kallion päällä. Sen reunalta avautuu upeat maisemat.

Nordkapp, Norja

Nordkapp on Finnmarkin läänissä Pohjois-Norjassa sijaitseva kunta, jonka asutus on keskittynyt Magerøyan saarelle.  Saarelle mantereelta pääsee pitkän merenalaisen tunnelin kautta.
Magerøyan saari on pinta-alaltaan 440 km² ja sen korkein kohta on 417m
Asukkaita saarella on vain noin 3000 ja suurin osa heistä asuu saaren etelärannikolla, Honningsvågenissa.

Välillä tuntee itsensä hyvin pieneksi maailman laidalla!

Altasta kohti Nordkappia

Tie E6 oli myös upeaa pätkää ajaa vaikka merta ei näkynytkään paljoa alkumatkasta. Matkalla oli jylhää ja niin upeeta erämaata, tunturia, järviä, puroja ja poroja. Loppumatkasta meri olikin koko ajan oikealla puolella kunnes saavuimme Magerøyan saarelle.
Pari tunneliakin oli ja kaikki tunnelit oli kaksi kaistaisia sekä valaistuja.

Nordkapp tunneli

Nordkappin tunneli on merenalainen maantietunneli, joka alittaa Magerøynsalmen. Tunneli yhdistää Magerøyan saaren manner-Norjaan. Tunnelin rakennustyöt alkoivat vuonna 1993 ja se avattiin vuonna 1999. Tunnelin pituus on 6 875 metriä, syvin kohta 212 metriä merenpinnan alapuolella ja suurin jyrkkyys 9 % . Tunneli on osa E69-tietä. wikipedia

Aamulla kun päätin lähteä ystäväni kanssa Nordkappiin alkoi jännitys että miten selviän tunnelista meren alla?!
Myöhemmin kun pysähdyimme Altassa, ostaa mulle kaasua Trangiaan, ystäväni luki netistä tunnelista mitä oli siitä löytänyt. Silloin vasta alkoikin jännittämään, sillä pelkkä se että menisimme 212m meren alle oli pelottava ajatus, mutta siihen vielä se lasku meren alle oli todella jyrkkä sekä pitkä.
Miten Ipsini (autoni) siitä selviää?? Ipsi on automaattivaihteinen ja mietin että miten pystyn pitää kierrokset tarpeeksi alhaalla, niin kuin jostain luimme. Miten pystyn ajaa niin että jarrut kestävät? Joku oli kirjoittanut ettei kannata päästää vauhtia kovaksi, vaan pitää matalana.

Päätimme että ystäväni ajaa ekana ja minä tulen perässä. Laitoin nopeuden säätimen 60km/h mutta huomasin heti että nopeuden säädin meni pois päältä ja vauhti oli heti 70km/h kun jarrutin niin että vauhtini tippui 50km/h. Pidin vauhdin 50-60km/h ja silloin pysyi kierrokset matalana sekä Ipsikin “jarrutteli” vaihteilla. (Niin naisen kirjoittamaa juttua autosta 😁)

Ipsi

Vaikka alas meno jännitti niin olihan se ylös nousukin jyrkkää. Siitä uskoin selviäväni, sekä tieto, että olen jo melkein perillä tunnelin toisessa päässä, helpotti myös asiaa.

Myös ennen lähtöä mietin, että jos pääsen tunnelin toiseen päähän ja se on niin ahdistava etten pysty tulee Nordkappilta takas, niin mitäs sitten teen?
Se oli turha pelko, sillä takas tullessa kun tiesin miten hyvin Ipsini suoriutui jo tunnelista, niin ei pelottanut enää yhtään ja myös tunneli tuntui paljon lyhyemmältä.

Tämähän ei ole ainut jyrkkä paikka Norjassa. Norjassa on paljon jyrkkiä nousuja sekä laskuja ja niihin usein yhdistyy myös mutkia sekä kapeita teitä mitkä on ehkä jopa enemmän jännittävämpiä pätkiä kuin Nordkappin tunneli.

Kun olet tunnelista selvinnyt niin matkaa on vielä reilu 45km Nordkappille.

Magerøyan saari

Matka Nordkappille on aivan mahtava!
Tie menee tuntureiden päältä ja välistä kiemurrellen, nousten ja laskien. Välillä on tunne että tie leijuu tuntureiden välissä. Maisemat ympärillä on upeat; merta, tunturi järviä, tuntureita joiden päällä voi olla lunta ja poroja.

Tie on ihan hyvä, mutta onhan se meille Suomalaisille aika kapea kun vielä kiemurtelee paljon. Tiellä menee aamusta iltaan paljon turistibusseja ja pyöräilijöitä, joita saat varoa sydän pampaten. Pyöräilijöitä voi olla useamman pyöräilijän letka, mitä on välillä vaikea ohittaa mutkaisen tien takia sekä vastaan tulijoiden.

Välillä oli hyvin aakeeta ja laakeeta

Paljon näkyi erikokoisia ja näköisiä saaria. Jotkut saaret oli kuin ne olisi päällystetty vihreällä kankaalla.




Levähdys- tai yöpymispaikkoja oli useita ihanilla maisemilla.

Nordkapp

Kuuluisa rautainen maapallo seisoi upealla paikalla reilu 300m merenpinnan yläpuolella, jylhän kallion päällä.
Niin kuin kuvastakin näkee, että ihmisiä oli paljon kuvattavana maapallon juurella, vielä elokuussakin. Mitenköhän täyttä juurella on heinäkuussa?

Maisema oli joka puolella jylhää ja samaan aikaan todella tasaista. Vuoria ei näkynyt ja muutenkin kaikki nyppylät ja kukkulat oli päältä hyvin tasaisia, niin kuin matkan varrella olevat saaretkin, mitä näin tullessa Nordkappille.

Parkkimaksu

Vuonna 2024 tuli uudelleen parkkimaksu. Parkkimaksu on voimassa seuraavaan päivään klo:12 asti. Tämän takia voi jäädä yöksi parkkipaikalle.
Parkkipaikka on iso ja hienolla paikalla, joten sieltä on upeat nähtävyydet jos pääset parkkipaikan reunalle. Parkkipaikan reuna olikin aivan täynnä retkeily- ja asuntoautoja. Myös telttailijoita oli parkkipaikan vieressä nurmikko alueella, mikä on myös sallittua.

Parkkialueen jälkeen on Nordkapphall, mihin on erillinen sisäänpääsy 25€/henk ja perhelippu 60€. Nordkapphallissa on näyttely alueen elämästä sekä ravintoloita ja kuulemma myös elokuvateatteri.

Parkkimaksut:
Henkilö NOK 17,-  (1,5€)
Moottoripyörä NOK 50,-  (4,30€)
Auto NOK 125,-  (11€)
Asunto-/retkeilyauto NOK 175,-  (15€)

Pohjois-Norjan seikkailu jatkuu…

Tämän seikkailun aiempi nähtävyys oli Blåvatnet.
Jäätikköjärvi Blåvatnet/Blåisvatnet, Norja

Blåvatnet on yksi suosituin kohde Pohjois-Norjassa, Lyngenin Alpeilla sen kristallin kirkkaan ja turkoosin veden takia, vaikka nimi viittaakin siniseen.
Järven löytää Blåvatnet nimellä, mikä on meille Suomalaisille ehkä tutumpi, mutta useimmat sanovat että sen oikea nimi on Blåisvatnet.

Jäätikköjärvi Blåvatnet/Blåisvatnet, Norja

Pohjois-Norja on yksi hienoimpia paikkoja!
Olin Pohjois-Norjassa elokuussa ja se oli oikein hyvä aika, vaikka euroopassa edelleen on lomakausi. Ei ollut ryysistä missään missä kävin, vaikkakin tämä Blåvatnetin parkkipaikka oli aika täynnä kun saavuin sinne ja koko ajan tuli lisää.

Tulin Norjan puolelle Suomesta Kilpisjärven kautta ja Lyngeniin oli vain vajaa tunti, eli Skibotn Lyngenfjord eli Yykeänperä.
Yykeän keinulta on matkaa Blåvatnetille 100km, n.1h 40min.

Jäätikköjärvi Blåvatnet (”Sininen järvi”, Jiehkkejávri) sijaitsee Lyngenin Alpeilla mikä on suosituin kohde Lyngenissä.
Järvi on syntynyt Lenangsbreen-jäätikön sulamisvesistä. Jäätikön sulamisvedessä on mineraalipitoisia partikkeleita, ja sakea liete peittää koko järven pohjaa. Blåvatnet on vain 189m meren pinnan yläpuolella.
Tämä kohde sopii hyvin päiväretki kohteeksi, sillä sinne on matkaa parkkipaikalta 4,2km yhteen suuntaan. Samalta parkkipaikalta pääset myös Aspenvatnetille, minne on matkaa 1km yhteen suuntaan. Perillä on vessa sekä laavu.

Alueilla telttailu on sallittua, mutta en nähnyt yhtään telttaa ainakaan Blåvatnetilla.

Tämä kuva on parkkipaikalta grillipaikalle ja sen jälkeen otettu missä polut erkanevat Blåvatnetille ja Aspevatnetille.

Parkki ja parkkimaksu

Googlemapsiin jos laitat vain Blåvatnet ja lähdet sitä kohden ajamaan niin ohjeistaa hyvin pienelle parkkipaikalle missä oli lappu ettei se ole oikea parkkipaikka. Mutta kun etit suoraan Blåvatnet pysäköinti/parking niin ohjeistaa oikealle parkkipaikalle.

Parkkipaikalla on vessa sekä sesonkina taitaa olla myös kioski, mikä ei ollut nyt auki.

Parkkipaikalla on parkkimaksu minkä voit hoitaa easyparkilla, mutta nyt se ei toiminut. Tätä oli useampi portilla ihmettelemässä sekä useampi auto ajoi edes takas puomin ohi jotta kamera ottaisi auton rekisterikilven ylös, sillä muuten et voinut maksaa parkkia. Silti tämä ei toiminut vaikka minulla kamera luki, mutta silti ei lähtenyt maksu “pyörimään”. Myös manuaalisesti ei onnistunut laittaa parkkiaikaa.

 

Reitti

Reitti on ensin viitoitettu ja sen jälkeen maalattu punaisia merkkejä kiviin. Polulta et voi eksyä, sillä näet koko ajan jäätikön edessä mitä kohden vaan kuljet ja seuraat punaisia merkkejä.

Alkuun reitti kulki ihanan pikku metsän halki tai oikeastaan kävelit mini puiden lomassa. Se oli kuin menninkäisten satumetsä!

Välillä ylitit puron ja pieni pätkä oli myös pitkospuita.

Sen jälkeen oli kiveä! Oli pientä kiveä ja keskikokoista kiveä ja myös aika isoa kiveä.

Itseä hieman harmitti nähdä matkalla koiria, varsinkin pieniä koiria! Jotenkin mietin että miten ne pystyvät loikkimaan niillä kivillä hihnojen päässä kun itselläkin oli katottava koko ajan jalkoihin ja mitata että ottaako pienen askelen vai hieman isomman harppauksen. Pelkäsin että niiden pienet jalat menevät kivien väliin ja nyrjäyttävät jalkansa tai vielä jotain pahempaa, siinä kivikossa.

Välillä kävelin kivien päällä minkä alla meni soliseva polku! Se oli niin kauniin kuulosta ja askelkin keveni kun loikit solisevaa polkua pitkin.

Reitti ei ole juurikaan nousua tai laskua. Ennen järveä on ehkä vaikein osuus eli ylität pienen nyppylän ja siinä on ne isoimmat kivet joiden kanssa saa ehkä hieman taiteilla että löydät oikeat askelmat.
Hyvä ottaa huomioon että jotkut kivet myös liikkuvat ja heiluvat.

Reitillä meni Suunnon kellon mukaan rauhallisesti kävellen ja kuvaillen sekä kerran otin purosta vettä ja istuskelin hetken siinä, yhteensä vajaa 3,5h ja matkaa tuli 8,5km. Nousua oli 105m.
Tässä ajassa ei ole järvellä evästelyä sekä oleilua.

Varusteet

Itse lähdin veden pitävillä paljasjalka kengillä ja se oli minulle oikein hyvä valinta, vaikka ei ollutkaan yhtään kosteaa kohtaa.
Itse en kaipaa juurikaan tukea nilkkoihin, mutta silti pieni varsi kengissä saattoi olla hyvä hypellessä kiveltä toiselle.
Olisin ehkä pärjännyt myös varrettomilla lenkkareilla, mutta lädet (varvastossut) ei ole ehkä parhaimmat tälle reitille.

Suurin osa reitistä on hyvin aukeaa ja aurinkoisella päivällä voi olla todella kuuma. Hyvä varustautua silloin aurinkorasvalla ja lippiksellä.
Pilvisenä sekä tuulisena päivänä myös huomioitava että aukealla paikalla saattaa tuulla aika paljon.
Joten varustaudu sään mukaan!

Myös jotain evästä hyvä ottaa mukaan. Matka ei ole kovin pitkä mutta siihen voi mennä aikaa hypellessä kiveltä toiselle, sekä paikan päällä on kiva hetki istua ja ihastella uskomattoman turkoosia järveä.

Vettä voi ottaa varmuuden vuoksi vähän matkaan, mutta vieressä ja välillä jopa polun alla kulkee puro, josta voit ottaa juomavettä pulloon.

Uikkarit voi ottaa mukaan sekä pyyhkeen jos haluaa pulahtaa hyiseen järveen. Se tekisi varmaan hyvää, ainakin kuumana päivänä.
Itellä ei harmikseni tullut mukaan, mutta se olisi ollut hieno elämys uida Blåvatnetilla!

ETHÄN POIKKEA POLULTA ETKÄ JÄTÄ ITSESTÄSI MITÄÄN JÄLKIÄ LUONTOON!

KIITOS 💚

Silfarin kanjoni on helposti saavutettava ja silmiä hivelevän kaunis kanjoni.
Silfarin kanjoni on Euroopan suurin vapaana virtaava kanjoni. Kanjoni on myös yksi Pohjois-Euroopan suurimmista kanjoneista.
Parkkipaikalta ei ole kuin muutaman sadan metrin matka nähdäkseen tämä upea kanjoni, joka säihkyy kirkkaan turkoosina.  Alhaalla kanjoni hieman levenee ja siinä on mahdollista myös uida hiljaisessa virrassa.

Silfarin kanjoni, Pohjois-Norja

Kun suunnittelin reittiä ja nähtävyyksiä Pohjois-Norjassa, tämä kanjoni nousi esille useaan otteeseen. Altan kanjoni, joka tunnetaan Pohjois-Euroopan suurimpana valjastettuna kanjonina, on vielä nähtävästi suositumpi kuin Silfarin kanjoni, mutta ne jotka oli käynyt molemmilla kanjoneilla, kertoivat Silfarin kanjonin olevan kauniinpi ja siksi valitsisivat jommasta kummasta Silfarin kanjonin. Ja näin minäkin tein, kun ajattelin etten välttämättä tällä reissulla molempia kerkiä nähdä. Jääpähän seuraavaan kertaan jotain nähtävää.

Silfarin kanjoni sijaitsee Pohjois-Norjassa, lähellä Lakselvin kylää, Porsangerinvuonon rannalla. Lakselvista on vajaan tunnin ajomatka kanjonille.
Kanjoni on Euroopan suurin vapaana virtaava kanjoni mikä on n.80m syvyinen.
Silfarin kanjonin pohjalla kuohuu turkoosinvihreä Børselva eli Pyssyjoki.

Googlemapsin avulla oli helppo löytää paikka ja näin elokuussa parkkipaikalla oli ainakin hyvin tilaa.
Parkkipaikalta oli hyvin opastettu lyhyelle reitille, n.200m, mikä kulki ihanan metsän läpi.
Useasta Norjan metsästä tulee mieleeni menninkäisten, trollien ja keijukaisten satumetsä, niin kuin tästäkin.

Matka kanjonille oli lyhyt ja polulta ei voi eksyä, sillä kuulet pian kanjonin kohinan. Kävelyä voit pidentää kävelemällä kanjonin vartta ensin vaikka ylös ja sen jälkeen laskeutua alas. Polkuja menee hieman kauempana kanjonin reunalta, mutta myös välillä menee hyvin lähellä reunaa, joten saa olla varovainen ettei tipahda.

Kanjonin alapäässä kanjoni hieman leveni ja maisema oli erittäin upea ja se vihertävän turkoosi vesi!
Vaikka vesi tässä kohtaa vielä virtasi, niin tämä kohta oli kuin tehty uimapaikaksi, missä olikin muutamia ihmisiä uimassa. Nuorempia poikia hyppeli ylempääkin kanjoniin, mikä hieman hirvitti. Alempana oli tasainen kohta, mistä muut menivät uimaan ja uivat ensin kanjonia ylös ja sieltä lipuivat virran mukana alas.

Reippureissu alkoi (-22) Meksiko Citystä pitkin eteläistä rannikkoa kohti Guatemalan rajaa. Kolme viikkoa nautittiin Tyynenmeren aalloista ja lämmöstä.
Guatemalan puolella nautittiin enemmän vuoristosta ja upeista maisemista vajaa pari viikkoa, kunnes palattiin takas Meksikon puolelle tapaamaan ystäviämme.
Ystävien kanssa “lomailu” on loppunut Meksikon turisti osassa eli Cancunissa, Holboxissa ja Playa del Carmenissa ja haluttiin vielä lähteä Guatemalan puolelle, koska se jäi kesken. Loppu reissu oltiinkin Guatemalan puolella.
Guatemala hurmasi meidät niin, että sinne haluisin päästä vielä uudelleen!

Seikkailu Guatemalassa, Semuc Champey

Semuc Champey 19-22.2.22

Otettiin matka Semuc Champeyhin Floresista, hotellimme vastapäätä olevasta matkatoimistosta edellisenä päivänä.
Aamulla 7.45 tapaaminen hotellimme edessä ja siitä yhdessä pari korttelia autolla. Meitä oli vain 4 turistia reissussa. Me maksettiin, pienen tinkimisen jälkeen vain 480 quatzelia yhteensä, mutta lähtöhinta oli paljon enemmän. 

Kuskimme tuli skootterilla vaimonsa ja n.1 vuotiaan poikansa kanssa. Poika lepäsi tyytyväisenä äitinsä sylissä ja joi äidin rinnasta maitoa. Äiti nousi kyydistä, nosti pojan rapulle seisomaan missä jatkoi hetken vielä imemistä. Kun äiti irrottautui pojasta, niin ei tullut huutoa, vaikka ruokailu jäi kesken. Hetken päästä äiti nosti pojan liinaan ja lähti huristelee skootterilla, kun me lähdimme kävelee autolle. Tilanne oli jotenkin absurdi, mutta myös niin luonnollinen.
Täällä reissussa kuulee hyvin harvoin lasten itkevän. Lapset on koko ajan iloisia ja perus tyytyväisiä. 

Matka jatkuu Floresista Semuc Champeyhin.
Semuc Champey on yksi kauneimmista paikoista Guatemalassa, keskellä viidakkoa.

Nyt on niin paljon tilaa et meillä kaikilla on oma penkkirivi. Reissussa on vain neljä turistia, kuski ja apupoika. Joutu apupoika vähän tekee hommiakin, vaikka ensin vähän naurahti kun joutui nousta penkistä. Vähän eri meininki kun paikallisissa busseissa.

Puolessa välissä matkaa selvisi ettei apupoika olekaan vaan apupoika vaan myös meidän bodyguard. Hänellä oli vyötäröllä ase ja pari lipasta.
Guatemalassa meillä ei ole ollut yhtään turvaton olo, sen jälkeen kun päästiin rajakaupungista pois. Meno on lepposan rentoa ja rauhallista sekä ihmiset erittäin ystävällisiä.

Matkan varrella oli joki, mikä ylitettiin lautalla. Mutta ei ihan millään tavallisella lautalla, sillä se liikkui kahdella perämoottorilla mitkä oli lautan ulkopuolella “koreissa”, mistä myös ohjattiin lauttaa.

Lanquin

Saavuimme pieneen Lanquin kylään, mistä jatkoimme pick-upilla alas laaksoon, keskelle viidakkoa. Kyydissä oli  muutama muu reppureissaaja, myös tytöt, jotka tulivat Floresista samalla kyydillä  ja saimme huomata että meidän yhteinen matka jatkuu vieläpä samaan majapaikkaan.

Majapaikkamme, Pachamaya Eco Lodge oli reilun 30min päässä erittäin huonoa ja mutkaista tietä vuoren rinnettä pitkin laaksoon. Muutaman kerran kuului kiljahduksia ja sydän hakkasi hurjasti koko matkan. Mietin jopa muutaman kerran, että taidan kävellä lähtö päivänä kylään mieluummin kun tulen pick-upin kyydillä, mutta silti jotenkin nautin siitä jännityksestä.

Ovi oli sillai kevyesti kiinni, parilla hakasella




Kuntosali

Maisemat oli niin upeat ja henkeä salpaavat, sen mitä niistä uskalsi nauttia matkan aikana. Ja se meidän majapaikka oli niin taivaallinen Cahabón joen varrella! Vaikka oli hyvin alkeellinen, mutta juuri sen takia se oli niin viehättävä.

Cahadón-joki ja Mirador

Ilta meni aika aamutunneille, sillä omistaja innostui tarjoamaan paikallista viinaa ja pelattiin korttia sekä tietysti tanssittiin ihanien rytmien tahdissa. Siinä iltaa istuessa omistaja järjesti meille aamuksi retken.

Aamupalan syötyämme omistajan ystävä tuli hakemaan meidät ja pyysi pukemaan vaan uima-asun eli bikinit sekä sellaiset kengät mitkä sai kastua. Hieman jännityksellä lähdin häntä seuraamaan kävellen ja hetken päästä olimme luolan suulla missä odotti n.10 muuta reppureissulaista.

Semuc Champey

Semuc Champey (jossa joki piiloutuu kivien alle) on luonnonmuistomerkki Alta Verapazin departementissa Guatemalassa lähellä Q’eqchi’ Maya -kaupunkia Lanquínissa.  Se koostuu luonnollisesta 300 metrin pituisesta kalkkikivisillasta, jonka alta kulkee Cahabón-joki.  Sillan huipulla on joukko porrastettuja, turkooseja altaita mikä on suosittu uimakohde. 

Paras ja suosituin tapa nähdä Semuc Champey kaikessa loistossaan on “El Mirador” -näkökulmasta.  Vaikka se on noin 45 minuutin kuuma ja ylämäkeen viidakkovaellus pysäköintialueelta, näkymät laaksoon ovat vertaansa vailla.

Ensin luolaan

Jokainen meistä sai kynttilän käteen, mikä oli meidän ainut valon lähde kun lähdimme luolaan (tai näin ainakin luulin…) missä Cahabón joki kiemurteli.

Luola ahdisti mua pimeydellään ja pelkäsin että meillä jokaisella sammuu kynttilät. Miten sit selviydymme?! Myös liukkailla luolan kivillä oli välillä vaikea tasapainotella.
Hetken päästä joki muuttui niin syväksi, että jouduimme välillä uimaan ja vieläpä kynttilä kädessä. Välillä menimme vesiputouksen läpi ja välillä “tiputimme” kapeasta reiästä itsemme alas pitkin vesiputousta, kohti tuntematonta eikä ollut varmuutta mihin sitä tippuu ja miten syvää siinä kohden on joki. Ja kynttilät vaan pieneni koko ajan.

Jonkun ajan päästä huomasin että puhelimeni oli tippunut kaulasta. Ainut paikka missä se on voinut tippua niin oli luolan pimein ja syvin kohta missä piti ihan kunnolla uida joessa.
Toinen oppaista kaivoi jostain otsalampun ja lähti sukeltelee, mutta ei löytänyt puhelinta.

Kun tulimme takas luolasta niin opas kertoi, että on yksi poika, joka tuntee luolan hyvin ja voi lähteä etsimään puhelintani, mutta se maksaa tietysti, ilman muuta! Sovimme hinnan, n.50€.

Luolan jälkeen lähdimme hiukan ylemmäksi, missä joki virtasi kovempaa ja laskimme sen renkailla, meidän majapaikan rantaan asti, missä virtaus väheni. Noustiin siinä kohden ylös ja kävelimme takas luolalle.

Renkailla meno oli alun jälkeen ihanan rauhallista ja rentoa. Vähän piti varoa ja kiertää kiviä, mitä opas ilmoitteli etukäteen sekä kummalta puolen pitää/kannattaa kiertää.
Juttelimme muiden kanssa liplatellessa jokea alas sekä juotiin kaljaa, mitkä opas oli “kehottanut” meitä ostamaan, ennen kun lähdettiin luolalta.
(Tästä ei ole yhtään kuvia, sillä puhelimeni oli luolan pohjalla, eikä tullut pyydettyä keneltäkään muilta kuvia joen laskusta.)

Lähdimme lounaalle. Lounas paikka oli tehty vuoren rinteen alas vaan pressuista ja pellistä ja siellä oli seisovapöytä mistä saatiin syödä niin paljon kun haluttiin. Kesken lounasta sain tietää että puhelimeni on löytynyt ja lähdin sitä hakemaan luolalta. Sinne kun pääsin, niin joku mies kertoi ettei sitä oltu löydetty, mutta poika on nyt lähdössä etsimään sitä toistamiseen ja haluaa lisää rahaa. Hieman siinä keskusteltiin asiasta, sillä mies paljasti kertomalla pankkikortistani, mikä paljasti että he ovat löytänyt puhelimeni. En ollut kertonut, että samassa pussissa oli myös pankkikorttini. Sanoin että voivat pitää puhelimeni ja pankkikorttini, sillä en usko että puhelimeni edes toimii koska se on ollut useamman tunnin joen pohjassa. (Reissussa aina pari pankkikorttia mukana ja olisin vaan kuolettanut sen kortin.)
Oppaan avulla sain puhelimeni ja pankkikortin sovittuun hintaan ja puhelimeni vielä toimi!

Mirador vuori

Sen jälkeen oli vuorossa patikoiminen Mirador vuorelle.
Märillä tennareilla lähdimme kapuamaan viidakkoista polkua ylöspäin apinoiden johdattelemana ja maisemat oli todella upeat!
Saavuimme luonnon kalkkikivi altaille. Vesi oli uskomattoman turkoosi. Altaita oli useampi peräkkäin missä uimme ja nautimme upeista maisemista.

Ihana oppaamme

Oli aivan uskomattoman mahtava päivä! Ja olin niin ylpeä itseeni sekä tyytyväinen että uskaltauduin lähteä luolaan!
Jännitystä ja seikkailua riitti koko päiväksi!

Kaakaopuu

Majapaikassa kasvoi kaakaopuita, joita saimme maistella.
Koostumus oli hieman ällöttävä, mutta tykkäsin mausta, joten en välittänyt koostumuksesta.

Kaakaopuu eli kaakao on trooppinen kasvi, joka tarvitsee kasvamiseen 25–28 c lämpötilan ja 1 000–2 000 millimetrin vuotuisen sademäärän. Kaakaopuu kasvaa luonnonvaraisena trooppisessa Etelä-Amerikassa ja viljeltynä kuuman vyöhykkeen kaikissa maissa. (wikipedia)

Kaakao on kaakaopuun siemenistä eli pavuista valmistettua raaka-ainetta, jota käytetään muun muassa suklaan ja kaakaojuoman valmistuksessa sekä tupakan lisäaineosana. Kaakaopuu kasvaa luonnonvaraisena trooppisessa Amerikassa ja viljeltynä kaikkialla tropiikissa.

Sana kaakao tulee espanjan kautta Mesoamerikan intiaanikielten (erityisesti mayojen kielen) sanasta kakaw. Kaakaoiden suvun Theobroma nimi tarkoittaa ”jumalten ruokaa”. (wikipedia) 

Lanquin

Kun oli aika jatkaa matkaa, mutta ei vielä tiedetty minne, nousimme takas kylään suunnittelemaan sekä selvittelee muutenkin kyytejä. Olimme niin pienessä kylässä, ettei sieltä joka päivä lähde kyytejä.
Uudet ystävämme lähti meidän kanssa ja päätimme jatkaa vielä yhteistä seikkailua.

Matka takas kylään oli ihmeellisen siedettävä, vaikka yhtä “vaarallinen” silti. Nyt se kutkutti ja pelotti sopivasti 😉

Grutas de Lanquin

Eräänä iltana lähdimme kävelee Grutas de Lanquiniin. Se on kalkkikiviluolajärjestelmä, joka sijaitsee n.1 kilometri Lanquínista länteen Alta Verapazissa. Luolan sisäänkäynnin lähellä on Lanquin-joki, joka kulkee 12km Cahabon-jokeen asti.

Lähdimme hyvissä ajoin ennen auringonlaskua, jotta keretään tutustua ensin luolaan, minkä jälkeen jäimme odottelee lepakoiden heräämistä kun auringonlasku alkaa.

Luola oli valtava ja teki suuren vaikutuksen. Luola jatkui pitkälle ja kaarteli sinne tänne. Mahtavat kalkkikivi muodostelmat esitti vaikka minkälaisia eläimiä ym. vain mielikuvitus oli meillä rajana.
Kävelyä vaikeutti hieman suuri määrä guanoa, joka on peräisin luolassa asuvista lepakoista.

Odotimme aikamme luolan suulla kunnes luolasta lähti tuhansittain lepakoita yöhön saalistaa. Näky oli uskomaton ja se ääni!

Tuhannet lepakot lähtee luolasta yhtä aikaa auringon laskettua.
Grutas de Lanquin

Aika sanoa hyvästit uusille ystävillemme ja meidän matka jatkuu Rio Dulceen!
Matka kesti n.6-7h.

Melkein koko matka oli hiekkatietä ja isoja pudotuksia heti tien vierestä. Kerran kuski oli huolimaton ja jarrutti liian myöhään eikä jarrut pitänytkään vaan liusuttiin ihan reunan lähelle suoraan nokka edellä. Silloin kerkesin vaan ajatella että nyt se on menoa!

Kerran pysähdyttiin vessaan vuoren rinteillä. Vessassa oli “pönttö”, mutta reikä meni suoraan alas vuoren rinnettä.



Rio Dulce. Matka jatkuu veneellä tästä 🙂

 

Täältä pääset lukemaan muut seikkailut Väli-Amerikassa ja Guatemalassa:
Seikkailu Guatemalassa, Flores ja Tikal
Seikkailu Meksikossa ja Guatemalassa, Chetumal-Belize
Meksikon seikkailu, Playa del Carmen ja Tulum
Meksikon seikkailu, Cancun ja Holbox
Seikkailu Guatemalassa, Antigua ja Guatemala City
Seikkailu Guatemalassa, Lake Atitlán 
Seikkailu Väli-Amerikassa, Guatemala – Tajumulco, Väli-Amerikan korkein tulivuori
Meksikon seikkailu, Salina Cruz
Meksikon seikkailu, Mazunte
Seikkailu Meksikossa, Chacahua
Seikkailu Meksikossa, Puerto Escondido
Seikkailu Meksikossa, Acapulco
Seikkailu Meksikossa, México City 

Tässä tiivitetysti seikkailu:
Ensimmäinen reppureissuni – Mitä ottaa huomioon? Mitä tekisin toisin… vai tekisinkö?

Miten selvitä ilman nettiliittymää ulkomailla? -Tässä 7 vinkkiä