Me käytämme usein todella paljon erilaisia aineita, enemmän kuin on tarve ja tämä näkyy myös meidän lompakossa ja luonnossa. Ainakin lompakko ja luonto kiittää jos vähentäisimme kulutusta.
Vähemmän on enemmän – Pitkien hiusten mutkaton ja ekologinen hoitorutiini
Pitkät hiukset mielletään usein vaativiksi hoidettaviksi: purkkitolkulla shampoota, tuhottomasti muotoilutuotteita, jatkuvaa föönaamista ja märän tukan harjaamista. Totuus voi kuitenkin olla toinen. Omien paksujen ja hienoisesti luonnonkiharien hiusteni kanssa olen huomannut, että toimivin rutiini on se kaikkein yksinkertaisin.
Kun turha hifistely jätetään pois, myös luonto ja oma kukkaro kiittävät.
Tottumus kysymys ja pienten purkkien oppi
Pesen hiukseni yleensä noin 3–4 päivän välein. Liikun paljon – retkeilen, pyöräilen, lenkkeilen ja käyn kuntosalilla – mutta päänahkani on vuosien varrella tottunut tähän rytmiin, eikä tiheämpään pesuun ole tarvetta. Pesuvälin pidentäminen vaatii päänahalta usein hieman totuttelua, eikä samanlainen rytmi sovi kaikille, mutta pesuaineiden määrän vähentäminen on mahdollista jokaiselle.
Suurin ahaa-elämys tapahtui, kun muutin pari vuotta sitten asumaan asuntoautoon. Tilan säästämiseksi siirsin shampoon ja hoitoaineen pikkupurkkeihin. Hämmennykseni oli melkoinen, kun huomasin näiden pienten matkapurkkien kestävän käytössäni lähes vuoden!
Tietysti riippuu shampoosta, sillä nyt käytössä shampoo mikä ei vaahtoa ja sitä tulee käytettyä enemmän kuin shampoota mikä vaahtoaa.
Hoitoaine kestää reilun vuoden.
Shampoota menee vähän, koska pesen aina pelkän päänahan – hiukset ja latvat puhdistuvat kuin itsestään vaahtoa huuhdeltaessa. Hoitoainetta otan vain pienen nokareen pelkkiin latvoihin. Asuntoautossa asuessa ja retkeillessä konkreettisesti ymmärtää, ettei luontoon kannata päästää yhtään enempää kemikaaleja kuin on aivan pakko. Retkeilijät tämän usein hahmottavatkin hyvin, mutta samaa ajatusta soisi näkevän enemmän myös karavaanarien keskuudessa. Ja molemmissa on poikkeuksia 😉
Ei harjaa märkään tukkaan, ei föönejä
En ole ikinä omistanut hiustenkuivaajaa. Märkä hius on erittäin herkkä vaurioitumaan, joten annan sen olla mahdollisimman rauhassa. En koskaan harjaa märkiä hiuksia. Uimahalleissa katseeni hakeutuu usein siihen, kun vanhemmat harjaavat lasten märkiä hiuksia – mielessä käy usein pieni huokaus, vaikka jokainen tietenkin hoitaa hiuksensa tyylillään.
Oma “muotoilurutiinini” suihkun jälkeen on mahdollisimman helppo: “harjaan” hiukset sormilla kevyesti, laitan hiukset kierteelle klipsillä tai letille, ja ne saavat kuivua omaan tahtiinsa. Lähden usein juhliinkin suoraan näin. Avaan nutturan vasta juhlapaikalla tai matkalla, ja lopputuloksena on valmis, tuuhea lainekampaus ilman ainoatakaan muotoilutuotetta.
Jos taas menen suihkun jälkeen suoraan nukkumaan tekemättä mitään, aamulla peilistä katsoo luonnonkiharan alut – pituus tosin painaa paksun hiukseni äkkiä suoraksi.
Ainoa poikkeus föönittömyyteen tapahtuu talvisin uimahallissa käydessäni. Siellä saatan kevyesti kuivattaa hiuksia föönillä, oikoa hiuksia hieman sormin ja pyöräyttää ne sitten letille.
Meriveden oma suolasuihke
Jotain erikoista tapahtuu aina silloin, kun vietän päivän merellä tai matkustan maissa, joissa meri on Suomea huomattavasti suolaisempaa. Hiukseni tuntuvat imevän kaiken suolan itseensä. Kihara voimistuu kohisten, mutta samalla hiuksista tulee melkoisen karheat ja karkeat käsitellä vielä pesun jälkeenkin. Luonto tekee oman “suolasuihkeensa”, halusit tai et!
Pienillä muutoksilla ja tuotemäärien karsimisella saa kuitenkin arjesta todella helppoa. Kun hiuksia ei rasita liialla pesulla, kuumalla ilmalla tai repivällä harjaamisella, ne voivat hyvin ihan omalla painollaan.