Pohjois-Norjassa olen käynyt muutamia kertoja ja nauttinut niistä maisemista, mihin en ikinä kyllästy! Nyt oli vuorossa Etelä-Norja ja ihastuin siihen yhtä paljon!
Etelä-Norjan road tripillä, kesäkuun alussa, oli yksi ihan huippu kohde; Kjerag!
Tässä kuvin reitti Kjeragille ja Kjeragin kivelle.
Kjerag, Etelä-Norja
Norja ei ole maastoltaan mikään helppo millään kulkupelillä, mutta aivan mielettömän valloittava maa! Vaikka tiet olisi kapeita, yhden auton mentäviä ja lisäksi erittäin kaltevia ja jyrkkiä, niin ne on pieniä ongelmia niihin maisemiin nähden eli mikään ei estä minua lähtemästä Norjaan!
Myös kävellen Norja ei ole helppo, sillä korkeus eroja on paljon ihan pienelläkin matkalla. Vuonoissa voi päästä hieman helpommalla, mutta pääsääntöisesti varauduttava siihen että kävelyä on ylös, alas sekä paljon kiviä, kallioita ja vuoria joita ylität.
Vaatetus on aika tärkeä, sillä vuonoissa voi olla hyvinkin lämmintä mutta vuorilla voi olla jopa pakkasta ja lunta kesälläkin. Myös hyvät kengät on hyvä olla kivien päällä tasapainoiluun ja liukkaiden kallioiden ja mäkien huiputuksiin.
*Rentouttavaan kesään Sit and Joy
Kjerag ja Kjeragbolten
Kjerag on kallionkieleke Norjassa Lysevuonon etelälaidalla Rogalandin läänissä Forsandin kunnassa.
Paikka on etenkin basehyppääjien ja retkeilijöiden suosiossa oleva matkailukohde, sillä kielekkeeltä on tuhannen metrin pystysuora pudotus alas vuononpintaan.
Kielekkeen länsilaidalla sijaitsee Kjeragbolten, noin viiden kuutiometrin kokoinen pyöreähkö kivenlohkare, joka on kiilautunut kahden kallioseinämän väliin ja jolta on lähes tuhannen metrin pudotus alas. (wikipedia)
Ennen reitille lähtöä pieni vilkaisu taakse päin ja näin ravintolan pienenä upeaa maisemaa vasten.
Kjerag reitti
Kjeragille matkaa kyltin mukaan olisi 4,6km ja Kjeragboltenille 4,9km. Kelloni mukaan matkaa tuli edes takas 9,74km aikaan 4h 27min. Koko aika oli 5h 55min. Olin kivellä evästämässä ja siihen meni noin tunti kun söin, istuin ja nautin maisemista. Kävelin hiljakseltaan ja kuvailin paljon (välillä muistin pysäyttää myös kellon silloin). Keskinopeus oli 2,2km/h 😆
Korkein piste 1022m ja nousua tuli 555m.
Kjeragille ja kivelle oli hyvä merkitty reitti, punainen T-kirjain, sekä muutamassa kohdassa kyltit.
Maasto oli vaihteleva eikä ollut helpoimmasta päästä, sillä kiipeämistä ja laskeutumista oli esim. sileällä kalliolla. Onneksi oli apuna pahimmissa paikoissa ketju mistä pitää kiinni. Luntakin oli vielä tähän aikaa.
Reitti oli kolme vaiheinen, periaatteessa 3 huiputusta.
Ensimmäinen laakso jäi reitiltä mieleen sen satumaisesta kauneudesta, kuin jostain elokuvasta ja siellä oli pari telttaakin leiriytymässä.
Loppu matka, ennen solaa, mikä vei kivelle oli aika tasaista ja se helpoin osuus.
*Rentouttavaan kesään Tropilex
Ensimmäinen huiputus
Alku näytti hyvältä vaikka aika jyrkkään mäkeen lähin nousemaan.
Pian nousu muuttui vielä jyrkemmäksi liukasta ja sileää kalliota ylös päin. Onneksi oli tukeva ketju mistä pystyi ottaa tukea.
Pian maisemat olikin todella upeat vaikka aikaa ja nousua ei vielä paljoakaan. Ja vielä näkyi ravintola ja parkkipaikka kun katsoin taakse päin.
Matkalle oli tehty muutamia kiviportaita mitkä helpotti nousua.
Matkalla näki paljon pienia ja isojakin kivipaaseja (vai millä nimellä ne on?)
Ensimmäisen huiputuksen varrelta pystyi jo näkemään tulevan laakson sekä “polun” seuraavalle nousulle eli se kakkos vaihe.
Vaikka välillä näkyi jo seuraava “huippu” niin ensimmäisessäkin oli vielä hieman kiivettävää erilaisissa maastoissa.
Ensimmäisen huiputuksen jälkeen tulin aivan satumaiseen laaksoon missä oli vuorijärvi ja puroja. Tämä oli myös ihanan rentouttavaa maastoa kävelyn suhteen, vaikka sekin oli kumpuilevaa sekä portaita matkalla.
Laaksoon joku oli leiriytynyt teltalla (vihreä teltta kuvassa). Aivan mahtava paikka ja maisemat!
Toinen huiputus
Laakson jälkeen reitti kulki taas korkeanpaikan kammoiselle hieman haastavasti, lähellä reunaa ja maasto oli aika haastavaa.
Ja oli taas jälleen tiukkaa nousua sileällä kalliolla eikä joka paikassa ollut ketjuja. Piti välillä etsiä sitä sopivampaa kohtaa nousta ylöspäin.
Mutta maisemat oli aina upeat, katsoi minne tahansa!
Välillä oli vähän tasaisempaa ja helpompaa maastoa.
Toisella huipulla oli ensiapumökki/suoja.
Ensiapu suojan luota oli Kjeragille vielä 2,5km ja kivelle 2,8km.
Toisen huipun jälkeen laskeuduttiin hyvin kapeaan laaksoon, missä myös virtasi ihana puro.
Kolmas huiputus
Toisessa laaksossa oli myös hieman helpompi pätkä kunnes alkoi taas suoraa nousua tasaisella kalliolla. Onneksi oli tukeva ketju tässä kohtaa mistä pystyi rystyset valkoisina puristaa kiivetessä ylös.
Sen jälkeen en tietenkään ollut vielä huipulla mutta vähän helpompaa maastoa alkoi, vaikkakin aika tiukkaa nousua edelleen.
Taakse päin kun katsoi niin taustalla näkyi ensimmäinen huippu oikealla.
Sitten tulikin jännä paikka, sillä tuli lunta vastaan minkä alla oli joissain paikoissa tyhjää. Sen näki kun kurkkasi aukosta. Aukkojen luota lähti myös polkukin ja siksi jännitti astua polulle, hyvin varoen. Mutta muuallekaan en uskaltanut astua, koska edelle menevätkin oli selvästi mennyt vain tästä kohtaa, joten luotin siihen että lumi vielä kantaa minutkin.
Hienoja kivirykelmiä missä myös reitin tunnusmerkki, punainen T-kirjain.
Oli myös yksi tälläinen tiukka mutka-merkki matkalla, vaikka missään muualla tälläistä ei ollut.
Nyt alan olemaan jo perillä kivellä. Tässä kohden en nähnyt yhtään ihmistä ja olin hieman hukassa kylteistä huolimatta, sillä ei näkynyt mitään selvää “polkua” kivelle. Kyltin jälkeen vasemmalla tuli sola.
Mikä oli täynnä lunta! Lumessa näkyi kurainen polku, joten lähin kävelemään sitä pitkin hieman alaspäin.
Pian lumet alkoi vähenee ja näin myös ihmisiä taas.
Taas tuli lunta ja pystyi valitsee lumisen polun tai hyppelyn kivillä. Solassa virtasi ihanasti vesi lumen alla sekä kivien ympärillä.
Vihdoin kivellä!
Kun pääsin solasta lähelle kiveä niin nainen koiran kanssa tuli vastaan käsi ojossa että hän voi ottaa minusta kuvan jos haluan mennä kivelle. Olin otettu tästä enkä pystynyt kieltäytymään. Kun olin saanut rinkan selästä laskettuu maahan niin käännyin sanomaan hänelle että mitä jos en uskallakaan niin nainen sanoi “Vilkuta vaikka kiven luota vaan minulle.” Ja niin vaan menin kallion taakse mistä pääsi kivelle kiipeämään. Ja niin kiipesin vaikka näinkin pudotuksen ihan kallion sekä kiven vieressä. En ajatellut muuta kuin että nainen odottaa puhelimeni ja koiransa kanssa, että voi ottaa minusta kuvan kiven päällä ja vaan menin kivelle.
Kallion takana ei ole juurikaan tilaa mennä kivelle joten jouduin olemaan sivuttain, ihan kiinni kalliossa jotta pääsen kivelle ja takana heti on pudotus, joten siinä ei ole mahdollista ottaa yhtään sivu tai minkäänlaista epäröinti askelta!
Kuvan keskellä näet pyöreän, vaalean kiven pään ja vasemmalla puolen on pudotus, joten on nojattava oikealla olevaa kalliota vasten.
Ilman tätä renkulaa kalliossa, en olisi päässyt kiveltä pois, sillä kiveltä ei pysty tulla vasen kylki ekana ja kasvot pudotukseen päin, harpaten hieman vieläpä taakse päin, ei olisi mitenkään onnistunut. Tämän renkulan avulla pääsin kiveltä pois, oikea kylki edellä, mutta se jännitti enemmän kuin kivelle meno!
Nautin kiven vieressä olevalla tasaisella kalliolla evääni sekä upeista maisemista, missä oli myös muutamia muitakin evästämässä sekä odottelemassa kivelle pääsyä. Ruuhkaa ei ollut näin kesäkuun alussa.
Takaisin päin matka myös muutamina kuvina, sillä reitti näyttää aina hyvin erillaisemmalta.
Lasku ensimmäiseen laaksoon ja oikealla jo näkyy seuraava vuori.
Portaissa oli ihania värejä.
Välillä oli puisia portaita myös.
Matkalla näkyi myös lampaita.
Viimeinen lasku alkaa!
Niiiiin Onnellisena perillä!
Ystäväni tarjosi ruuan ravintolassa hyvästä suorituksesta! Ja kyllä maistui!
*Tämä postaus sisältää affiliatelinkkejä. Linkin klikkaaminen ei aiheuta sinulle kuluja eikä minulle tuloja, joten voit rauhassa tutustua tuotteisiin ja miettiä ostopäätöstäsi. Suosittelen vain niitä tuotteita, joita olen itse käyttänyt tai käytän parhaillaan. Mielipiteet tuotteista ovat 100% omiani.